Toronton
petos
Kirj.
Paul Gowdy, eräs entinen Toronto Vineyard’in pastori
(used
by permission)
Seuraavassa:
TACF = Toronto Airport Christian Fellowship = Toronton
lentokenttäseurakunta, jossa vuonna 1994 puhkesi ns. Toronton
Siunaus. Suom. huom.
Minulta
on mennyt yhdeksän vuotta todella tulla tälle paikalle, että voin
kirjoittaa tämän tarinan. Osaksi syy siihen oli, koska en ollut
täysin vakuuttunut, että olisi sopivaa puhua Kristuksen ruumiin
heikkouksia vastaan julkisesti. Toinen syy on, koska se on vaatinut
vuosia sielun tutkimista vakuuttua, että se mitä tapahtui Toronton
lentokenttäseurakunnassa oli todellisuudessa kaikki pahaa tai
ainakin enemmän pahaa kuin hyvää!
Muutaman
menneen vuoden ajan olen kutsunut sitä sekoitetuksi
siunaukseksi. Luulen,
että James A Beverly antoi sille tämän nimen kirjassaan Holy
Laughter and the Toronto Blessing 1994. Tänä
päivänä kutsuisin sitä sekoitetuksi
kiroukseksi
sillä perusteella, että jokaista yksittäistä hyvää, joka tuli
tästä kokemuksesta, vastaa paljon suurempi vahinko ja saatanallinen
petos. Oletan, että tässä on ollut minun pulmani. Olen yrittänyt
elää elämäni Herran pelossa, ja Jeesus sanoi meille, että
anteeksiantamaton synti oli Pyhän Hengen pilkka, sen liittäminen
Saatanaan, mikä tosiasiassa oli Jumalan työtä. Jos minulta
tiukataan, oliko Toronton siunaus kokonaan Jumalasta vai kokonaan
paholaisesta, niin olen edelleen välttelevä (hedgy), mutta olen
vakuuttunut, että Saatana on käyttänyt tätä kokemusta tekemään
ihmiset sokeiksi historiallisille opeille Jumalasta, estämään
hedelmän tuottamisen parannuksessa, laiminlyömään henkien
koettelemisen ja erottamisen sekä laiminlyömään profetian
arvostelun.
Oltuamme
kolme vuotta Toronton siunauksen pyörteissä meidän
Vineyard-seurakuntamme Scarborough’issa Itä-Torontossa melkein
tuhosi itsensä. Me söimme toisiamme juoruilla, selkään pistoilla,
eripuraisuudella, puoluekiistoilla jne. Kolme vuotta ’liottuamme’,
rukoiltuamme ihmisten puolesta, vapistuamme, kieriskeltyämme,
naurettuamme, karjuttuamme, palveltuamme TACF:ssa heidän
rukousryhmässään, johdettuamme ylistystä TACF:ssa, saarnattuamme
TACF:ssa ja pääasiassa elettyämme TACF.ssa, me olimme
lihallisimpia, kypsymättömimpiä ja petetyimpiä kristittyjä,
joita tunnen. Muistan sanoneeni ystävälleni ja vanhemmalle
pastorille Scarborough’in Vineyard-seurakunnassa vuonna 1997, että
aina siitä saakka, kun Toronton Siunaus tuli, me olemme vain menneet
pirstaleiksi! Hän oli samaa mieltä!
Olen
kokenut, että 1. Kor. 12. luvussa mainittujen hengellisten lahjojen
ilmeneminen oli seurakunnassamme paljon yleisempää ennen vuoden
1994 tammikuuta (jolloin Toronton Siunaus alkoi), kuin tänä muka
Pyhän Hengen vierailun aikana.
Kun
vuosina 1992-1993 rukoilimme ihmisten puolesta, me koimme sellaista,
jonka uskon olleen aitoa profetoimista, vapautumista ja paljon armoa
ja mielisuosiota Herralta. Sen jälkeen, kun Toronton Siunaus alkoi,
koko palvelu muuttui, ainoa rukous oli ’Lisää Herra LISÄÄ’,
huutoja ’Tulta’, ruumiin nykivää vapisemista, sekä ’ooh ooh
OOH WOOOAAH’ –rukousta. (Olen nyt ihan tosissani!)
Tammikuun
20. päivänä 1994 noin 15 ihmistä seurakunnastamme matkusti
Toronto Airport Vineyard’iin kuuntelemaan Randy Clark’ia,
Vineyard’in pastoria USA:sta, John Arnott oli soittanut meidän
vanhemmalle pastorillemme ja pyytänyt meitä mukaan. Hän kertoi,
että Randy oli ollut Rodney Howard Browne’n kokouksissa ja että
SE
oli
alkanut hänen seurakunnassaan seuraavilla viikoilla. John toivoi,
että jotakin alkaisi myös meidän keskellämme. Me olimme vain
liian onnellisia matkustaaksemme. Me olimme Toronton
lentokenttäseurakunnan tytärseurakunta ja me aloitimme vuonna 1992.
Tuohon aikaan Torontossa oli kolme Vineyard-seurakuntaa. Yksi oli
Down Town-seurakunta, Scarborough-vineyard idässä ja
Lentokenttäseurakunta (AirPort Church). Me olimme yksi iso
onnellinen perhe. Koska olimme jäsenluvultamme pieni, me pidimme
erikoiskokouksia, konferensseja jne. yhdessä.
Edellisenä
vuonna useimmat meidän johtoryhmistämme liittyivät yhteen ja
olivat lähteneet Nicaraguaan lyhytkestoiselle lähetysmatkalle.
Meillä oli aito rakkaus ja toveruus toistemme kanssa. Jätettyäni
Vineyard-seurakunnat, olen lukenut melkoisen määrän
arvostelijoiden analyyseja. Jotkut
käsittävät, että Toronton Siunaus oli yksi suunnaton salaliitto
Kristuksen ruumiin johtamiseksi eksytykseen. Minä epäilen, että
eksytys ja luopumus voivat hyvinkin olla tulos, mutta kumpikaan
päämäärä ei ollut tarkoituksellinen. Olen rehellisesti
vakuuttunut, että Vineyard-seurakuntien johtajat ovat aitoja
uudestisyntyneitä kristittyjä, jotka rakastavat Herraa, mutta ovat
langenneet petokseen. He eivät ole rakastaneet Herraa niin paljon,
että olisivat pitäneet Hänen käskynsä. He eivät ole totelleet
Kirjoituksia ja heidät on johtanut harhaan meidän kaipauksemme
johonkin suurempaan ja kirkkaampaan ja jännittävämpään ja
voimallisempaan. Minäkin olen syyllinen tähän syntiin. Minä olen
saarnannut uudistusta Koreassa, Englannissa, USA:ssa ja täällä
Kanadassa. Olen todella katuvainen, ja kirjoittaessani tätä tarinaa
minä pyydän teitä Kristuksen morsiamena ja ruumiina antamaan
minulle anteeksi, varsinkin teitä helluntailaisia ja karismaattisia,
sillä te olette teologisesti minun ydinperhettäni. Minä olen
evankelinen kristitty ja olen aina ollut, mutta minä en usko
hengellisten lahjojen lakkaamiseen apostolisen ajan lopulla. Minä
uskon, että minun evankeliset juureni (perheeni on baptisteja ja
minä uudestisynnyin presbyteerikirkossa) alkoivat avata silmäni
näkemään ongelmia tässä ns. uudistuksessa. Katselen
menneisyyteen ja mietin, kuinka saatoinkaan olla niin sokea?
Nauroin
ihmisille, jotka käyttäytyivät kuin koirat teeskennellen
virtsaavansa TACF:n rakennuksen pilareille. Katselin ihmisiä, kun he
teeskentelivät olevansa eläimiä, haukkuivat, karjuivat,
kotkottivat, näyttelivät lentämistä ikään kuin heillä olisi
siivet, koko ajan teeskennellen juopunutta ja laulaen mielettömiä
lauluja. Kuinka minä saatoinkaan ajatella, että tämä kaikki voisi
olla Jumalan Pyhästä Hengestä. Se hämmästyttää minua tänä
päivänä. Se oli äänekästä, epäkunnioittavaa ja rienaavaa
Raamatun pyhää Jumalaa kohtaan. Oletan mielessäni järkeilleeni,
että niin kauan kuin he eivät opettaneet jotakin, joka olisi
selvästi Kirjoituksia vastaan, se oli vain eksoottista. Tämä on
peitesana ilmiöille,
joita ei voi oikeuttaa Raamatulla. Minulle opetettiin pöntöstä,
että meillä oli kaksi vaihtoehtoa. Lastenhuoneen järjestys täynnä
elämää ja epäjärjestystä tai hautausmaan järjestys! Nuorena ja
kypsymättömänä pastorina halusin elämän ja epäjärjestyksen.
En muistanut, että Jumala tahtoo, että meistä tulee kypsiä ja
kasvamme Hänessä. Minua hämmensivät profeetalliset sanomat, joita
tuli esiin ja varsinkin eräs sanoma Carol Arnott’in kautta, jossa
hänellä oli kokemus morsiamena, kun hänet vietiin Jeesuksen
läsnäoloon ja hän sanoi, että hänen kokemansa rakkaus oli jopa
seksiäkin parempaa! Olin hengessäni järkyttynyt ja ajattelin, että
kuinka joku voi verrata Jumalan rakkautta seksiin? Kun epäilimme,
että demonit riehuivat valtoimenaan tilaisuuksissamme, niin John
Arnott opetti, että meidän pitäisi kysyä, ovatko ne tulossa vai
menossa. Jos ne ovat lähtemässä pois niin OK! John puolusti
kaaosta sanoen, että meidän ei pitäisi pelätä, että meitä
petetään. Jos kerran olemme pyytäneet Pyhää Henkeä tulemaan ja
täyttämään meidät, niin kuinka Saatana voisi tulla ja pettää
meidät? Silloinhan Saatana olisi hyvin vahva ja Jumala hyvin heikko!
Hän sanoi, että meillä täytyisi olla enemmän uskoa meitä
suojelevaan suureen Jumalaan kuin meitä pettävään suureen
paholaiseen. Tämä kuulosti hyvin vakuuttavalta, mutta se oli täysin
vastoin Raamattua, sillä Jeesus, Paavali, Pietari ja Johannes
varoittavat meitä eksyttävien henkien voimasta ja varsinkin
viimeisinä päivinä. Taaskaan emme rakastaneet Jumalaa niin paljon,
että olisimme totelleet Hänen Sanaansa ja tulos oli, että me
avasimme itsemme eksyttäville hengille. Jumala armahtakoon meitä!
Lopulta
aloin käsittää, kun eräänä iltana kieriskelin lattialla
’juovuksissa Hengessä’, kuten tapasimme sanoa. Aloin laulaa ja
kun kieriskelin lattialla, niin lasten laulu ‘Mary had a little
lamb its fleece was white as snow (Marialla oli pikku lammas, sen
villa oli valkoinen kuin lumi),’ tuli mieleeni. Lauloin sitä
pilkkaavassa hengessä ja välittömästi sydämeni sanoi minulle,
että tässä on demoni. Kaduin ja olin täysin shokissa. Kuinka
demoni saattoi päästä minuun? Enkö rakastanut Jumalaa? Eikö
minulla ollut halua Jumalan asioihin? Enkö ollut hulluna Jeesukseen?
Tiesin, että saastainen henki oli juuri manifestoinut minun kauttani
ja olin syyllinen suureen syntiin. Tämän kokemuksen jälkeen pysyin
poissa TACF:sta. En mennyt sinne enää. Minä en omistanut
vakaumusta tuomita koko kokemusta, mutta ajattelin, että me emme
kyenneet paimentamaan Siunausta kyllin hyvin.
Vielä
senkin jälkeen, kun
lakkasin
kannattamasta
TACF:ää,
minun oli paimennettava sen hedelmää. Yksi esimerkki oli, kun
jotkut ihmisistämme palasivat kokouksesta kysyen meiltä, olimmeko
saaneet kultaisen miekan Herralta? Kysyin heiltä, mistä he
puhuivat, ajatellen että se oli jokin profeetallinen viittaus pyhiin
Kirjoituksiin, mutta he sanoivat: ”Ei se ole Raamatussa, se on
näkymätön kultainen miekka, jonka vain todella puhtaat voivat
saada. Jos otat sen epävanhurskaalla tavalla, niin Herra tappaa
sinut, mutta jos olet kyllin pyhä saamaan sen, niin silloin sinä
voit heiluttaa tätä miekkaa ja se parantaa sairauksia, syöpää
jne. ja tuo pelastuksen." Tätä miekkaa käytettiin
näyttelemällä, että tämä näkymätön miekka on kädessä
tekemällä iskuliikkeitä rukoiltaessa! Ajattelin tuolloin, vaikka
olinkin vielä petoksessa, että TACF:sta oli tullut hullujenhuone!
Sanottiin,
että Carol Arnott sai sen ensin ja antoi sitten muille kyllin
pyhille! Toinen asia oli kultapaikat hampaissa. Meillä oli ihmisiä
kirkossamme, jotka kurkistelivat toistensa kurkkuihin etsien
kultapaikkoja, jotka muka Jumala oli pannut sinne osoittaakseen,
kuinka paljon Hän rakasti heitä! Koko aikanani siellä kuulin
vain yhden saarnan parannuksesta, jonka piti vieraileva puhuja Hong
Kongista nimeltä Jackie Pullinger. Se ei mennyt jakeluun. Me emme
olleet siellä tekemässä parannusta, me olimme juhlimassa
Herrassa!
Kun
siunausta oli kestänyt vuoden, minä puhuin pastorien kokouksessa ja
sanoin: ’Toverit, me olemme vapisseet, rämisseet, kierineet,
nauraneet, itkeneet ja ostaneet T-paidan. Silti meillä ei ole
herätystä, ei pelastusta, ei hedelmää eikä lisääntynyttä
evankeliointia, joten miten on?’ Minua selkeästi nuhdeltiin –
mikä minä olin etsimään hedelmää, kun Herra oli parantamassa
särkynyttä kansaansa? Me olimme olleet lain alla kyllin kauan, ja
Jumala käytti tämän ajan haavoittuneidensa parantamiseen
vapauttaakseen meidät lain alta. Minua käskettiin olemaan
painostamatta Herraa ja sadonkorjuu tulisi Hänen ajallaan. Tiesin
tämän olevan väärin, koska Herra on käskenyt meitä menemään
kaikkeen maailmaan ja tekemään opetuslapsia. Ei niin, että
jokaisen pitäisi ottaa työstä lomaa ties kuinka pitkäksi aikaa,
kun Jumala tekee jotakin kummallista ja uutta! Lopuksi en voinut
hyväksyä jotakin niin kiistanalaista kuin naispappeus. Itse uskon
Raamatun perusteella, että naisten ei pitäisi olla pastoreita tai
vanhimpia paikallisseurakunnassa. Saatoin olla väärässä tässä,
ja siitä väitellään paljon tänä päivänä seurakunnassa, mutta
tämä on minun vakaumukseni, ja Vineyard-seurakunnissa tehtiin
kaikista pastorien rouvista pastoreita paimentamaan heidän kanssaan.
Kannatan ilman muuta naisten palvelutyötä, mutta uskon, että
vanhimman tai pastorin rooli paikallisseurakunnassa on miehiä
varten. Minä en ole kirjoittanut Raamattua, mutta Jumala suokoon
minulle armon tästä lähtien totella sitä.
Tässä
on siis minun tarinani. Voisin jatkaa ja todistaa paljon
ylilyönneistä, typeryyksistä, synnistä ja viimeisten päivien
hallitsemisen opetuksesta, joita ilmenee tämän Siunauksen
profeetallisella puolella, mutta toiset ovat jo tehneet sen. Me
lauloimme Joelin armeijasta ja tuhannen miljoonan sielun herätyksestä
ikään kuin se olisi yksi kymmenestä käskystä, ja kuten aina,
niin se oli ihan nurkan takana, ensi kuussa, ensi vuonna jne. Jeesus
kylläkin sanoi, että kun Ihmisen Poika tulee, niin löytäneekö
Hän uskoa maan päältä. Ja jos Hän ei palaa silloin kun palaa,
niin mikään liha ei pelastuisi, mutta valittujen tähden Hän
tulee. Tämä on hyvin kaukana dominionismista, jota opetetaan kautta
Vineyard’in ja profeetallisessa/hengellisen sodankäynnin
liikkeessä. Uskon täysin, että he luulevat valtaavansa koko
maailman!
Vielä
ollessani Vineyard’issa minä omaksuin elämänohjeen apostoli
Paavalilta: ”Ei yli sen, mitä on kirjoitettu!”
Lopuksi
haluan vain pahoitella sitä vahinkoa, jonka olen henkilökohtaisesti
aiheuttanut opettamalla asioita, jotka eivät ole raamatullisesti
oikein. Kadun ihmisten edessä, kuten olen jo tehnyt Jumalan edessä.
En halua puolustella lankeamistani petokseen. En välittänyt
koetella asioita, vaikka Raamattu käskee meitä niin tekemään.
Jokainen, joka oli siellä, kun tämä asia alkoi, tietää, että
mitä kirjoitan, on totta. He vain tulisivat erilaisiin
johtopäätöksiin, varsinkin, jos he edelleen mainostavat ”virtaa!”
Niille,
jotka vielä ovat virrassa, sanoisin, uikaa siitä pois. Siinä
vedessä on asioita, jotka purevat sinua todella pahasti! Minä
rakastan TACF:n ja Vineyard’in ihmisiä, mutta luulen, että meillä
on paljon vastattavaa, ja saakoon Herra avata sinun silmäsi,
mieluummin pian kuin myöhemmin. Luulen, että kun tämä kirje menee
verkkoon, niin joudun pommitetuksi sähköposteilla molemmista
leireistä: Toiset tuomitsevat minut siitä, että edelleen uskon
Pyhän Hengen työhön ja että edelleen vaellan petoksessa, ja
jotkut vanhat ystävät tuomitsevat minut lian paljastamisesta tai
siitä, että suhtaudun negatiivisesti Herran voideltuihin! No
Herrapa tuntee minun sydämeni ja armonsa kautta johtaa minut
kaikkeen totuuteen, kun pyrin tuntemaan Kristuksen ja Hänet
ristiinnaulittuna! Jos uskot, että minä vaellan synnissä ja
harhassa, niin rukoile puolestani, että Herra antaisi minulle
anteeksi ja avaisi silmäni.
Haluan
tutkia Sanaa osoittaakseni itselleni ihmisen hyväksymän työn!
Haluaisin kutsua kaikkia, jotka lukevat tämän, rukoilemaan, että
Herra avaisi kaikkien tähän petokseen sotkeutuneiden silmät.
Olimmepa johtajia tai seuraajia, me kaikki olemme rakastettuja, ja
Herra on anteeksiantavainen Jumala. Hän sanoo, että jos me
tunnustamme syntimme, niin Hän on uskollinen ja vanhurskas ja antaa
meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Minä uskon, että me olemme kuin seurakunta Laodikeassa, me luulemme
olevamme rikkaita, olemme menestyneet emmekä mitään tarvitse. Me
emme huomaa, että olemme kurjia, säälittäviä, köyhiä, sokeita
ja alastomia. Meidän täytyy ottaa vaari Jeesuksen neuvosta ja ostaa
kultaa, tulessa puhdistettua, valkeat vaatteet häpeällisen
alastomuutemme peitoksi ja silmävoidetta, että näkisimme jälleen.
Jeesus kutsuu meitä parannukseen, ja kiitos Herralle, että kutsuu,
sillä se vie meidät todelliseen ennallistamiseen Isämme kanssa!
Jos Jumala on antanut minulle anteeksi ja avannut silmäni, niin Hän
voi tehdä sen myös kaikille tähän petokseen joutuneille. Lopetan
Paavalin varoitukseen: ”Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei
lankea.”