Juhanin raamattutunnit aiheesta "Seurakunta ja Israel lopunajassa":
http://www.pietarsaarensaalem.fi/2016/11/05/raamattutunti-sarja-5-11-2016/

 

AVIOLIITTO JA UUDELLEEN AVIOITUMINEN

Kuva ajastamme:

Hoos.4:1-4

Kuulkaa Herran sana, te israelilaiset, sillä Herralla on oikeudenkäynti maan asukasten kanssa; sillä ei ole uskollisuutta, ei laupeutta eikä Jumalan tuntemusta maassa. Vannotaan ja valhetellaan, murhataan, varastetaan ja rikotaan aviot, murtaudutaan taloihin, ja verityö verityötä seuraa. Sentähden maa murehtii, ja kaikki siinä asuvaiset nääntyvät, metsän eläimet ja taivaan linnut; myöskin kalat merestä katoavat. Älköön vain kukaan nuhdelko, älköön kukaan ojentako, vaikka sinun kansasi on kuin pappien nuhtelijoita!

Miksi on niin paljon avioeroja, jopa uskovien keskuudessa?

Suurin syy on LUOPUMUS, ETÄÄNTYMINEN HERRASTA – EI TUNNETA EIKÄ KUNNIOITETA JUMALAN SANAA

2Piet.1:3

Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään

Jumalan Sanan kohdat avioliitosta ja avioerosta (uudelleen avioitumisesta), Jumalan tahto on tämä:

Matt.19:3-6

Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: "Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?" Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi' ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

Tämä on Jumalan tahto ja säädös. Näin Jumala tarkoitti jo vanhan liiton aikana. Kaikki, mikä menee tämän ulkopuolelle, on Jumalan tahdon vastaista eli syntiä.

Elämme kevyiden avioerojen aikaa ja ”avoliittojen” aikaa. Luopumuksen aikaa – moraalin romahtamisen aikaa...

ONKO AVIOERO LUVALLISTA JUMALAN SANAN MUKAAN?

Jumala vihaa hylkäämistä.

Mal.2:16(17)

Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra, Israelin Jumala, ja sitä, joka verhoaa vaatteensa vääryydellä, sanoo Herra Sebaot. Siis ottakaa vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat.

Avioero on myönnytys huoruuden tähden, ja toisessa tapauksessa, jos uskomaton aviopuoliso ei halua elää yhdessä uskovaisen kanssa.

Matt.5:31-32

On sanottu: 'Joka hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan.' Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin.

1Kor.7:12-15

Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö; samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä. Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä. Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut. Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?

Näissä tapauksissa on kysymys erosta, ei uudelleen avioitumisesta.

VOIKO ERONNUT MENNÄ UUDELLEEN NAIMISIIN TEKEMÄTTÄ SYNTIÄ?

Ei löydy Raamatusta sellaista kohtaa, jossa selvästi annetaan tähän lupa. Vain aviopuolison kuolema antaa täyden oikeuden avioitua uudelleen.

1Kor.7:16-17

Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään; mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa.

Luuk.16:18

Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin; ja joka nai miehensä hylkäämän, tekee huorin.

Mark.10:11-12

Ja hän sanoi heille: "Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan. Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, niin hän tekee huorin."

1Kor.7:39

Vaimo on sidottu, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa.

Room.7:1-3

... laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää? Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.

JUMALAN SANAAN EI SAA LISÄTÄ YHTÄÄN MITÄÄN, EIKÄ SIITÄ SAA OTTAA MITÄÄN POIS

Matt.19:3-9

Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: "Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?" Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi' ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?" Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut. Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin."

Jokainen joka hylkää vaimonsa, tekee huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin (Mark. 10:11-12).

Tämä on aivan yksiselitteinen totuus.

ELÄVÄTKÖ ERONNEET JA UUDELLEEN AVIOITUNEET JATKUVASSA HUORUUDESSA?

Tämä on vakava ja vaikea kysymys. Tunnettu raamatunopettaja David Pawson sanoo, että kyllä! Silloin olisi kysymys kadottavasta synnistä, koska Raamattu sanoo:

1Kor.6:9-10

Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

On tietysti eri asia, jos avioero on tapahtunut ennen uskoontuloa tai toinen aviopuoliso ei ole ollut uskossa avioeron tapahduttua? Jne...

Minä en osaa antaa tähän Pawsonin näkemykseen lopullista vastausta, eikä sitä löydy kovin selkeästi Raamatustakaan. Joka tapauksessa avioliitto on paljon sitovampi liitto kuin tänä aikana annetaan ymmärtää.

Oma mielipiteeni avioerosta ja uudelleen avioitumisesta (en tiedä, onko oikea vai väärä) on, että tämänkin synnin saa anteeksi, kun sitä katuu ja tunnustaa sen rehellisesti Jumalalle synniksi. Tahallaan harjoitettava synti on eri asia ja hyvin vaarallista (Heb.10:26-..)

Ainoastaan Pyhän Hengen pilkan Raamattu osoittaa selkeästi kuolemansynniksi.

1Joh.5:16-17

Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava. Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi.

KUOLEMA EROTTAA...

Todella ja aivan vilpittömästi haluaisin löytää Uudesta Testamentista yhdenkin selvän kohdan, joka ilmoittaisi sen, että avioeron tapahduttua voi avioitua uudelleen aivan vapaasti.

Tässä yhteydessä otetaan usein apuun Vanhan Testamentin kohta, jossa kerrotaan uskottoman osapuolen kivittämisestä, ja näin tämä siirretään Uuteen Liittoon merkitsemään uskottoman aviopuolison ”kuolemaa”. Tässä on vain yksi paha ongelma: kuolemanrangaistus kivittämällä oli yleinen tuomio monista rikkomuksista, mm. tottelemattomuudesta vanhempia kohtaan 5Moos.17:2-5, - Herran nimen pilkkaamisesta 3Moos.24:16 , - epäjumalanpalvelemisesta 3Moos.20:27 ,

- sapatin rikkomisesta 4Moos.15:32-36 - ym. ym. Näiden kaikkien tulisi olla siten sijoitettavissa Uuteen Liittoon. Näissä kaikissa tapauksissa jompi kumpi kuolisi, ja sen perusteella voisi ottaa eron ja avioitua uudelleen.

Mielestäni se on suurta armoa, että Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä, jos nöyrästi menemme Herramme Jeesuksen ristin juurelle ja tunnustamme virheemme. Ei meistä kukaan ole synnitön (1Joh.1:10). Toiset vain puolustavat omia tekojaan, jotka Raamattu osoittaa synniksi. Uskovaisen synnintunnustus on tämä:

1Joh:8-9 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Pohdiskelua: Onkohan Jumala halunnut tuoda tällä kaikella kirkkaasti tiedoksi sen, että avioliitto on Hänen silmissään niin pyhä asia, ja sellaisena sitä tulee syvästi kunnioittaa, koska Raamattu sanoo; ”Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.”

Juhani Laukkonen

Tällainen kirjoitus oli keskustelupalstalla nimimerkiltä "Elämä Kristuksessa"

Nämä harhat koskettavat ja seulovat Suomen kaikkia seurakuntia tässä lopun ajassa:

21.9.2016 14:06

Mainitsen Patrick Tiaisen nimeltä, koska hän toimii julkisesti. Paavalikin nimesi selkeästi henkilöitä; silloin kirjoitus ei ole ympäripyöreä vaan asiaan käyvä. Kyseenalaistan muutamia asioita, koska haluan herättää todellista keskustelua tästä "Tiainen"-ilmiöstä.
Onko Patrick Tiainen yläpuolella kaiken arvioinnin? Mihin on sivuutettu mm. seuraavat Sanankohdat?

1.Timoteuksen kirje:
3:1 Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.
3:2 Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
3:3 ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,
3:4 vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;
3:5 sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?
3:6 Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi.
3:7 Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan.
3:8 Niin myös seurakuntapalvelijain tulee olla arvokkaita, ei kaksikielisiä, ei paljon viinin nauttijoita, ei häpeällisen voiton pyytäjiä,
3:9 vaan sellaisia, jotka pitävät uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa.
3:10 Mutta heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.

Patrick on käytännössä äsken kääntynyt.
Kuullessani muutamia hänen kommenttejaan, en voi olla ajattelematta; onko hän edes uudestisyntynyt. Tämä johtuu mm. eräästä hänen lausumastaan "kuinka uskova voi käyttää Pyhää Henkeä?" Itse olen sitä mieltä, kuten Sanakin; Jumala käyttää meitä (jos/kun käyttää). Miten uskova voisi käyttää em. Patricin sanomaa lausetta, ilman että Pyhä Henki muistuttaisi asiasta, ja ohjaisi parannuksen paikalle?

Menestysteologiaan kuuluu, että ihmiset ovat kuin jumalia, ainakin pieniä sellaisia...
Patrick Tianen kertoo mm. hänen kirjahyllynsä olevan täynnä Kenneth Haginin kirjoja. Hagin oli nykyisen menestysteologian yksi merkittävimmistä, ellei merkittävin oppi-isä.

Kuka/milloin Patrick on koeteltu (1Tim.3:10)? Mikä raamattukoulu oli, jossa hän opiskeli pastoriksi? Millä vallalla hän nimittää apostoleja; hänen seurakunnassaan mm. Lidslen pariskunta on "apostoleja".
Mites se menikään, onko apostoleja nykyään? Nainen apostolina...
Miksi seurakunnan nimi on suomeksi "Uskon Sana"? Uskon Sanahan liitetään nimenomaan menestysteologiaan (Word of Faith Church).

Onko Patricin esiintyminen "maltillista ja säädyllistä)vrt. 1Tim 3:2.
Silloinkin kun juoksee tilaisuudessa kuin heikkopäinen....

Kuten huomaatte, kysymyksiä kysymysten perään. Ei olisi, jos asia olisi selvä.

Patrick on henkilö, jonka pitäisi olla oppia ottamassa. Ei esiintyä "suurena" opettajana, joka "varustaa" uskovia. Olen ymmärtänyt, että Jumala on se, joka valtuuttaa ja varustaa. Media, mm. TV7 Plus on ollut ko. henkilöä nostamassa, kuten muitakin samanhenkisiä (ja pääsäätöisesti nuoria...). Heille uskonelämä näyttää olevan pelkkää sanelua, siihen ainakin pyritään; "puhu hyvää ja se tapahtuu".
Jos olet köyhä tai kipeä, jotakin vikaa täytyy olla. Sitä ei suoraan sanota (ainakaan vielä), mutta opetukset ovat sen suuntaisia. Kun pääsee tietylle "tasolle", voi sanoa ja niin tapahtuu...
Elämä vain ei mene niin. Jumalan Sana kertoo mm.: Apostolien teot:
14:22 "...ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan."
Mutta ei, puhutaan läpimurrosta, siitä ja siitä, milloin Elian, milloin Joosuan sukupolvesta, jotka ovat "tienraivaajia", "suunnannäyttäjiä" jne.
Ikään kuin vanhemmat, jo pitkään Jeesusta seuranneet olisivat kutakuinkin hengellisesti lähes kuolleita. Missä on vanhempien, uskonveljien ja sisarten kunnioitus? Kirjoitan nyt yleisellä tasolla.

Ihmettelen henkilöitä, jotka ilman mitään kritiikkiä kiitävät kokouksista kokouksiin
"uutta oppimaan". Kokouksissa pitää olla ääntä ja meininkiä...
Kova ääni ei korreloi Pyhän Hengen voimaa, en sano, etteikö kokouksissa saa olla ääntä. Mutta jos "puhe" on yhtä huutoa... Fiilistely ei tuo taivasta yhtään lähemmäs,
Pyhä Henki ei ole manipuloitavissa!
Kun/jos Pyhä Henki ilmestyy voimallisesti kokouksissa, sitä ei voi olla huomaamatta. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo.

Toin näitä asioita esille, herätelläkseni sinua ajattelemaan missä mennään. Mennään lopunajassa. Tiedän, että kirjoitukseni tuomitaan tiettyjen piirien toimesta. Kirjoitukseni leimataan tuomitsevaksi, minut "hengen sammuttajaksi", "fariseukseksi", "uskonnolliseksi" jne. Vähintäänkin riidanhaluiseksi. Pitäisi vain olla hiljaa, eikä arvostella.

Jumala ei ole kutsunut minua hymistelemään. Kun näen, että uskovia johdetaan harhaan, on tehtäväni omalta osaltani tuoda totuutta esille. Se on Jumalan tahto.
Juurtukaa Kristukseen, ei ihmisiin. Kasvakaa Hänen tuntemisessaan.

 

Nimimerkki "Elämä Kristuksessa"

  

MISSÄ OVAT SEURAKUNNAN PAIMENET?

Hes.34:2 "Ihmislapsi, ennusta Israelin paimenia vastaan, ennusta ja sano heille - paimenille: Näin sanoo Herra, Herra: Voi Israelin paimenia, jotka ovat itseänsä kainneet! Eikö paimenten ole kaittava lampaita?

Oli kysymys paimenista, mutta he eivät kuitenkaan olleet oikeita paimenia. Lauma ei merkinnyt heille yhtään mitään, vaan oma hyvinvointi, omat edut ja mieltymykset.

Tämä sama sanankohta sopii hyvin tähän lopun aikaan – missä ovat todelliset paimenet?

”Johtajia, johtajia” - kuuluu tämän päivän huuto kaikkialla. Jumala etsii kuitenkin laumansa hoitajiksi paimenia.

Hes.34:3-5 Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, teurastaneet lihavat; mutta ette ole kainneet laumaa, ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita, vaan te olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti. 
Ja niin ne ovat hajaantuneet paimenta vailla ja joutuneet kaikkien metsän petojen syötäviksi - hajaantuneet ne ovat.

Paimenten tehtävänä on tarkkailla lauman hyvinvointia, hoitaa sitä ja parhaan kykynsä mukaan auttaa pysymään suojassa raatelevilta pedoilta.

Jumala nuhtelee hyvin voimakkaasti kelvottomien paimenten sokeutta. Lauma on hajalla ja pedot raatelevat ja tappavat monia laumasta.

Todelliset paimenet uskaltavat laittaa itsensä likoon lauman hyväksi, palkkapaimen välittää vain siitä, että palkka tulee tilille oikeaan aikaan ja täysimääräisenä.

Jeesus on paimenuuden esikuva

Joh.10:13 Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. 
 Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne. Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista.

Hes.34:6 Minun lampaani harhailevat kaikilla vuorilla ja kaikilla korkeilla kukkuloilla; pitkin koko maata ovat minun lampaani hajallaan, eikä kenkään niistä välitä eikä niitä etsi.

Lampaat etsivät ruokaa. Tänä aikana on tarjolla monenlaista ruokaa – hyvää ja huonoa. Paimenen tulee johtaa laumaa terveille ruokapaikoille, viedä pois huonoilta ruokapaikoilta ja varoittaa myrkytetystä ruuasta. Heikentyneet, aneemiset lampaat ovat helppo saalis pedoille. Tämä lopun aika on seurakunnissa juuri Sardeen kaltainen:

Ilm.3:2-4 "Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut. Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä. 
Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen. 
 Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset.

Monien nimet ovat vielä seurakunnan kirjoissa, vaikka he ovat hengellisesti kuolleita. Voivatko he vielä nousta elämään – siitä ei tässä sanota mitään. Jäljellejääneitä tulee vahvistaa, Jumala tahtoo pelastaa niin monia kuin mahdollista.

JUMALA EI JÄTÄ KELVOTTOMIA PAIMENIA RANKAISEMATTA

Hes.34:8-9 Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, totisesti, koska minun lampaani ovat ryöstettävinä ja koska minun lampaani ovat kaikkien metsän petojen syötävinä, kun paimenta ei ole ja kun minun paimeneni eivät välitä minun lampaistani, vaan minun paimeneni kaitsevat itseänsä, eivätkä kaitse minun lampaitani, sentähden, paimenet, kuulkaa Herran sana.

Jumala seuraa asioita hyvin tarkkaan. Tulee pian aika, jolloin tapahtuu suuri muutos.

Hes.34:10 Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn paimenten kimppuun, vaadin lampaani heidän kädestänsä ja teen lopun heidän lammasten-kaitsennastaan, eivätkä paimenet saa enää kaita itseänsä. Minä pelastan lampaani heidän kidastansa, eivätkä ne sitten enää ole heidän syötävinänsä.

Hes.34:15-16 Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.

Meidän on nöyrästi tunnustettava, että olemme tehneet kaikki virheitä, mutta asiat voidaan ehkä vielä korjata tekemällä totista parannusta laiminlyönneistämme. Jumala valmistaa Jeesuksen morsianta ylösottoon ja tahtoo koota laumansa. Jumalan pelko on viisauden alku, ja siksi meidän tulee aralla mielellä nöyrtyä Pyhän Jumalan edessä rukoilemaan armoa oman seurakuntamme kohdalle.

Siunausta

Juhani Laukkonen

 KOHTAAMINEN PILVISSÄ

Onko Raamatun ilmoitus - Jeesus tulee noutamaan uskovaiset kotiin – pelottava vai lohduttava sanoma sinulle? Raamattu sanoo tämän sanoman olevan toivoa ja lohdutusta tuova ilmoitus, koska maailmaa kohtaa tämän jälkeen mitä hirvittävin aika.

Kun merkit siitä, että maailma on ajautumassa kaaokseen, alkavat selvästi ilmetä, Jumalan Sana rohkaisee uskovia seuraavasti:

Luuk.21:28: Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.

Jeesus puhuu suurista katastrofeista, jotka tulevat kohtaamaan koko maailmaa. Nähdessämme näiden tapahtumien alkumerkkejä meidän uskovaisten tulee rohkaista mielemme ja toisiamme, sillä ne ovat merkkejä vapautuksemme hetkestä.

Olen viime aikoina ihmetellyt suuresti sitä, että tätä lohduttavaa oppia, joka on täysin Raamatun ilmoituksen mukainen, syytetään uskovien pelotteluksi. Samanaikaisesti opetetaan, että seurakunta joutuu käymään vihan ajan lävitse. Raamattu ei anna niin ristiriitaista opetusta. Olisi kauhea tilanne, jos uskovaisia pitäisi lohduttaa opettamalla, että he joutuisivat käymään läpi Jumalan vihan ajan!

Jeesuksen tulo noutamaan uskovaiset (seurakunnan, morsiamen) täältä pois, on lohduttava ja iloinen yllätys. Ylösotto tapahtuu hetkenä, jona emme luule. Odottajille Jeesus ei tule varkaan lailla kuten niille, jotka eivät ole valmiita (heiltä viedään rakkaat uskovaiset läheiset). Jeesuksen tulo on odottavalle morsiamelle mitä suurin juhlahetki!

1Tess.4:16-18: Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. 
Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.

Miten sanoma voisi lohduttaa, jos julistetaan vihan ajan kuuluvan myös uskoville? Vihan aika on on Jumalan puhdistustuomio synnistä 1000-vuotista valtakuntaa varten. Jokaisen uudestisyntyneen synnit on kannettu Golgatan ristillä, koska synnin rangaistus oli Jeesuksen päällä. Jumala ei rankaise samoista rikoksista kahdesti ihmistä. Meidät on armahdettu – ulkopuolisia ei ole. Tämän todistaa Sana.

Jes.53:5: mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

Jes.26:19-21: Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille. Mene, kansani, kammioihisi ja sulje ovet jälkeesi, lymyä hetkinen, kunnes viha on ohitse mennyt. Sillä katso, Herra lähtee asuinsijastaan kostamaan maan asukkaille heidän pahat tekonsa, ja maa paljastaa verivelkansa eikä surmattujansa enää peitä.

Oli vielä Vanhan Testamentin aikana salaisuus, että kaikki eivät ole kuolleita, jotka menevät kammioihin suojaan vihan ajaksi. Tämän ilmoittaa Paavali.

1Kor.15:51-53: Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. 
Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.

Ajan merkit Jeesuksen tulemuksesta ovat selvästi näkyvissä, mutta sitä suurta hetkeä, milloin ylösotto tapahtuu, ei tiedetä. Jos seurakunta jäisi tänne antikristuksen aikaan, voitaisiin tarkasti laskea Danielin kirjasta ja Ilmestyskirjasta Herran tulemuksen aika, ja näin asia ei voi olla Raamatun ilmoituksen mukaan. Herramme Jeesus tulee sinä hetkenä jona emme luule (Matt.24:44).

Maailma menee lujaa vauhtia kohti yösydäntä – moraalista rappiota. Todellisten uskovien joukko harvenee, ja kaikenlaiset harhaopit saavat yhä enemmän jalansijaa, ja ne eksyttävät, jos mahdollista, jopa valitutkin (Matt.24:24).

Emme tiedä sitä, kuinka vaikeita aikoja on vielä meillä uskovaisillakin edessämme, mutta se on suuri lohdutus jokaiselle Jeesuksen omalle, että ylösotto on lähellä ja pahin aika ei meitä tule kohtaamaan.

Siunausta

Juhani

P.S. Kannatta lukea oheinen hyvä tutkielma Jeesuksen tulosta seurakunnalle:

Suuri luopumus seurakunnan lähdön jälkeen

Great Falling Away after the Departure of the Church

http://www.bibleguidance.co.za/Engarticles/Departure.htm
Johan Malan, University of the North, South Africa
Tiivistelmä: Antikristuksen (laittomuuden ihmisen) ilmestyminen voi tapahtua vasta Kristuksen todellisen seurakunnan lähdön jälkeen.
Lähtö (engl. departure, kreikaksi apostasia) jakeessa 2.Tess. 2:3 edeltää Antikristuksen ilmestymistä. Sanan apostasia kääntäminen sanoilla ”rebellion (kapina)”, ”apostasy (luopumus, harhaoppi)” tai ”falling away (luopumus)” useimmissa englantilaisissa Raamatuissa on valitettavaa, koska nämä ovat sekundäärisiä eli johdettuja tämän sanan merkityksiä. Sen ensisijainen merkitys on ”lähtö”, joka tässä jakeessa viittaa seurakunnan tempaukseen. Tempauksen seurauksena suuri luopumus tulee tapahtumaan maan päällä, samalla kun Antikristus saattaa voimaan laittomat ja äärimmäisen syntiset uudistuksensa. Tuolle ajalle on tunnusomaista maailmanlaajuinen moraalinen ja hengellinen luopumus.
On hyvin paljon spekulointia koskien tempausta ja Antikristuksen ilmestymistä. Jotkut hengellistävät nämä käsitteet, toiset hyväksyvät kummankin tapahtuman, mutta asettavat ne väärään aikajärjestykseen, kun taas monet kieltävät ne kokonaan, tai väittävät, että Antikristus oli joku historian hahmo.
Nämä ristitiitaiset mielipiteet aiheuttavat suurta epävarmuutta ja hämmennystä kristittyjen keskuudessa. Ei ole kuitenkaan ensimmäinen kerta seurakunnan historiassa, kun ristiriitaiset käsitykset ja väärät opetukset lopun ajoista saavat uskovaiset huolestumaan. Se tapahtui jo ensimmäisellä vuosisadalla Tessalonikan seurakunnassa.
Ensimmäisessä kirjeessään Paavali opetti seurakuntaa, että Herra Jeesus tulee seurakuntadispensaation lopulla viemään todelliset uskovat pois taivaaseen:
“Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla” (1.Ts. 4:16-18; sana tempaus tulee sanasta temmata, kreikaksi harpazo).
Paavalin saarnassa tessalonikalaisille ja myös myöhemmässä kirjeessään heille on selvä lupaus, että Herra Jeesus ottaa kristityt pois ennen Antikristuksen ilmestymistä ja Herran Päivän tuomioiden alkamista suuren ahdistuksen aikana. Hän kehotti heitä ”odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta” (1.Ts. 1:10). ”Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta” (1.Ts. 5:9).
Kuten Nooan ja Lootin tapauksessa kristityt pelastetaan Jumalan vihan hetkestä syntisen maailman yli. He tulevat pakenemaan tuomion aikaa tempauksen kautta, kuten Jeesus lupasi Öljymäen puheessaan: ”Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä” (Lk. 21:36). Ne, jotka tavoittelevat väärää humanistista rauhaa ulkopuolella Kristuksen, eivät tule pääsemään pakoon ahdistuksen tuomioita. Antikristuksen terrorihallinnon tuho ja Jumalan tuomiot tulevat yht'äkkiä yllättämään heidät (1.Ts. 5:3).
Seurakunta Tessalonikassa uskoi tämän selityksen lopun ajan tapahtumista. He odottivat innokkasti pelastusta, jonka Herra Jeesus lupasi heille tempauksen kautta. Heillä oli ”autuas toivo”, johon he katsoivat (Tt. 2:13). Tämän odotuksen puitteissa he lohduttivat ja kehottivat toisiaan pysymään uskollisina Herralle.

Vääriä opetuksia

Kristittyjen vaino Rooman valtakunnassa aiheutti merkittävää huolestumista uskovien keskuudessa ja nosti esiin monia lopun aikoja koskevia kysymyksiä – myös Tessalonikassa. Evankeliumin vihollisten yllytyksestä kirjoitettiin vääriä opetuksia sisältävä kirje Paavalin nimissä ja jaettiin seurakunnan jäsenten keskuudessa. Toiset väittivät saaneensa 'hengellisiä ilmoituksia' samasta asiasta. Näissä väärissä opetuksissa väitettiin, että Herran päivä (tuomion ja ahdistuksen aika) oli jo alkanut ja että kristityt joutuisivat läpikäymään sen. Tällä tavalla oppi tempauksesta ennen vihaa tuli kiistetyksi ja pilkatuksi.
Kirjoittaessaan toisen kirjeensä seurakunnalle Paavalin päämäärät olivat seuraavat: (1) Torjua väärät opetukset lopun ajasta; ja (2) vastata tiettyihin seurakunnanjäsenten esiin nostamiin kysymyksiin toisesta tulemuksesta ja siihen liittyvistä asioista. Hän aloittaa luvun 2 viittaamalla tempaukseen ”meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemuksena ja meidän kokoontumisenamme Hänen tykönsä.” Sen jälkeen hän selittää ja uudelleen vahvistaa lopun ajan tapahtumien oikean järjestyksen:

”Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen, ettekä sanan, ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne niin, että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.

Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille? Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen” (2.Ts. 2:1-12).

Tässä luvussa Paavali ilmoittaa selvästi perusasiat koskien pidättäjän lähtöä, Antikristuksen ilmestymistä ja myös nopeaa tuomiota, joka kohtaa häntä Kristuksen tulemuksen aikana.

Väärien opetusten torjumista

Väärät opetukset, joita Tessalonikassa levitettiin perustuivat olettamukseen, että Rooman keisari, joka myös julistautui jumalaksi, oli Antikristus. Siitä johtuva Kristittyjen vaino nähtiin osana Herran päivän ahdistuksia ja kärsimyksiä. Paniikkia aiheuttivat odotettavissa olevat vielä suuremmat vainot ja tuomiot, jotka olivat lähellä ja myös väärä opetus, että kristityt eivät pääsisikään pakoon vihan aikaa, kuten Paavali oli luvannut.
Paavali torjui väärät opetukset ja toisti, että ensin tulee lähtö (apostasia), jota seuraa laittomuuden ihmisen (antikristuksen) ilmestyminen. Hän on oleva kadotuksen iljettävä lapsi, joka asettuu temppeliin ja julistaa olevansa Jumala (2.Ts. 2:3-4). Ensimmäisellä vuosisadalla Paavalin kirjoittaessa kirjettään lähtö ei vielä ollut tapahtunut, eikä myöskään väitetty roomalainen Antikristus istunut temppelissä Jerusalemissa julistamassa itseään Jumalaksi.
Selitettyään aluksi lopun ajan tapahtumien aikajärjestyksen, Paavali vahvisti tämän skenarion lisäämällä uutta tietoa. Hän muistutti seurakunnan jäseniä tästä aiheesta pitämistään saarnoista: ”Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?” (jae 5). Sitten hän jatkaa sanoen, että se, joka pidättää, täytyy ottaa pois tieltä (seurakunnan tempaus) ja sitten paljastetaan Paha (Antikristus). Hän sanoi myös, että Antikristus olisi elävä ihminen maan päällä, kun Herra Jeesus palaa tuhoamaan hänet tulemuksensa kirkkaudella (jae 8, KJV-käännös käyttää sanaa brightness, kirkkaus, suom. huom.).
Näille väärille opetuksille, joita Paavalin nimissä levitettiin, ei ollut kertakaikkiaan mitään pohjaa, koskien sitä, etteikö olisi uskovien tempausta ennen ahdistuksen aikaa. Siinäkään väitteessä ei ollut mitään perää, että Herra rankaisisi kristittyjä pahalla ja jättäisi heidät Antikristuksen hirmuvaltaan.

Lähtö (apostasia)

Sana apostasia jakeessa 3, joka KJV-käännöksessä on käännetty sanoilla “falling away (luopumus),” on ongelmallinen monille. Tämän käännöksen perusteella oletetaan, että kristityt eivät tule kokemaan ainoastaan viimeisten päivien luopumusta, vaan he tulevat olemaan täällä myös silloin, kun Antikristus ilmestyy. Tämän jakeen huolellinen selittäminen osoittaa, että nämä olettamukset ovat perustelemattomia.
Kreikan sana apostasia tarkoittaa lähtö, vetäytyminen tai ero. Hengellinen ja moraalinen luopumus voidaan lukea tähän sanaan vain toissijaisena merkityksenä, pääteltynä sen perusviittauksesta totuuden lähtöön. Apostasia on johdettu partikkelista apo, joka tarkoittaa irti tai pois (jostakin lähellä) ajan, paikan tai suhteen eri merkityksissä. Se tarkoittaa eroa, lähtöä tai [suhteen] lakkaamista. Sanaa apostasia vastaava verbi on aphistemi, joka Strong'in sanakirjan mukaan tarkoittaa lähteä, vetäytyä, vetää pois, poistaa.
The Greek word apostasia means departure, withdrawal or separation. A spiritual and moral falling away can be read into this word only as a secondary meaning, deduced from its basic reference to the departure of the truth. Apostasia is derived from the particle apo which means off or away [from something near], in various senses of place, time or relation. It denotes separation, departure, or the cessation [of a relationship]. The verb correlate of apostasia is aphistemi which, according to Strong’s Concordance, means to depart, withdraw, draw (fall) away, remove.
Jopa tapauksissa, joissa sanaa aphistemi on käytetty tarkoittamaan hengellistä luopumusta (esim. Lk. 8:13, 1.Tim. 4:1 Hepr. 3:12), on kieliopillisesti oikeampaa kuvailla tekoa lähtemisenä uskosta (kuten kahdessa jälkimmäisessä jakeessa) ennemmin kuin luopumuksena (kuten jakeessa Lk. 8:13) Seuraavassa esimerkkejä sanan aphistemi käytöstä KJV-käännöksessä:
Even in cases where aphistemi is used to denote a spiritual falling away (e.g. Lk. 8:13, 1 Tim. 4:1 and Hepr.. 3:12) it is grammatically more correct to describe the act as a departing from faith (as in the latter two verses) rather than a falling away (as in Lk. 8:13). The following are examples of the rendering of aphistemi in the King James Version:
“…[she] departed not from the temple” (Lk. 2:37); “…he departed from Him for a season” (Lk. 4:13); “…and in time of temptation fall away” (Lk. 8:13); “Depart from Me” (Lk. 13:37); “…the angel departed from him” (Acts 12:10); “…who departed from them” (Acts 15:38); “…he departed from them” (Acts 19:9); “…they departed from him” (Acts 22:19); “…that it might depart from me” (2  Cor. 12:8); “…depart from the faith” (1  Tim. 4:1); “…from such withdraw thyself” (1  Tim. 6:5); “…depart from iniquity” (2  Tim. 2:19); “…departing from the living God” (Hepr. 3:12).
Näiden esimerkkien valossa on selvää, että sanan apostasia ja sen verbimuodon aphistemi perusmerkitys on lähteä. Tästä syystä sana apostasia jakeessa 2.Ts. 2:3 käännettiin lähtönä ensin seuraavissa seitsemässä englantilaisessa raamatunkäännöksessä ennen KJV-käännöstä: Wycliffe Bible (1384), Tyndale Bible (1526), Coverdale Bible (1535), Cranmer Bible (1539), Breeches Bible (1576), Beza Bible (1583) ja Geneva Bible (1608).
Vulgata käyttää latinan sanaa discessio, joka tarkoittaa lähtö. Amplified Bible esittää seuraavan huomautuksen jakeen 2.Ts. 2:3 alaviitteessä: ”Sanan apostasia mahdollinen tulkinta on [seurakunnan] lähtö.” Todellisessa merkityksessään tämä jae kuuluu näin:
“Älköön kukaan pettäkö teitä millään tavalla: sillä se päivä [Herran päivä] ei tule, ellei ensin tule [seurakunnan] lähtö ja tuota synnin ihmistä [Antikristusta], kadotuksen lasta, paljasteta....
Let no man deceive you by any means: for that day [the day of the Lord] shall not come, except there come a departing [of the church] first, and that man of sin [the Antichrist] be revealed, the son of perdition…”

Erilaisia tulkintoja

Dogmaattinen ennakkoluulo, ennemmin kuin tietämättömyys, voi selittää ne ristiriitaiset näkemykset, jotka edelleen vallitsevat koskien sanan apostasia todellista merkitystä tässä jakeessa. Sokeassa uskollisuudessaan kirkkonsa teologeille monet kieltäytyvät uskomasta pretribulationistiseen tempaukseen. Heistä on hyväksyttävämpää riippua kiinni sanan apostasia kapeassa toissijaisessa merkityksessä tulkitsemalla se pelkästään hengellisenä taantumuksena viimeisinä päivinä, joita seuraa Antikristuksen ilmestyminen.
Jos jakeen 2.Ts. 2:3 konteksti otetaan huomioon, on ilmeistä, että sana apostasia on tässä tarkoitettu kattamaan koko merkityksensä – sekä lähtemisen (engl. departing) että hengellisen luopumuksen (engl. falling away). Ensimmäisessä merkityksessä Paavali käyttämällä tätä sanaa viittaa todellisten uskovien, joita ei ole määrätty Jumalan tuomioihin, fyysiseen lähtöön. Yksi tämän lähdön tärkeimmistä seurauksista on, että suuri hengellinen pimeys tulee vallitsemaan maan päällä – kun maailman valo on otettu pois. Se antaa Antikristukselle tilaisuuden ilmestyä. Synti ja pahuus tulevat lisääntymään hyvin nopeasti hänen hallintonsa aikana johtaen koko ihmiskunnan historian suurimpaan luopumiseen raamatullisista normeista ja kristillisistä malleista.
Jakeissa 3 ja 4 Paavali ilmoittaa tosiasian seurakunnan lähdöstä, jota seuraa Antikristuksen ilmestyminen ja hänen pahojen uudistustensa toteuttaminen. Tämä tapahtumien järjestys ilmoitetaan uudelleen jakeissa 6 – 12 samalla antaen lisätietoa. Tämän saman skenarion kahta kuvausta voidaan verrata seuraavasti:

Tempaus: Apostasia (lähtö) tapahtuu ensin (jae 3).	Tempaus: Se, joka pidättää, otetaan pois tieltä (jae 7).
Antikristuksen tulemus: Laittomuuden ihminen ilmestyy silloin (jae 3).	Antikristuksen tulemus: Silloin ilmestyy tuo Laiton (jae 8).
Luopumus antikristillisten uudistusten kautta: Antikristus edistää syntiä ja pahuutta, ylentää itsensä kaikkien uskontojen yläpuolelle, saastuttaa temppelin ja julistautuu Jumalaksi (jakeet 3-4).	Luopumus antikristillisten uudistusten kautta: Hänen tulemuksensa tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä (jakeet 8-10).

Se joka pidättää

Negatiiviset käsitykset pretribulationistisesta tempauksesta johtavat myös vääristyneisiin näkemyksiin siitä, mikä pidättää Antikristusta. On selvää, että on vain yksi voima, joka on suurempi kuin Saatanan ja Antikristuksen ja se on Jumalan voima. Ei ole mitään maallista tai inhimillistä voimaa, joka voisi tehokkaasti vastustaa paholaista tai voittaa sen.
Nykyisessä dispensaatiossa ennen Kristuksen ja Antikristuksen persoonallista ilmestymistä käydään hengellistä taistelua maailman hallinnasta. Jumalan Henki ja Saatanan petoshenget toimivat ihmisten kautta saavuttaakseen päämääränsä. Johannes sanoo:
“Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa. Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.... Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen” (1.Joh. 4:2-6).
Jakeen 2.Ts. 2:7 ilmaisu ”se, joka nyt vielä pidättää” viittaa seurakuntaan Kristuksen ruumiina maan päällä. Me olemme temppeli, jossa Pyhä Henki asuu ja siitä syystä olemme pimeän maailman valo ja mätänevän maailman suola. Pyhän Hengen voiman kautta me pidätämme Antikristuksen ilmestymistä ja sitä seuraavaa valtaan nousua. Vasta sitten, kun todellinen seurakunta on otettu pois tieltä tempauksessa, Antikristus voi persoonallisesti paljastaa itsensä. Silloin petetty ja hengellisesti kuollut ihmiskunta hyväksyy hänet ilman vastustusta universaaliseksi Messiaaksi ja maailmanjohtajaksi.
On epäraamatullista väittää, että Pyhä Henki olisi pidättäjä, joka poistuisi maailmasta. On totta, että Pyhän Hengen voiman kautta seurakunta pystyy pidättämään Antikristusta, mutta Pyhää Henkeä itseään ei vedetä pois. Miljoonat tulevat pelastumaan seitsenvuotisen ahdistuksen aikana (Ilm. 7:9-14) ja se on mahdollista vain Jumalan Hengen välityksellä (1.Kor. 12:3). Ennen Jeesuksen julkista tulemusta seitsemän vuoden lopussa on vielä jopa uusi Pyhän Hengen vuodatus Israelin päälle valmistamaan heitä sovintoon Messiaansa kanssa:
“Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista” (Sak. 12:10).
On siis täysin väärin opettaa, että Pyhä Henki olisi poissa maan päältä tuona aikana. Koska seurakunta Pyhän Hengen temppelinä ei tule olemaan täällä, niin Henki ei toimi Helluntain täyteydessään, mutta siitä huolimatta Hän tulee olemaan täällä tuomion Henkenä (Jes. 4:4) ja myös Henkenä, joka saa ihmisissä aikaan synnintunnon (Joh. 16:8).

Luopumuksen luonne

Luopumus, joka tapahtuu maan päällä Antikristuksen ilmestymisen jälkeen, on paljon pahempi kuin se luopumus, jota koetaan viimeisinä päivinä ennen Kristittyjen lähtöä (vrt. 1.Tim. 4:1, 2.Tim. 3:1-5, 2.Tim. 4:2-4). Tempauksen ja Antikristuksen ilmestymisen jälkeen koko maailmaa syöstään äärimmäiseen moraaliseen ja hengelliseen pimeyteen. Synnin kansainvälinen kulttuuri tulee esiin moraalisesta luopumuksesta, jossa pahin kuviteltavissa oleva rienaus, pahantahtoisuus, korruptio, varkaus ja väkivalta esiintyvät.
Hengellinen luopumus tulee johtamaan maailmanuskontojen petetyn liiton perustamiseen Antikristuksen, universaalisen Messiaan, johdon alaisuudessa. Seitsemän vuoden puolivälissä hän asettuu jälleenrakennettuun temppeliin Jerusalemissa ja julistautuu Jumalaksi (2.Ts. 2:4). Tätä kapinallista tekoa seuraa Antikristuksen ja Paholaisen palvonta kaikkialla maailmassa (Ilm. 13:4) ja siitä tulee hengellisestä totuudesta luopumisen pahin muoto.

Lopun ajan Antikristus

Hyvin tärkeä ilmoitus, jonka Paavali antaa Antikristuksesta, on, että hän on oleva lopun ajan maailman diktaattori. Jeesuksen Kristuksen tulemus lopettaa hänen julkisen esiintymisensä äkkiä ja dramaattisesti. ”Silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä” 2.Ts. 2:8).
Tämä selvä ilmoitus syrjäyttää kaikki historian diktaattorit lopullisena ”laittomuuden ihmisenä,” koska he vain valmistivat tietä tulevalle lopunajan Antikristukselle. Johannes sanoi: ”Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika (1.Joh. 2:18).
Ajattele myös seuraavia ilmoituksia Antikristuksesta: Dan. 9:27 sanoo, että hän tekee vahvan liiton monien kanssa yhden vuosiviikon ajaksi. Keskellä viikkoa, mikä tarkoittaa 3½ vuoden jälkeen, hän saa uhrit temppelissä lakkaamaan. Hän saastuttaa temppelin, asettaa kuvansa kaikkein pyhimpään, kieltää kaikki uskonnot ja pakottaa ihmiset kaikkialla kumartamaan vain itseään ja omaa kuvaansa. Tuolla ajalla hän perustaa tuhoisan terrorihallinnon.
Herra Jeesus viittasi tähän kammottavaan aikaan kuvaillessaan juutalaisille suurta ahdistusta, joka esiintyy välittömästi Hänen tulemuksensa edellä:
”Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa - joka tämän lukee, se tarkatkoon - silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille... Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule... Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella” (Mt. 24:15-30).
Tuona päivänä Antikristus ja väärä profeetta tuhotaan:
”Ja minä näin pedon ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa kokoontuneina sotiaksensa hevosen selässä istuvaa vastaan ja hänen sotajoukkoansa vastaan. Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa” (Ilm.19:19-20).
Profetiat Antikristuksen ilmestymisestä koskevat siis tulevaisuutta eivätkä historiaa. On ollut monia esikuvia, mutta nyt on tullut aika suuren lopun ajan Antikristuksen ilmestymiselle, jonka Herra tuhoaa suunsa henkäyksellä, kun Hänen jalkansa seisovat Öljymäellä Hänen toisen tulemuksensa aikana. (Sak. 14:4-5).
Näyttämö on valmisteltu nopeasti Antikristuksen tulemukselle. Koemme jo seurakuntadispensaation lopun luopumusta ja synnytystuskien alkua. Pian koittaa Jumalan lasten lähdön hetki, kun heidät silmänräpäyksessä siirretään taivaallisiin majoihin. Ne, jotka pidättivät Antikristuksen ilmestymistä, otetaan silloin pois tieltä ja siten maan päälle tulee suuri hengellinen pimeys. Laittomuus ja moraalittomuus tulevat saamaan ennennäkemättömät mittasuhteet laittomuuden ihmisen johdossa, joka on oleva Saatanan hallitsija täysin turmeltuneen ja petetyn ihmiskunnan yläpuolella. Kuten Nooan ja Lootin aikoina Herra tulee vierailemaan tässä kapinallisessa sukupolvessa suurin vitsauksin ja tuomioin Herran päivän aikana.

 

Toronton petos

Kirj. Paul Gowdy, eräs entinen Toronto Vineyard’in pastori

(used by permission)

Seuraavassa: TACF = Toronto Airport Christian Fellowship = Toronton lentokenttäseurakunta, jossa vuonna 1994 puhkesi ns. Toronton Siunaus. Suom. huom.

Minulta on mennyt yhdeksän vuotta todella tulla tälle paikalle, että voin kirjoittaa tämän tarinan. Osaksi syy siihen oli, koska en ollut täysin vakuuttunut, että olisi sopivaa puhua Kristuksen ruumiin heikkouksia vastaan julkisesti. Toinen syy on, koska se on vaatinut vuosia sielun tutkimista vakuuttua, että se mitä tapahtui Toronton lentokenttäseurakunnassa oli todellisuudessa kaikki pahaa tai ainakin enemmän pahaa kuin hyvää!

Muutaman menneen vuoden ajan olen kutsunut sitä sekoitetuksi siunaukseksi. Luulen, että James A Beverly antoi sille tämän nimen kirjassaan Holy Laughter and the Toronto Blessing 1994. Tänä päivänä kutsuisin sitä sekoitetuksi kiroukseksi sillä perusteella, että jokaista yksittäistä hyvää, joka tuli tästä kokemuksesta, vastaa paljon suurempi vahinko ja saatanallinen petos. Oletan, että tässä on ollut minun pulmani. Olen yrittänyt elää elämäni Herran pelossa, ja Jeesus sanoi meille, että anteeksiantamaton synti oli Pyhän Hengen pilkka, sen liittäminen Saatanaan, mikä tosiasiassa oli Jumalan työtä. Jos minulta tiukataan, oliko Toronton siunaus kokonaan Jumalasta vai kokonaan paholaisesta, niin olen edelleen välttelevä (hedgy), mutta olen vakuuttunut, että Saatana on käyttänyt tätä kokemusta tekemään ihmiset sokeiksi historiallisille opeille Jumalasta, estämään hedelmän tuottamisen parannuksessa, laiminlyömään henkien koettelemisen ja erottamisen sekä laiminlyömään profetian arvostelun.

Oltuamme kolme vuotta Toronton siunauksen pyörteissä meidän Vineyard-seurakuntamme Scarborough’issa Itä-Torontossa melkein tuhosi itsensä. Me söimme toisiamme juoruilla, selkään pistoilla, eripuraisuudella, puoluekiistoilla jne. Kolme vuotta ’liottuamme’, rukoiltuamme ihmisten puolesta, vapistuamme, kieriskeltyämme, naurettuamme, karjuttuamme, palveltuamme TACF:ssa heidän rukousryhmässään, johdettuamme ylistystä TACF:ssa, saarnattuamme TACF:ssa ja pääasiassa elettyämme TACF.ssa, me olimme lihallisimpia, kypsymättömimpiä ja petetyimpiä kristittyjä, joita tunnen. Muistan sanoneeni ystävälleni ja vanhemmalle pastorille Scarborough’in Vineyard-seurakunnassa vuonna 1997, että aina siitä saakka, kun Toronton Siunaus tuli, me olemme vain menneet pirstaleiksi! Hän oli samaa mieltä!

Olen kokenut, että 1. Kor. 12. luvussa mainittujen hengellisten lahjojen ilmeneminen oli seurakunnassamme paljon yleisempää ennen vuoden 1994 tammikuuta (jolloin Toronton Siunaus alkoi), kuin tänä muka Pyhän Hengen vierailun aikana.

Kun vuosina 1992-1993 rukoilimme ihmisten puolesta, me koimme sellaista, jonka uskon olleen aitoa profetoimista, vapautumista ja paljon armoa ja mielisuosiota Herralta. Sen jälkeen, kun Toronton Siunaus alkoi, koko palvelu muuttui, ainoa rukous oli ’Lisää Herra LISÄÄ’, huutoja ’Tulta’, ruumiin nykivää vapisemista, sekä ’ooh ooh OOH WOOOAAH’ –rukousta. (Olen nyt ihan tosissani!)

Tammikuun 20. päivänä 1994 noin 15 ihmistä seurakunnastamme matkusti Toronto Airport Vineyard’iin kuuntelemaan Randy Clark’ia, Vineyard’in pastoria USA:sta, John Arnott oli soittanut meidän vanhemmalle pastorillemme ja pyytänyt meitä mukaan. Hän kertoi, että Randy oli ollut Rodney Howard Browne’n kokouksissa ja että SE oli alkanut hänen seurakunnassaan seuraavilla viikoilla. John toivoi, että jotakin alkaisi myös meidän keskellämme. Me olimme vain liian onnellisia matkustaaksemme. Me olimme Toronton lentokenttäseurakunnan tytärseurakunta ja me aloitimme vuonna 1992. Tuohon aikaan Torontossa oli kolme Vineyard-seurakuntaa. Yksi oli Down Town-seurakunta, Scarborough-vineyard idässä ja Lentokenttäseurakunta (AirPort Church). Me olimme yksi iso onnellinen perhe. Koska olimme jäsenluvultamme pieni, me pidimme erikoiskokouksia, konferensseja jne. yhdessä.

Edellisenä vuonna useimmat meidän johtoryhmistämme liittyivät yhteen ja olivat lähteneet Nicaraguaan lyhytkestoiselle lähetysmatkalle. Meillä oli aito rakkaus ja toveruus toistemme kanssa. Jätettyäni Vineyard-seurakunnat, olen lukenut melkoisen määrän arvostelijoiden analyyseja. Jotkut käsittävät, että Toronton Siunaus oli yksi suunnaton salaliitto Kristuksen ruumiin johtamiseksi eksytykseen. Minä epäilen, että eksytys ja luopumus voivat hyvinkin olla tulos, mutta kumpikaan päämäärä ei ollut tarkoituksellinen. Olen rehellisesti vakuuttunut, että Vineyard-seurakuntien johtajat ovat aitoja uudestisyntyneitä kristittyjä, jotka rakastavat Herraa, mutta ovat langenneet petokseen. He eivät ole rakastaneet Herraa niin paljon, että olisivat pitäneet Hänen käskynsä. He eivät ole totelleet Kirjoituksia ja heidät on johtanut harhaan meidän kaipauksemme johonkin suurempaan ja kirkkaampaan ja jännittävämpään ja voimallisempaan. Minäkin olen syyllinen tähän syntiin. Minä olen saarnannut uudistusta Koreassa, Englannissa, USA:ssa ja täällä Kanadassa. Olen todella katuvainen, ja kirjoittaessani tätä tarinaa minä pyydän teitä Kristuksen morsiamena ja ruumiina antamaan minulle anteeksi, varsinkin teitä helluntailaisia ja karismaattisia, sillä te olette teologisesti minun ydinperhettäni. Minä olen evankelinen kristitty ja olen aina ollut, mutta minä en usko hengellisten lahjojen lakkaamiseen apostolisen ajan lopulla. Minä uskon, että minun evankeliset juureni (perheeni on baptisteja ja minä uudestisynnyin presbyteerikirkossa) alkoivat avata silmäni näkemään ongelmia tässä ns. uudistuksessa. Katselen menneisyyteen ja mietin, kuinka saatoinkaan olla niin sokea? 

Nauroin ihmisille, jotka käyttäytyivät kuin koirat teeskennellen virtsaavansa TACF:n rakennuksen pilareille. Katselin ihmisiä, kun he teeskentelivät olevansa eläimiä, haukkuivat, karjuivat, kotkottivat, näyttelivät lentämistä ikään kuin heillä olisi siivet, koko ajan teeskennellen juopunutta ja laulaen mielettömiä lauluja. Kuinka minä saatoinkaan ajatella, että tämä kaikki voisi olla Jumalan Pyhästä Hengestä. Se hämmästyttää minua tänä päivänä. Se oli äänekästä, epäkunnioittavaa ja rienaavaa Raamatun pyhää Jumalaa kohtaan. Oletan mielessäni järkeilleeni, että niin kauan kuin he eivät opettaneet jotakin, joka olisi selvästi Kirjoituksia vastaan, se oli vain eksoottista. Tämä on peitesana ilmiöille, joita ei voi oikeuttaa Raamatulla. Minulle opetettiin pöntöstä, että meillä oli kaksi vaihtoehtoa. Lastenhuoneen järjestys täynnä elämää ja epäjärjestystä tai hautausmaan järjestys! Nuorena ja kypsymättömänä pastorina halusin elämän ja epäjärjestyksen. En muistanut, että Jumala tahtoo, että meistä tulee kypsiä ja kasvamme Hänessä. Minua hämmensivät profeetalliset sanomat, joita tuli esiin ja varsinkin eräs sanoma Carol Arnott’in kautta, jossa hänellä oli kokemus morsiamena, kun hänet vietiin Jeesuksen läsnäoloon ja hän sanoi, että hänen kokemansa rakkaus oli jopa seksiäkin parempaa! Olin hengessäni järkyttynyt ja ajattelin, että kuinka joku voi verrata Jumalan rakkautta seksiin? Kun epäilimme, että demonit riehuivat valtoimenaan tilaisuuksissamme, niin John Arnott opetti, että meidän pitäisi kysyä, ovatko ne tulossa vai menossa. Jos ne ovat lähtemässä pois niin OK! John puolusti kaaosta sanoen, että meidän ei pitäisi pelätä, että meitä petetään. Jos kerran olemme pyytäneet Pyhää Henkeä tulemaan ja täyttämään meidät, niin kuinka Saatana voisi tulla ja pettää meidät? Silloinhan Saatana olisi hyvin vahva ja Jumala hyvin heikko! Hän sanoi, että meillä täytyisi olla enemmän uskoa meitä suojelevaan suureen Jumalaan kuin meitä pettävään suureen paholaiseen. Tämä kuulosti hyvin vakuuttavalta, mutta se oli täysin vastoin Raamattua, sillä Jeesus, Paavali, Pietari ja Johannes varoittavat meitä eksyttävien henkien voimasta ja varsinkin viimeisinä päivinä. Taaskaan emme rakastaneet Jumalaa niin paljon, että olisimme totelleet Hänen Sanaansa ja tulos oli, että me avasimme itsemme eksyttäville hengille. Jumala armahtakoon meitä!

Lopulta aloin käsittää, kun eräänä iltana kieriskelin lattialla ’juovuksissa Hengessä’, kuten tapasimme sanoa. Aloin laulaa ja kun kieriskelin lattialla, niin lasten laulu ‘Mary had a little lamb its fleece was white as snow (Marialla oli pikku lammas, sen villa oli valkoinen kuin lumi),’ tuli mieleeni. Lauloin sitä pilkkaavassa hengessä ja välittömästi sydämeni sanoi minulle, että tässä on demoni. Kaduin ja olin täysin shokissa. Kuinka demoni saattoi päästä minuun? Enkö rakastanut Jumalaa? Eikö minulla ollut halua Jumalan asioihin? Enkö ollut hulluna Jeesukseen? Tiesin, että saastainen henki oli juuri manifestoinut minun kauttani ja olin syyllinen suureen syntiin. Tämän kokemuksen jälkeen pysyin poissa TACF:sta. En mennyt sinne enää. Minä en omistanut vakaumusta tuomita koko kokemusta, mutta ajattelin, että me emme kyenneet paimentamaan Siunausta kyllin hyvin.

Vielä senkin jälkeen, kun lakkasin kannattamasta TACF:ää, minun oli paimennettava sen hedelmää. Yksi esimerkki oli, kun jotkut ihmisistämme palasivat kokouksesta kysyen meiltä, olimmeko saaneet kultaisen miekan Herralta? Kysyin heiltä, mistä he puhuivat, ajatellen että se oli jokin profeetallinen viittaus pyhiin Kirjoituksiin, mutta he sanoivat: ”Ei se ole Raamatussa, se on näkymätön kultainen miekka, jonka vain todella puhtaat voivat saada. Jos otat sen epävanhurskaalla tavalla, niin Herra tappaa sinut, mutta jos olet kyllin pyhä saamaan sen, niin silloin sinä voit heiluttaa tätä miekkaa ja se parantaa sairauksia, syöpää jne. ja tuo pelastuksen." Tätä miekkaa käytettiin näyttelemällä, että tämä näkymätön miekka on kädessä tekemällä iskuliikkeitä rukoiltaessa! Ajattelin tuolloin, vaikka olinkin vielä petoksessa, että TACF:sta oli tullut hullujenhuone! Sanottiin, että Carol Arnott sai sen ensin ja antoi sitten muille kyllin pyhille! Toinen asia oli kultapaikat hampaissa. Meillä oli ihmisiä kirkossamme, jotka kurkistelivat toistensa kurkkuihin etsien kultapaikkoja, jotka muka Jumala oli pannut sinne osoittaakseen, kuinka paljon Hän rakasti heitä! Koko aikanani siellä kuulin vain yhden saarnan parannuksesta, jonka piti vieraileva puhuja Hong Kongista nimeltä Jackie Pullinger. Se ei mennyt jakeluun. Me emme olleet siellä tekemässä parannusta, me olimme juhlimassa Herrassa! 

Kun siunausta oli kestänyt vuoden, minä puhuin pastorien kokouksessa ja sanoin: ’Toverit, me olemme vapisseet, rämisseet, kierineet, nauraneet, itkeneet ja ostaneet T-paidan. Silti meillä ei ole herätystä, ei pelastusta, ei hedelmää eikä lisääntynyttä evankeliointia, joten miten on?’ Minua selkeästi nuhdeltiin – mikä minä olin etsimään hedelmää, kun Herra oli parantamassa särkynyttä kansaansa? Me olimme olleet lain alla kyllin kauan, ja Jumala käytti tämän ajan haavoittuneidensa parantamiseen vapauttaakseen meidät lain alta. Minua käskettiin olemaan painostamatta Herraa ja sadonkorjuu tulisi Hänen ajallaan. Tiesin tämän olevan väärin, koska Herra on käskenyt meitä menemään kaikkeen maailmaan ja tekemään opetuslapsia. Ei niin, että jokaisen pitäisi ottaa työstä lomaa ties kuinka pitkäksi aikaa, kun Jumala tekee jotakin kummallista ja uutta! Lopuksi en voinut hyväksyä jotakin niin kiistanalaista kuin naispappeus. Itse uskon Raamatun perusteella, että naisten ei pitäisi olla pastoreita tai vanhimpia paikallisseurakunnassa. Saatoin olla väärässä tässä, ja siitä väitellään paljon tänä päivänä seurakunnassa, mutta tämä on minun vakaumukseni, ja Vineyard-seurakunnissa tehtiin kaikista pastorien rouvista pastoreita paimentamaan heidän kanssaan. Kannatan ilman muuta naisten palvelutyötä, mutta uskon, että vanhimman tai pastorin rooli paikallisseurakunnassa on miehiä varten. Minä en ole kirjoittanut Raamattua, mutta Jumala suokoon minulle armon tästä lähtien totella sitä.

Tässä on siis minun tarinani. Voisin jatkaa ja todistaa paljon ylilyönneistä, typeryyksistä, synnistä ja viimeisten päivien hallitsemisen opetuksesta, joita ilmenee tämän Siunauksen profeetallisella puolella, mutta toiset ovat jo tehneet sen. Me lauloimme Joelin armeijasta ja tuhannen miljoonan sielun herätyksestä ikään kuin se olisi yksi kymmenestä käskystä, ja kuten aina, niin se oli ihan nurkan takana, ensi kuussa, ensi vuonna jne. Jeesus kylläkin sanoi, että kun Ihmisen Poika tulee, niin löytäneekö Hän uskoa maan päältä. Ja jos Hän ei palaa silloin kun palaa, niin mikään liha ei pelastuisi, mutta valittujen tähden Hän tulee. Tämä on hyvin kaukana dominionismista, jota opetetaan kautta Vineyard’in ja profeetallisessa/hengellisen sodankäynnin liikkeessä. Uskon täysin, että he luulevat valtaavansa koko maailman! Vielä ollessani Vineyard’issa minä omaksuin elämänohjeen apostoli Paavalilta: ”Ei yli sen, mitä on kirjoitettu!”

Lopuksi haluan vain pahoitella sitä vahinkoa, jonka olen henkilökohtaisesti aiheuttanut opettamalla asioita, jotka eivät ole raamatullisesti oikein. Kadun ihmisten edessä, kuten olen jo tehnyt Jumalan edessä. En halua puolustella lankeamistani petokseen. En välittänyt koetella asioita, vaikka Raamattu käskee meitä niin tekemään. Jokainen, joka oli siellä, kun tämä asia alkoi, tietää, että mitä kirjoitan, on totta. He vain tulisivat erilaisiin johtopäätöksiin, varsinkin, jos he edelleen mainostavat ”virtaa!”

Niille, jotka vielä ovat virrassa, sanoisin, uikaa siitä pois. Siinä vedessä on asioita, jotka purevat sinua todella pahasti! Minä rakastan TACF:n ja Vineyard’in ihmisiä, mutta luulen, että meillä on paljon vastattavaa, ja saakoon Herra avata sinun silmäsi,   mieluummin pian kuin myöhemmin. Luulen, että kun tämä kirje menee verkkoon, niin joudun pommitetuksi sähköposteilla molemmista leireistä: Toiset tuomitsevat minut siitä, että edelleen uskon Pyhän Hengen työhön ja että edelleen vaellan petoksessa, ja jotkut vanhat ystävät tuomitsevat minut lian paljastamisesta tai siitä, että suhtaudun negatiivisesti Herran voideltuihin! No Herrapa tuntee minun sydämeni ja armonsa kautta johtaa minut kaikkeen totuuteen, kun pyrin tuntemaan Kristuksen ja Hänet ristiinnaulittuna! Jos uskot, että minä vaellan synnissä ja harhassa, niin rukoile puolestani, että Herra antaisi minulle anteeksi ja avaisi silmäni. Haluan tutkia Sanaa osoittaakseni itselleni ihmisen hyväksymän työn! Haluaisin kutsua kaikkia, jotka lukevat tämän, rukoilemaan, että Herra avaisi kaikkien tähän petokseen sotkeutuneiden silmät. Olimmepa johtajia tai seuraajia, me kaikki olemme rakastettuja, ja Herra on anteeksiantavainen Jumala. Hän sanoo, että jos me tunnustamme syntimme, niin Hän on uskollinen ja vanhurskas ja antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Minä uskon, että me olemme kuin seurakunta Laodikeassa, me luulemme olevamme rikkaita, olemme menestyneet emmekä mitään tarvitse. Me emme huomaa, että olemme kurjia, säälittäviä, köyhiä, sokeita ja alastomia. Meidän täytyy ottaa vaari Jeesuksen neuvosta ja ostaa kultaa, tulessa puhdistettua, valkeat vaatteet häpeällisen alastomuutemme peitoksi ja silmävoidetta, että näkisimme jälleen. Jeesus kutsuu meitä parannukseen, ja kiitos Herralle, että kutsuu, sillä se vie meidät todelliseen ennallistamiseen Isämme kanssa! Jos Jumala on antanut minulle anteeksi ja avannut silmäni, niin Hän voi tehdä sen myös kaikille tähän petokseen joutuneille. Lopetan Paavalin varoitukseen: ”Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.”