maanantai 7. joulukuuta 2015


Näky lopunajan eksytyksestä ja Jumalan kutsu parannukseen


Vuonna 1994 Richard Smith sanoi saaneensa näyn Jumalalta. Kun tutkimme ja koettelemme näkyä lähes 20 vuotta sen antamisen jälkeen, pystymme täydellä varmuudella näkemään sen olleen Jumalan antama. Smithin näky oli annettu koskemaan Englantia, mutta koska näky kertoi Toronton "herätyksestä" ja sen jälkeen nousevista uusista eksytyksen aalloista, jotka nousevat samasta eksytyksen happopilvestä kuin Toronton "herätys", niin näky kosketti koko maailmaa ja siten myös Suomea. Olen itse lukenut Richard Smithin näyn melko pian sen jälkeen kun se julkaistiin 1990-luvun keskivaiheilla. Koin jo silloin näyn olevan Jumalasta, ja vuodet näyn antamisen jälkeen aina tähän päivään asti ovat vahvistaneet näyn olleen Jumalasta. Näky kertoo lopunajan eksytyksestä, jonka kautta riivaajahenget pyrkivät eksyttämään Jumalan seurakuntaa.

Richard Smith: syövyttävä happopilvi:

"Torstaiaamuna 29.09.1994, juuri kun olin aikeissa ryhtyä erinäisiin tutkimustöihin, sain epätavallisen selkeän ja yksityiskohtaisen näyn. Tätä päivää oli edeltänyt ajanjakso, jolloin olin raskautetuin mielin vuodattanut sydäntäni rukouksissa seurakunnan tilan tähden Jeesukselle, taivaalliselle asianajajallemme.

Näin suoraan edessäni suuren, mustan ja sykkivän pilven, joka kantoi mukanaan paljon nokea ja muita saasteita. Sen rikinkatkuinen löyhkä paljasti, että kyseessä ei ollut mikään luonnollinen pilvi vaan juuri senkaltainen syövyttävä `happopilvi', joka syntyy kemiallisen laitoksen tai öljynjalostamon räjähdyksestä. Oman liikevoimansa kuljettamana tämä happopilvi nopeasti suuntasi kulkunsa kohti vedetöntä erämaatasankoa, joka sijaitsi muutaman kallioisen vuoren alapuolella. Tasankoa täytti monenlaiset kansantyypit, joiden ymmärsin edustavan Englannin kristittyä väestönosaa. Useimmat olivat tavanomaista valkoista anglo-saksista väestöä, mutta joukossa oli myös eri etnisten vähemmistöjenkin edustajia. He kuvastivat Englannin siirtolaisväestöä."

Lähemmin tarkastellessani pystyin näkemään, että tämä suuri yhteenkokoontunut joukko jakaantui neljään pääryhmään. Ensimmäinen niistä oli kaikkein lähimpänä pilveen nähden ja mitä ilmeisimmin oli joutumassa sen vaikutuspiiriin. Tätä erityistä ryhmää voidaan kuvata sanalla "päihtyneet". Heidän takanaan läheisesti yhteen limittyneinä olivat toinen ja kolmas ryhmä: näitä vastaavasti kuvataan sanoilla "pelokkaat" ja "vihaiset". Edelleen hieman taaempana vähän matkan päässä oli pienempi ryhmä, joka vuorostaan tunnetaan nimellä "valmistautuneet". Yksi asia oli kuitenkin ilmeistä: happopilvi oli tulossa kaikkien neljän ryhmän päälle, huolimatta siitä, halusivatko he sitä vai eivät.

Tällä kohtaa panin merkille, että tämä pilvi lähestyi lännen suunnalta. Reaktiona tähän pilveen ensimmäinen ryhmä nauroi, karkeloi ja lauloi. Muutamat ryhmästä lojuivat maassa joko kontallaan tai pitkällään ja päästelivät monenlaisia eläimellisiä ääniä. Jotkut olivat niin haltioituneita, että muodostivat jopa tanssikulkueen, joka sitten congan tahdissa keinuen kiemurteli suoraan pilveen. Tämän kaiken alkaessa tapahtua tajusin heidän virheensä. Jo valmiiksi päihtyneenä niistä näkymättömistä kaasuista, jotka erittyivät pilven etureunasta, tämä ryhmä virheellisesti otaksui, että saastepilvi oli virvoittavan sateen pilvi, joka edusti Jumalan läsnäoloa. He eivät onnistuneet huomaamaan, mikä sen todellinen luonne oli.

Seuraava uskovaisten ryhmä kyllä näki, mistä pilvi koostui, mutta joutui sitten paniikkiin. Jotkut juoksivat karkuun ja kompastelivat saaden itsensä pökerryksiin, kun toiset taas jähmettyivät paikoilleen pälyillen puolelta toiselle. Kuten ensimmäisen ryhmän kävi, myös heidät pilvi nielaisi. Heidän perustava virheensä oli joutua pakokauhun valtaan, kun he huomasivat pilven pahuuden.

Samanaikaisesti kun tämä tapahtui kolmas uskovaisten ryhmä, joka myös oli nähnyt pilven olevan uhka, asettui seisomaan sen eteen heristäen nyrkkejään sille ja päästellen erilaisia vihaisia ääniä. Jotkut potkivat pilveä jaloillaan. Edellisen kahden ryhmän tavoin nämäkin olivat pukeutuneet kevyisiin ja ilmaviin helleasusteisiin. Heidän virheensä oli yrittää taistella pilveä vastaan omassa voimassa. Sen seurauksena hekin tulivat niellyksi pilveen.

Tämän jälkeen, pilven syötyä jokaisen näistä kolmesta ryhmästä, tuli hiljaisuus, jota seurasi korvia vihlovia tuskanhuutoja, minkä jälkeen uudelleen hiljaisuus. Tämän keskeytti vain outo, välillä taukoava valitus tai pulputtava kurlausääni, joka kovasti muistutti minua ensimmäisen maailmansodan aikaisesta kaasuhyökkäyksestä.

Neljännen ryhmän uskovaiset kuitenkin valmistautuivat kohtaamaan uhkaa, jonka pilvi muodosti. Suurella kiireellä he sonnustautuivat kemiallisiin suojapukuihin, kaasunaamareihin ja vankkoihin suojakypäriin, joissa oli kirkas lamppu niinkuin kaivosmiehen kypärässä. Lampun (joka kuvaa Pyhän Hengen valoa) takana, lähellä kypärän päälakea, oli kirkkaanpunainen läiskä. Välittömästi ymmärsin sen symboloivan Jeesuksen Kristuksen verta. Hänen merkkinsä oli tämän ryhmän yllä. Kyljillään heillä oli hihnoilla kiinnitettynä valkoiset, punaisella ristillä merkityt ensiapulaukut. Niissä säilytettiin laajaa valikoimaa lääketieteellisiä apuvälineitä niiden uskovaisten auttamiseksi, joita pilvi oli polttanut. Oikeassa kädessään he kantoivat lujarakenteisia läpinäkyviä mellakkakilpiä, kun taas vasemmassa kädessään he kantoivat erityyppisiä aseita. Ne oli mitä ilmeisimmin suunniteltu taisteluun niitä tyypiltään erilaisia henkivaltoja vastaan, jotka asustavat pilvessä. Yht`äkkiä Jumalan oman ajoituksen mukaisesti he muodostivat rivin, liittivät kilpensä yhteen ja marssivat hallitussa tahdissa suoraan pilveen. Mitä ilmeisimmin Herra itse johdatti heitä tekemään näin. Oli myös selvää, että heidät oli kutsuttu työskentelemään läheisesti toistensa yhteydessä. (Huomautus: myöhemmin Richardille näytettiin, että tämän ryhmän strategiana oli edetä Herran käskystä, taistella kestäväisesti, pelastaa ja hoivata joitakin haavoittuneita ja sitten pysyä aloillaan odottaen seuraavaa etenemiskehoitusta.)

Hieman tämän näyn aiheuttamien johtopäätösten säikähdyttämänä ryhdyin tietoisesti mielessäni soveltamaan 1Joh 4:1-3. Yksinkertaisen suorasukaisesti kysyin: "Henki, joka toit tämän kuvauksen elävästi mieleeni, tunnustatko suoraan, että Jeesus on Kristus, lihaan tullut?" ”Kyllä, avoimesti tunnustan, että Jeesus on Kristus, lihaan tullut”. ”Hyvä, entäpä miten suhtaudut vereen, jonka hän vuodatti ristillä?” ”Veren kautta on syntien anteeksiantamus. Se on suoja pahuutta vastaan, aivan kuten karitsan veri ovenpäällisessä ja pihtipielissä suojeli israelilaisia minun tuomioltani, joka kohtasi Egyptin esikoisia”. Hyvä, ryhdytään nyt yhteiseen neuvonpitoon ja keskustellaan järkevästi. Käymättä läpi uudelleen kaikkia yksityiskohtia, mitä aiemmin minulle paljastit, lähettäisitkö, Abba Isä, Pyhän Henkesi nyt saattamaan loppuun tämän näyn tulkitsemisen?"

Edelleenkin täysin halliten sen, mitä tapahtui, talletin hitaasti muistiini, mitä Pyhä Henki puhui. Synnyttäen suuresti terästyneen mielentilan, joka samalla auttoi älyllisiä toimintojani, Pyhä Henki antoi minulle seuraavan selityksen:
Happopilvi ei kuvaa ainoastaan sitä, mikä nyt tunnetaan Toronto-ilmiönä, vaan myös kaikkea sitä, mitä nousee tuosta vaikutuksesta. Toronto-ilmiö on kuvainnollisesti sanottuna pilven etureuna. Se avaa tietä sitäkin kärjistyneemmille paholaisen manifestaatioille. Lyhyesti sanottuna "Toronto'" voidaan käsittää pikemminkin jonkun alkuna kuin itse päämääränä. Se, että pilvi liikkui omalla liikevoimallaan, on osoitus siitä, että henki, jota voi luonnehtia vain vieraaksi ja vihamieliseksi, asui siinä. Kyseessä on pilvessä asuvien muiden henkien johtava henki. Kaiken lisäksi tämä vieras henki on saanut Jumalalta luvan koetella tämän maan uskovaisten uskollisuutta. Jyrkässä jakautumisprosessissa, joka tulee aiheuttamaan monia haavoja, käy todella ilmi, ketkä seurakunnassa seisovat Jeesuksen seurassa, ketkä eivät. Jotkut niistä, jotka kuuluvat kolmeen ensimmäiseen ryhmään, tulevat saamaan vielä muutaman mahdollisuuden tehdä parannus. Lyhyen hetken ajan tulee olemaan tilaisuus päästä oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa.
 
Tasainen, vedetön erämaa kuvaa Englannin yhteiskuntaa, josta Pyhä Henki on erkaantunut. Tämä voi koskea muitakin Brittein saarten alueita, vaikkakin sen ensisijainen merkitys on Englanti. Merkittävä huomio on myös se, että jos Jumalan kansa olisi ollut kallioisten vuorten huipulla (mikä tarkoittaa hakeutumista Jumalan läsnäoloon ja läheisyyteen), he olisivat välttyneet happopilven vaikutuksilta. Heidän sijaintinsa avoimella erämaatasangolla on saattanut heidät toivottoman haavoittuviksi korroosion vaikutuksille. Toisin sanoen, koska he ovat siellä, missä Jeesus Kristus ei halua heidän olevan, seurakunnalta on riistetty monia hengellisiä puolustuskeinoja. Sen sijaan, että mitenkään pukisi ylleen Jumalan koko sota-asua, tällä joukolla on löysät, keveät kesäasusteet. Edelleen autiomaassa oleminen on saanut monet uskovaiset etsimään lievitystä janoonsa vääristä hengellisistä lähteistä. Tämä on yksi syy, miksi ensimmäinen ryhmä tervehti pilveä niin suurella innostuksella. Se näytti tarjoavan helpon tavan täyttää heidän tarpeensa. 

Kuten aiemmin todettiin, tasangolla olevat ihmiset olivat uskovaisia, pääasiassa karismaattis-evankelikaalisia uskovaisia, mutta heidän joukossaan oli myös melkoinen joukko perinteisistä kirkkokunnista. Juuri he pistivät silmään papillisine lipereineen, kaapuineen ja itsetietoisine ilmeineen. Oli selvää, että tällä pilvellä tulee olemaan laajalle ulottuvat vaikutukset. Kuten näystä itsestään selvästi erottui, ne neljä ryhmää kuvaavat neljää mahdollista reaktiota happopilveen. Ainoastaan viimeinen niistä oli käsillä olevaan tilanteeseen nähden ajan tasalla. Erityisesti ne, jotka jähmettyivät paikoilleen pälyillen kahteen suuntaan, edustavat kristittyjä johtajia, jotka yrittivät hakea soveltuvaa diplomaattista ratkaisua tilanteeseen, joka oli itseasiassa mahdoton. Ei ollut mitenkään yllättävää, että useimmat heidän seuraajistaan hylkäsivät heidät pian ja jättivät heidät yksikseen pilven nieltäväksi. Tässä yhteydessä koen Pyhän Hengen sanovan selvästi: "Kavahtakaa ihmistekoisia kompromisseja Toronto-ilmiön käsittelyssä". Seurakuntaa kohtaa ensisijaisesti hengellinen eikä kulttuurellinen tai psykologinen ongelma. Tarvitaan hengellisiä aseita sen käsittelemiseen.

Tämän neljännen ja ainoan todella Jumalan tahdossa toimivan ryhmän rooli oli kaksitahoinen. Ensiksi sen täytyi käyttää sille annettuja hengellisiä aseita hyökätessään pilvessä olevia henkivaltoja vastaan. Toiseksi sen tuli auttaa kuntoutumaan niitä kolmen ensimmäisen ryhmän uskovaisia, jotka olivat loukkaantuneet pilvessä. On hyvin valitettavaa, että jotkut uskovaiset heidän täytyy sivuuttaa, koska he joko kieltäytyvät hoidosta tai ovat niin sekavassa tilassa, että heitä on mahdoton käsitellä. Kaikki uskovaiset eivät suinkaan selviydy pilven kohtaamisesta. Jotkut hylkäävät uskonsa,toiset taas kokevat pysyvän fyysisen ja henkisen vammautumisen. On joitakin, jotka jopa menettävät henkensä siinä.

Aloin ymmärtää, että happopilvi oli myös Jumalan tuomion pilvi, jonka täytyy käydä seurakunnan yli, kunnes pahuus voimallisesti poistetaan siitä. Vasta happopilven tehtyä työnsä on seurakunta puhdistunut niin, että se voi vastaanottaa Jumalan läsnäolon pilven. Tämä pilvi vuorostaan saa aikaan syvempää puhdistautumista ja paljon kaivatun herätyksen. Tämän toisen pilven tulemisen aika ei ole kuitenkaan vielä. Kaikki toiveet välittömästä herätyksestä ovat siten ennenaikaisia. Kokonaisuutena ottaen tämä tarkoittaa sitä, että Toronto-ilmiö ei edusta virvoitusten aikaa vaan ehkä pikemminkin ensimmäistä tämän maan seurakuntia koskevaa erittäin ankaraa tuomion vaihetta. Hyvin todellisella tavalla Jumalan omien joukot annetaan saatanan haltuun lihan turmioksi. Vain ne, jotka ovat uskollisia Herralle kaikessa, välttyvät tältä tuomiolta, vaikkakin he saattavat kohdat ahdinkoa sen seurauksissa. Neljännen ryhmän haasteena on pysyä lujasti yhdessä eikä toimia eristyneinä yksilöinä. Lopuksi uskon, että Pyhä Henki haastaa sinut, joka luet tätä dokumenttia, päättämään, mihin ryhmään kuulut, joko päihtyneisiin, pelokkaisiin, vihaisiin tai valmistautuneisiin. Suuri pahuus tulee kohtaamaan monia seurakuntia tässä maassa. On vain vähän aikaa tehdä tämä päätös. 

November 16, 2006

Toronton petos

Kirj. Paul Gowdy, eräs entinen Toronto Vineyard’in pastori(used by permission)


Seuraavassa: TACF = Toronto Airport Christian Fellowship = Toronton lentokenttäseurakunta, jossa vuonna 1994 puhkesi ns. Toronton Siunaus. Suom. huom.

Minulta on mennyt yhdeksän vuotta todella tulla tälle paikalle, että voin kirjoittaa tämän tarinan. Osaksi syy siihen oli, koska en ollut täysin vakuuttunut, että olisi sopivaa puhua Kristuksen ruumiin heikkouksia vastaan julkisesti. Toinen syy on, koska se on vaatinut vuosia sielun tutkimista vakuuttua, että se mitä tapahtui Toronton lentokenttäseurakunnassa oli todellisuudessa kaikki pahaa tai ainakin enemmän pahaa kuin hyvää!

Muutaman menneen vuoden ajan olen kutsunut sitä sekoitetuksi siunaukseksi. Luulen, että James A Beverly antoi sille tämän nimen kirjassaan Holy Laughter and the Toronto Blessing 1994. Tänä päivänä kutsuisin sitä sekoitetuksi kiroukseksi sillä perusteella, että jokaista yksittäistä hyvää, joka tuli tästä kokemuksesta, vastaa paljon suurempi vahinko ja saatanallinen petos. Oletan, että tässä on ollut minun pulmani. Olen yrittänyt elää elämäni Herran pelossa, ja Jeesus sanoi meille, että anteeksiantamaton synti oli Pyhän Hengen pilkka, sen liittäminen Saatanaan, mikä tosiasiassa oli Jumalan työtä. Jos minulta tiukataan, oliko Toronton siunaus kokonaan Jumalasta vai kokonaan paholaisesta, niin olen edelleen välttelevä (hedgy), mutta olen vakuuttunut, että Saatana on käyttänyt tätä kokemusta tekemään ihmiset sokeiksi historiallisille opeille Jumalasta, estämään hedelmän tuottamisen parannuksessa, laiminlyömään henkien koettelemisen ja erottamisen sekä laiminlyömään profetian arvostelun.
Oltuamme kolme vuotta Toronton siunauksen pyörteissä meidän Vineyard-seurakuntamme Scarborough’issa Itä-Torontossa melkein tuhosi itsensä. Me söimme toisiamme juoruilla, selkään pistoilla, eripuraisuudella, puoluekiistoilla jne. Kolme vuotta ’liottuamme’, rukoiltuamme ihmisten puolesta, vapistuamme, kieriskeltyämme, naurettuamme, karjuttuamme, palveltuamme TACF:ssa heidän rukousryhmässään, johdettuamme ylistystä TACF:ssa, saarnattuamme TACF:ssa ja pääasiassa elettyämme TACF.ssa, me olimme lihallisimpia, kypsymättömimpiä ja petetyimpiä kristittyjä, joita tunnen. Muistan sanoneeni ystävälleni ja vanhemmalle pastorille Scarborough’in Vineyard-seurakunnassa vuonna 1997, että aina siitä saakka, kun Toronton Siunaus tuli, me olemme vain menneet pirstaleiksi! Hän oli samaa mieltä!
Olen kokenut, että 1. Kor. 12. luvussa mainittujen hengellisten lahjojen ilmeneminen oli seurakunnassamme paljon yleisempää ennen vuoden 1994 tammikuuta (jolloin Toronton Siunaus alkoi), kuin tänä muka Pyhän Hengen vierailun aikana.
Kun vuosina 1992-1993 rukoilimme ihmisten puolesta, me koimme sellaista, jonka uskon olleen aitoa profetoimista, vapautumista ja paljon armoa ja mielisuosiota Herralta. Sen jälkeen, kun Toronton Siunaus alkoi, koko palvelu muuttui, ainoa rukous oli ’Lisää Herra LISÄÄ’, huutoja ’Tulta’, ruumiin nykivää vapisemista, sekä ’ooh ooh OOH WOOOAAH’ –rukousta. (Olen nyt ihan tosissani!)
Tammikuun 20. päivänä 1994 noin 15 ihmistä seurakunnastamme matkusti Toronto Airport Vineyard’iin kuuntelemaan Randy Clark’ia, Vineyard’in pastoria USA:sta, John Arnott oli soittanut meidän vanhemmalle pastorillemme ja pyytänyt meitä mukaan. Hän kertoi, että Randy oli ollut Rodney Howard Browne’n kokouksissa ja että SE oli alkanut hänen seurakunnassaan seuraavilla viikoilla. John toivoi, että jotakin alkaisi myös meidän keskellämme. Me olimme vain liian onnellisia matkustaaksemme. Me olimme Toronton lentokenttäseurakunnan tytärseurakunta ja me aloitimme vuonna 1992. Tuohon aikaan Torontossa oli kolme Vineyard-seurakuntaa. Yksi oli Down Town-seurakunta, Scarborough-vineyard idässä ja Lentokenttäseurakunta (AirPort Church). Me olimme yksi iso onnellinen perhe. Koska olimme jäsenluvultamme pieni, me pidimme erikoiskokouksia, konferensseja jne. yhdessä.
Edellisenä vuonna useimmat meidän johtoryhmistämme liittyivät yhteen ja olivat lähteneet Nicaraguaan lyhytkestoiselle lähetysmatkalle. Meillä oli aito rakkaus ja toveruus toistemme kanssa. Jätettyäni Vineyard-seurakunnat, olen lukenut melkoisen määrän arvostelijoiden analyyseja. Jotkut käsittävät, että Toronton Siunaus oli yksi suunnaton salaliitto Kristuksen ruumiin johtamiseksi eksytykseen. Minä epäilen, että eksytys ja luopumus voivat hyvinkin olla tulos, mutta kumpikaan päämäärä ei ollut tarkoituksellinen. Olen rehellisesti vakuuttunut, että Vineyard-seurakuntien johtajat ovat aitoja uudestisyntyneitä kristittyjä, jotka rakastavat Herraa, mutta ovat langenneet petokseen. He eivät ole rakastaneet Herraa niin paljon, että olisivat pitäneet Hänen käskynsä. He eivät ole totelleet Kirjoituksia ja heidät on johtanut harhaan meidän kaipauksemme johonkin suurempaan ja kirkkaampaan ja jännittävämpään ja voimallisempaan. Minäkin olen syyllinen tähän syntiin. Minä olen saarnannut uudistusta Koreassa, Englannissa, USA:ssa ja täällä Kanadassa. Olen todella katuvainen, ja kirjoittaessani tätä tarinaa minä pyydän teitä Kristuksen morsiamena ja ruumiina antamaan minulle anteeksi, varsinkin teitä helluntailaisia ja karismaattisia, sillä te olette teologisesti minun ydinperhettäni. Minä olen evankelinen kristitty ja olen aina ollut, mutta minä en usko hengellisten lahjojen lakkaamiseen apostolisen ajan lopulla. Minä uskon, että minun evankeliset juureni (perheeni on baptisteja ja minä uudestisynnyin presbyteerikirkossa) alkoivat avata silmäni näkemään ongelmia tässä ns. uudistuksessa. Katselen menneisyyteen ja mietin, kuinka saatoinkaan olla niin sokea? 

Nauroin ihmisille, jotka käyttäytyivät kuin koirat teeskennellen virtsaavansa TACF:n rakennuksen pilareille. Katselin ihmisiä, kun he teeskentelivät olevansa eläimiä, haukkuivat, karjuivat, kotkottivat, näyttelivät lentämistä ikään kuin heillä olisi siivet, koko ajan teeskennellen juopunutta ja laulaen mielettömiä lauluja. Kuinka minä saatoinkaan ajatella, että tämä kaikki voisi olla Jumalan Pyhästä Hengestä. Se hämmästyttää minua tänä päivänä. Se oli äänekästä, epäkunnioittavaa ja rienaavaa Raamatun pyhää Jumalaa kohtaan. Oletan mielessäni järkeilleeni, että niin kauan kuin he eivät opettaneet jotakin, joka olisi selvästi Kirjoituksia vastaan, se oli vain eksoottista. Tämä on peitesana ilmiöille, joita ei voi oikeuttaa Raamatulla. Minulle opetettiin pöntöstä, että meillä oli kaksi vaihtoehtoa. Lastenhuoneen järjestys täynnä elämää ja epäjärjestystä tai hautausmaan järjestys! Nuorena ja kypsymättömänä pastorina halusin elämän ja epäjärjestyksen. En muistanut, että Jumala tahtoo, että meistä tulee kypsiä ja kasvamme Hänessä. Minua hämmensivät profeetalliset sanomat, joita tuli esiin ja varsinkin eräs sanoma Carol Arnott’in kautta, jossa hänellä oli kokemus morsiamena, kun hänet vietiin Jeesuksen läsnäoloon ja hän sanoi, että hänen kokemansa rakkaus oli jopa seksiäkin parempaa! Olin hengessäni järkyttynyt ja ajattelin, että kuinka joku voi verrata Jumalan rakkautta seksiin? Kun epäilimme, että demonit riehuivat valtoimenaan tilaisuuksissamme, niin John Arnott opetti, että meidän pitäisi kysyä, ovatko ne tulossa vai menossa. Jos ne ovat lähtemässä pois niin OK! John puolusti kaaosta sanoen, että meidän ei pitäisi pelätä, että meitä petetään. Jos kerran olemme pyytäneet Pyhää Henkeä tulemaan ja täyttämään meidät, niin kuinka Saatana voisi tulla ja pettää meidät? Silloinhan Saatana olisi hyvin vahva ja Jumala hyvin heikko! Hän sanoi, että meillä täytyisi olla enemmän uskoa meitä suojelevaan suureen Jumalaan kuin meitä pettävään suureen paholaiseen. Tämä kuulosti hyvin vakuuttavalta, mutta se oli täysin vastoin Raamattua, sillä Jeesus, Paavali, Pietari ja Johannes varoittavat meitä eksyttävien henkien voimasta ja varsinkin viimeisinä päivinä. Taaskaan emme rakastaneet Jumalaa niin paljon, että olisimme totelleet Hänen Sanaansa ja tulos oli, että me avasimme itsemme eksyttäville hengille. Jumala armahtakoon meitä!
Lopulta aloin käsittää, kun eräänä iltana kieriskelin lattialla ’juovuksissa Hengessä’, kuten tapasimme sanoa. Aloin laulaa ja kun kieriskelin lattialla, niin lasten laulu ‘Mary had a little lamb its fleece was white as snow (Marialla oli pikku lammas, sen villa oli valkoinen kuin lumi),’ tuli mieleeni. Lauloin sitä pilkkaavassa hengessä ja välittömästi sydämeni sanoi minulle, että tässä on demoni. Kaduin ja olin täysin shokissa. Kuinka demoni saattoi päästä minuun? Enkö rakastanut Jumalaa? Eikö minulla ollut halua Jumalan asioihin? Enkö ollut hulluna Jeesukseen? Tiesin, että saastainen henki oli juuri manifestoinut minun kauttani ja olin syyllinen suureen syntiin. Tämän kokemuksen jälkeen pysyin poissa TACF:sta. En mennyt sinne enää. Minä en omistanut vakaumusta tuomita koko kokemusta, mutta ajattelin, että me emme kyenneet paimentamaan Siunausta kyllin hyvin.
Vielä senkin jälkeen, kun lakkasin kannattamasta TACF:ää, minun oli paimennettava sen hedelmää. Yksi esimerkki oli, kun jotkut ihmisistämme palasivat kokouksesta kysyen meiltä, olimmeko saaneet kultaisen miekan Herralta? Kysyin heiltä, mistä he puhuivat, ajatellen että se oli jokin profeetallinen viittaus pyhiin Kirjoituksiin, mutta he sanoivat: ”Ei se ole Raamatussa, se on näkymätön kultainen miekka, jonka vain todella puhtaat voivat saada. Jos otat sen epävanhurskaalla tavalla, niin Herra tappaa sinut, mutta jos olet kyllin pyhä saamaan sen, niin silloin sinä voit heiluttaa tätä miekkaa ja se parantaa sairauksia, syöpää jne. ja tuo pelastuksen." Tätä miekkaa käytettiin näyttelemällä, että tämä näkymätön miekka on kädessä tekemällä iskuliikkeitä rukoiltaessa! Ajattelin tuolloin, vaikka olinkin vielä petoksessa, että TACF:sta oli tullut hullujenhuone! Sanottiin, että Carol Arnott sai sen ensin ja antoi sitten muille kyllin pyhille! Toinen asia oli kultapaikat hampaissa. Meillä oli ihmisiä kirkossamme, jotka kurkistelivat toistensa kurkkuihin etsien kultapaikkoja, jotka muka Jumala oli pannut sinne osoittaakseen, kuinka paljon Hän rakasti heitä! Koko aikanani siellä kuulin vain yhden saarnan parannuksesta, jonka piti vieraileva puhuja Hong Kongista nimeltä Jackie Pullinger. Se ei mennyt jakeluun. Me emme olleet siellä tekemässä parannusta, me olimme juhlimassa Herrassa! 

Kun siunausta oli kestänyt vuoden, minä puhuin pastorien kokouksessa ja sanoin: ’Toverit, me olemme vapisseet, rämisseet, kierineet, nauraneet, itkeneet ja ostaneet T-paidan. Silti meillä ei ole herätystä, ei pelastusta, ei hedelmää eikä lisääntynyttä evankeliointia, joten miten on?’ Minua selkeästi nuhdeltiin – mikä minä olin etsimään hedelmää, kun Herra oli parantamassa särkynyttä kansaansa? Me olimme olleet lain alla kyllin kauan, ja Jumala käytti tämän ajan haavoittuneidensa parantamiseen vapauttaakseen meidät lain alta. Minua käskettiin olemaan painostamatta Herraa ja sadonkorjuu tulisi Hänen ajallaan. Tiesin tämän olevan väärin, koska Herra on käskenyt meitä menemään kaikkeen maailmaan ja tekemään opetuslapsia. Ei niin, että jokaisen pitäisi ottaa työstä lomaa ties kuinka pitkäksi aikaa, kun Jumala tekee jotakin kummallista ja uutta! Lopuksi en voinut hyväksyä jotakin niin kiistanalaista kuin naispappeus. Itse uskon Raamatun perusteella, että naisten ei pitäisi olla pastoreita tai vanhimpia paikallisseurakunnassa. Saatoin olla väärässä tässä, ja siitä väitellään paljon tänä päivänä seurakunnassa, mutta tämä on minun vakaumukseni, ja Vineyard-seurakunnissa tehtiin kaikista pastorien rouvista pastoreita paimentamaan heidän kanssaan. Kannatan ilman muuta naisten palvelutyötä, mutta uskon, että vanhimman tai pastorin rooli paikallisseurakunnassa on miehiä varten. Minä en ole kirjoittanut Raamattua, mutta Jumala suokoon minulle armon tästä lähtien totella sitä.
Tässä on siis minun tarinani. Voisin jatkaa ja todistaa paljon ylilyönneistä, typeryyksistä, synnistä ja viimeisten päivien hallitsemisen opetuksesta, joita ilmenee tämän Siunauksen profeetallisella puolella, mutta toiset ovat jo tehneet sen. Me lauloimme Joelin armeijasta ja tuhannen miljoonan sielun herätyksestä ikään kuin se olisi yksi kymmenestä käskystä, ja kuten aina, niin se oli ihan nurkan takana, ensi kuussa, ensi vuonna jne. Jeesus kylläkin sanoi, että kun Ihmisen Poika tulee, niin löytäneekö Hän uskoa maan päältä. Ja jos Hän ei palaa silloin kun palaa, niin mikään liha ei pelastuisi, mutta valittujen tähden Hän tulee. Tämä on hyvin kaukana dominionismista, jota opetetaan kautta Vineyard’in ja profeetallisessa/hengellisen sodankäynnin liikkeessä. Uskon täysin, että he luulevat valtaavansa koko maailman! Vielä ollessani Vineyard’issa minä omaksuin elämänohjeen apostoli Paavalilta: ”Ei yli sen, mitä on kirjoitettu!”
Lopuksi haluan vain pahoitella sitä vahinkoa, jonka olen henkilökohtaisesti aiheuttanut opettamalla asioita, jotka eivät ole raamatullisesti oikein. Kadun ihmisten edessä, kuten olen jo tehnyt Jumalan edessä. En halua puolustella lankeamistani petokseen. En välittänyt koetella asioita, vaikka Raamattu käskee meitä niin tekemään. Jokainen, joka oli siellä, kun tämä asia alkoi, tietää, että mitä kirjoitan, on totta. He vain tulisivat erilaisiin johtopäätöksiin, varsinkin, jos he edelleen mainostavat ”virtaa!”
Niille, jotka vielä ovat virrassa, sanoisin, uikaa siitä pois. Siinä vedessä on asioita, jotka purevat sinua todella pahasti! Minä rakastan TACF:n ja Vineyard’in ihmisiä, mutta luulen, että meillä on paljon vastattavaa, ja saakoon Herra avata sinun silmäsi,   mieluummin pian kuin myöhemmin. Luulen, että kun tämä kirje menee verkkoon, niin joudun pommitetuksi sähköposteilla molemmista leireistä: Toiset tuomitsevat minut siitä, että edelleen uskon Pyhän Hengen työhön ja että edelleen vaellan petoksessa, ja jotkut vanhat ystävät tuomitsevat minut lian paljastamisesta tai siitä, että suhtaudun negatiivisesti Herran voideltuihin! No Herrapa tuntee minun sydämeni ja armonsa kautta johtaa minut kaikkeen totuuteen, kun pyrin tuntemaan Kristuksen ja Hänet ristiinnaulittuna! Jos uskot, että minä vaellan synnissä ja harhassa, niin rukoile puolestani, että Herra antaisi minulle anteeksi ja avaisi silmäni. Haluan tutkia Sanaa osoittaakseni itselleni ihmisen hyväksymän työn! Haluaisin kutsua kaikkia, jotka lukevat tämän, rukoilemaan, että Herra avaisi kaikkien tähän petokseen sotkeutuneiden silmät. Olimmepa johtajia tai seuraajia, me kaikki olemme rakastettuja, ja Herra on anteeksiantavainen Jumala. Hän sanoo, että jos me tunnustamme syntimme, niin Hän on uskollinen ja vanhurskas ja antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Minä uskon, että me olemme kuin seurakunta Laodikeassa, me luulemme olevamme rikkaita, olemme menestyneet emmekä mitään tarvitse. Me emme huomaa, että olemme kurjia, säälittäviä, köyhiä, sokeita ja alastomia. Meidän täytyy ottaa vaari Jeesuksen neuvosta ja ostaa kultaa, tulessa puhdistettua, valkeat vaatteet häpeällisen alastomuutemme peitoksi ja silmävoidetta, että näkisimme jälleen. Jeesus kutsuu meitä parannukseen, ja kiitos Herralle, että kutsuu, sillä se vie meidät todelliseen ennallistamiseen Isämme kanssa! Jos Jumala on antanut minulle anteeksi ja avannut silmäni, niin Hän voi tehdä sen myös kaikille tähän petokseen joutuneille. Lopetan Paavalin varoitukseen: ”Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.”

lauantai 28. marraskuuta 2015


PIMENEVÄ AIKAMME

Danielin kirjan 7. luku puhuu meille neljästä pedosta, jotka nousevat merestä. Ensimmäinen peto on leijonan kaltainen, jolla on kaksi paria siipiä, ja ne reväistään siltä pois. Toinen peto on karhun kaltainen, ja se nostetaan toiselle kyljelle, ja sille sanotaan: ”Nouse ja syö paljon lihaa”. Profeetalliset valtakunnat, jotka vastaavat edellämainittuja muinaisia valtakuntia, ovat lopun aikana USA (leijona) ja VENÄJÄ (karhu).
Onko karhu saanut käskyn lähteä liikkeelle? Tämä on ehkä tapahtunut.
Jeesus hakee seurakuntansa pian KOTIIN! OLETKO VALMIS?
Sain nämä kaksi profeetallista laulua 1980-luvun alussa, ja ne ovat Pasuunoiden äänittämällä kasetilla ”Tule Herra Jeesus”:


ETKÖ SÄ YSTÄVÄIN HUOMAA


ETKÖ SÄ YSTÄVÄIN HUOMAA, MAAILMA JÄRKKYY JO NÄIN


MIKÄÄN EI OLE KUIN ENNEN, KULJETAAN TUHOA PÄIN


kerto:


RISTILTÄ JEESUKSEN LÖYSIN, RAUHAN SAIN SYDÄMEHEN


ON TURVANAIN MAHTAVIN HERRA, KÄY VIERELLÄIN VARJELLEN


RAUHAA VAIN JOHTAJAT LUPAA, YMMÄRRÄ YSTÄVÄIN TÄÄ


SYNTI KUN LIITTOJA TAKAA, MILLOINKAAN RAUHAA ET NÄÄ


kerto:


RISTILTÄ JEESUKSEN LÖYSIN, RAUHAN SAIN SYDÄMEHEN



ON TURVANAIN MAHTAVIN HERRA, KÄY VIERELLÄIN VARJELLEN


RAAMATTU SANOO SEN SUORAAN, TUHOUTUU SYNTINEN MAA


MISTÄÄN ET LÖYDÄ SÄ SUOJAA, JEESUS VAIN VOI VAPAUTTAA


kerto:


RISTILTÄ JEESUKSEN LÖYDÄT, RAUHAN SAAT SYDÄMEHEN


ON TURVANAS MAHTAVIN HERRA, KÄY VIERELLÄS VARJELLEN


VIHASTA OMANSA NOUTAA KUNINGAS TAIVAALLINEN



HÄIHIN NÄIN OMANSA JOHTAA, KIRKKAUTEEN IÄISEHEN


kerto:



RISTILTÄ JEESUKSEN LÖYDÄT, RAUHAN SAAT SYDÄMEHEN


ON TURVANAS MAHTAVIN HERRA, KÄY VIERELLÄS VARJELLEN




MAAILMAN YÖ

Maailman yö jo nyt varjonsa heittää, syntien tuskat pian kansoja peittää
on yö, on yö, on yö, on maailmassa yö.

Jeesuksen omat pian lamput nyt kuntoon, taakkoja jättää ei kukaan saa tuntoon. On yö, on yö, on yö, on maailmassa yö.

Kansat jo leikkaavat syntinsä viljaa, taivahan joukot vain katsovat hiljaa.
On yö, on yö, on yö, on maailmassa yö.

Uskovain rinnassa kaipaus on kotiin, maailma valmistuu kauheisiin sotiin,
Jumalan lapset pian Herransa kohtaa, kasvoista kirkkaana ilo jo hohtaa.

Jeesuksen omat pian lamput nyt kuntoon, taakkoja jättää ei kukaan saa tuntoon. On yö, on yö, on yö, on maailmassa yö.

Kansat jo leikkaavat syntinsä viljaa, taivahan joukot vain katsovat hiljaa.
On yö, on yö, on yö, on maailmassa yö.

Uskovain rinnassa kaipaus on kotiin, maailma valmistuu kauheisiin sotiin,
Jumalan lapset pian Herransa kohtaa, kasvoista kirkkaana ilo jo hohtaa.
Tule oi Jeesus!


keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Löysin hiljattain Alajärven Lähetystorilta kirjoittamani kirjasen "Pyhän Jumalan armo". Tästä oli vain pieni painosmäärä, ja se loppui hyvin nopeasti.  Kirjoitin sen 18 vuotta sitten ollessani Soinin Helluntaiseurakunnan saarnaajana .  Koin silloin kirjoitukseni olevan hyvin ajankohtainen.  Luettuani sen nyt uudelleen, vuonna 2015, oikein havahduin siihen, kuinka paljon ajankohtaisempi tämä kirjanen on nyt.  Olen edelleenkin aivan näiden kirjoittamieni ajatusten takana, ja toivoisin jokaisen uskon tielle lähteneen ja varsinkin Sanan opettajien ja evankelistojen lukevan tämän kirjaseni.  Olemme hyvin lähellä seurakunnan ylösottoa!

Siunausta Sinulle, hyvä lukijani

Juhani Laukkonen



PYHÄN JUMALAN ARMO,   SISÄLLYSLUETTELO: 
ARMO ON YKSI ARMAHTAVAISEN JUMALAN LUONTEENPIIRRE
ARMO ALENNUSMYYNNISSÄ LOPUN AIKANA
VALHEELLINEN RAUHA
ARMOSSA KASVAMINEN
JUMALANPELON KADOTESSA ARMO MUUTETAAN IRSTAUDEKSI
ONKO USKOVAINENKIN JOSKUS PARANNUKSEN PAIKALLA?
ELÄÄ KRISTUKSELLE = KUOLLA MAAILMALLE
LOPUN PÄIVINÄ ON LUOPUMUSTA SANASTA
MIKSI TOTUUDEN JULISTAJAT LEIMATAAN LAKIPITOISIKSI?
VASTUU HEIKOMMASTA VELJESTÄ
KRISTUKSEN OMATKIN HUOKAAVAT
JUMALA ON NÖYRILLE ARMOLLINEN
TEKIJÄ, KUSTANTAJA JA KANSIKUVAN PIIRROS: Juhani Laukkonen

PYHÄN JUMALAN ARMO
ARMO ON YKSI ARMAHTAVAISEN JUMALAN LUONTEENPIIRRE
Ps.103:13 Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
Jumalan rakkaudellinen luonne sisältää armahtavaisen mielen. Hän armahtaa niitä, jotka kaipaavat armahdusta. Sellainen ihminen on pelkääväinen, joka tuntee syyllisyytensä Pyhän Jumalan edessä. Hän tuntee voimakkaasti sydämessään, että asiat eivät ole kunnossa Jumalan kanssa. Pelko täyttää mielen. Synnistä johtuva pelko alkaa vaivata Jumalan alkaessa vetää ihmistä yhteyteensä. Syntinen ihminen tuntee tarvitsevansa armoa.
Kun Kristuksen armotyö saa tulla todellisuudeksi rauhattoman ihmisen kohdalla, yhteys syntyy Kristuksen armon rikkauden välityksellä Jumalan kanssa. Pelkääväinen ihminen saa tuntea todeksi, mitä merkitsee JUMALAN ARMO IHMISELÄMÄSSÄ: hänet siirretään pimeydestä valkeuteen, maailmasta Kristukseen, syyllisyydestä syyttömyyteen. Hänet on Jumala siirtänyt Kristukseen, armon kasvuympäristöön.
  • Ps.32:5 Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: "Minä tunnustan Herralle rikokseni", ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela.
Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille (Tiit.2:11). Jumalan armo todella riittäisi kaikille ihmisille maailmassa, jos se vain kelpaisi vastaanotettavaksi Jumalan antamilla ehdoilla, eli jos ihmiset todella tuntisivat tarvitsevansa armoa. Armahdusta etsivä ihminen on Jumalalle mieluinen. Jumala tulee tällaista ihmistä vastaan, tai paremminkin Jumalan armo on jo vaikuttamassa etsimistä ja sisäistä kaipuuta. Valinnat ovat kuitenkin aina ihmisen vapaan tahdon vallassa. Ei ole niin suurta syntistä, ettei Jeesuksen veri voisi puhdistaa häntä, jos hän vain nöyrtyy parannukseen. Jumalan armo astuu voimaan uudestisyntyneen ihmisen elämässä.
  • Snl.28:13 Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.
Kaikki armo on Jeesuksessa Kristuksessa. Hänen armonsa rikkaudesta uudestisyntynyt ihminen pääsee osalliseksi. Jumalan tinkimätön vanhurskauden vaatimus on täydellisesti täytetty Kristuksessa. Jeesuksen veri on lunastushinta syntisestä ihmisestä. Jumala näkee vajavaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa. Kasvumme alku ja päätös voi tapahtua vain Kristuksessa.
ARMO ALENNUSMYYNNISSÄ LOPUN AIKANA
1Kor.10:1-6,11 Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus. Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa. Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat... Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.
Viimeisten päivien luopumus on ollut nähtävissä surullisen konkreettisella tavalla hengellisessä kentässä. Näyttää siltä, että on vain pieni joukko niitä uskovaisia, jotka sydämensä tuskassa huutavat Pyhän Jumalan puoleen: "Herätä vielä taistelijoita rukousrintamaan syntiä ja saastaisuutta vastaan! Tämä kansa hukkuu synteihinsä, väärän armonjulistuksen saattelemana!"
  • 2Piet.3:3-4 Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: "Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta."
Ei tarvitse olla kovinkaan paljon hengen silmää huomatakseen tämän päivän julistuksen hedelmät seurakunnissa. Hedelmä on se, mikä paljastaa kyseisen puun. Kaikenlainen synti rehottaa seurakunnissa aivan vapaasti. Ero maailman ihmisten ja uskovaisten välillä on olematon. Tässä tilanteessa esitetään mitä moninaisempia vaatimuksia - on saatava seurakuntaan sitä ja tätä "mukavaa", kun sitä on jo isompienkin paikkakuntien seurakunnissa. Kompromissit luterilaisen opin kanssa ovat jo hyvin luonnollisia, koska julistukset eivät paljolti enää poikkea toisistaan. Luterilaista kirkkoa jo pidetäänkin monin paikoin tasavertaisena kristillisenä järjestönä vapaiden suuntien kanssa.
  • 2Kor.6:14-16 Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen elävän Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani".
Raamatun ilmoituksen mukaan tarkasteltuna kaikki neuvottelut, joita helluntaiseurakunta käy luterilaisen kirkon kanssa, ovat edistämässä tätä väärää näkökantaa tasavertaisuudesta. Uskomattomista papeista puhutaan jo sisarina ja veljinä. Jumala vihaa Baabelia, joka on sekoitus. Puhtaaseen sekoitetaan vähän maailmaa, ja näin koko taikina happanee. Sanon aivan rehellisesti näkemykseni luterilaisesta organisaatiosta: Se on maallinen järjestö, jolla ei ole mitään raamatullisen seurakunnan piirteitä. Meillä ei tulisi olla mitään neuvoteltavaa sen kanssa. Vielä vaarallisempaa on se, että tunnetaan myötätuntoa uskosta osattomia julistajia kohtaan (kunnioittamalla enemmän ihmistä kuin Jumalaa), jotka johtavat Suomen kansaa kadotukseen väärällä armonjulistuksella. Mitä enemmän vapaiden suuntien seurakunnat hyväksyvät Baabelin, sitä enemmän tulee meidänkin seurakuntiimme käännynnäisiä, jotka eivät ole edes uudestisyntyneet. Näin menetetään todellinen, aito Jumalan Hengen vaikuttama herätys, jossa ihmiset tekevät parannustasyntielämästään ja saavat kokea Jumalan ihanan armon.
  • Ilm.18:4 Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.
2Kor.6:17 Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkää saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani...".
Haluan lisätä tähän sen, että luterilaisen kirkon sisällä on uskovaisia ihmisiä, mutta se on aivan eri asia, eikä sillä voi puolustella kuollutta järjestöä. Organisaationa luterilainen kirkko on yhtä kuollut järjestö kuin katolinen kirkko. Sen perusta on lapsikasteen armo ja armovälineinä sakramentit. Raamattu ilmoittaa hyvin selvästi, että muuta perustusta ei kukaan voi panna kuin mikä pantu on ja se on JEESUS KRISTUS(1Kor.3:11). Yksittäisten uskovaisten yhteys, kuuluivatpa he mihin seurakuntaan tahansa, on sitä vastoin hyvin arvokasta ja tavoiteltavaa. He voivat keskinäisen rakkauden kautta osoittaa maailmalle, että Kristuksen rakkaus Hengessä yhdistää heitä näkymättömin sitein. He kuuluvat samaan näkymättömään Kristus-ruumiiseen, joka pian kohotetaan tuuliin ja pilviin Jeesusta vastaan. Maallistunut vapaasuuntalainen voi olla paljon vieraampi hengessä kuin palava kirkon uskova. Kysymys on ensisijaisesti sisäisestä totuuden janosta. Jeesus on tie ja tärkeintä on olla kulkemassa eteenpäin tällä tiellä, mihin saakka kukin on ehtinytkin. Pysähtyminen ja peräytyminen on kuoleman merkki.
VALHEELLINEN RAUHA
Jer.6:13-15 Sillä kaikki, niin pienet kuin suuretkin, pyytävät väärää voittoa, kaikki, niin profeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta. He parantavat minun kansani vamman kepeästi,sanoen: "Rauha, rauha!" vaikka ei rauhaa ole. He joutuvat häpeään, sillä he ovat tehneet kauhistuksia: mutta heillä ei ole hävyntuntoa, he eivät osaa hävetä. Sentähden he kaatuvat kaatuvien joukkoon, sortuvat , kun minä heitä rankaisen, sanoo Herra.
Maailmassa moraali on laskenut hirvittävällä nopeudella. Sitä ei kukaan voi olla huomaamatta. Muistan aikaa, kun olin pikkupoika: oli valtava kohu Kyllikki Saaren murhasta. Siitä puhuttiin kuukausia, ja meidänkin paikkakunnaltamme lähdettiin linja-autolasteittain katsomaan paikkaa, missä murha oli tehty. Tästä on aikaa muutama vuosikymmen. Entä tänään? Murhia tehdään joka paikkakunnalla. Alajärvi, kotikaupunkini, on tullut erityisen kuuluisaksi Menkijärven kylästä, jossa muutaman vuoden sisällä on murhattu ampumalla kuusi viatonta ihmistä. Eivätkä nämäkään hirmutyöt kovin valtavaa kohua pitemmäksi aikaa herättäneet edes täällä Alajärvellä.
Ihmiset ovat turtuneet kaikilta aisteiltaan tähän moraalin jyrkkään alamäkeen. Sitä pidetään luonnollisena kehityksenä, ja lisäksi sanotaan, että ovathan itäisessä naapurissamme asiat vielä huonommin. No lohtuhan on sekin?
Miten sitten meihin uskovaisiin liittyy maailman moraalin alamäki, ehkä kysyt. Siten, että suola on menettänyt suolaisuutensa, kun "liha" ympärillämme mädäntyy. Tarkoitan tällä sitä, että seurakuntien moraali laskee samassa suhteessa monilla paikkakunnilla, suola on muuttunut mauttomaksi viimeisinä vuosina. Kun synti rehottaa pahimmillaan, ei saa puhua synnistä, vaan armoa pitää julistaa ihmisille, jotka eivät edes kaipaa mitään armoa. Mihin tämä syntinen maailma armoa tarvitsee, kun kaikki on luvallista? Mikä on syntiä, mistä pitää tehdä parannus?
  • Hoos.4:2-3 Vannotaan ja valhetellaan, murhataan, varastetaan ja rikotaan aviot, murtaudutaan taloihin, ja verityö verityötä seuraa. Sentähden maa murehtii, ja kaikki siinä asuvaiset nääntyvät, metsän eläimet ja taivaan linnut; myöskin kalat merestä katoavat.
Miika 3:5 Näin sanoo Herra niitä profeettoja vastaa, jotka eksyttävät minun kansaani, jotka huutavat: "Rauha!", kun heidän hampaissaan on purtavaa, mutta julistavat pyhän sodan sille, joka ei anna mitään heidän suuhunsa:
Suurimmassa vastuussa ovat papit, saarnaajat ja seurakuntien vanhimmat, jotka on asetettu Jumalan lammaslauman kaitsijoiksi. On todella surullista havaita, että kun uskovaiset maallistuvat, entistä enemmän aletaan vaatia puhetta armosta. Miksi? Ymmärrän asian näin: kun armo, joka on kasvuympäristö Kristuksessa, ei mikään tunnekokemus, on käsitteenä aivan vieras ja tunteetkin sisäisestä rauhasta ovat kadonneet, luullaan, että tilanne korjaantuu armojulistuksen kautta. Yritetään parantaa kansan vammat keveästi, julistamalla rauhaa rauhattomille kuulijoille. Koska seurakunta maksaa papeille ja saarnaajille palkan, niin puhutaan mitä kansa vaatii. Jos ei julisteta sitä mitä kansa haluaa, voidaanhan julistaja vaihtaa tai siirtyä toiseen, "korvasyyhyn mukaiseen" seurakuntaan. Valinnanvaraa todella löytyy tänä aikana.
  • Snl.1:29-31 Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi, saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.
ARMOSSA KASVAMINEN
Tiit.2:11-14 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.
Aidossa Kristus-yhteydessä tapahtuu todella kasvua. Se on kiitollisuudesta kumpuavaa halua palvella ja totella rakasta Mestaria, joka on niin kalliin hinnan maksanut meistä kurjista syntisistä. Se ei ole yrittämistä hankkia jotakin Jumalalta vastapalvelukseksi. Se on loputonta kiitollisuudenvelkaa ja armoa olla mukana Jumalan ihmeellisessä suunnitelmassa.
Näitä raamatunjakeita käytetään tänään myös hyvin epäraamatullisesti. Kun luopumus rehottaa seurakunnissa, näillä jakeilla yritetään osoittaa, että armo on kuitenkin kasvattanut ja kasvattaa edelleenkin, vaikka todellisuudessa on menty alaspäin. Tällöin ei ole kysymys lainkaan kyseisen raamatunkohdan opetuksesta. Siinähän puhutaan todellisen armon pyhittävästä vaikutuksesta ja Herran pelosta sydämessä, kun Herran tulemusta odotetaan. Uskovainen ahkeroi hyviä tekoja kiitollisena kalliista armosta.
Tämän raamatunkohdan tulkinta onkin kääntynyt jotenkin näin: Herra ei tule vielä pitkään, pitkään aikaan. Hyvien tekojen ahkeroiminen on kääntynyt pahojen tekojen ahkeroimiseksi. Kysynkin: "Alaspäinkö armo kasvattaa, luopumukseenko armo kasvattaa, välinpitämättömyyteenkö armo kasvattaa?" jne. Jos synti tulee uskovaisen elämään, siinä ei ole silloin tapahtunut armon kasvatusta vaan luopumustaKristuksesta. Jos armon kasvua ei ole tapahtunut, jossain on silloin ollut vikaa. Jumalan puolelta kaikki on aina voimassa, joten sieltä ei kannata syitä lähteä etsimään. Jeesus on myös luvannut, että joka Hänen tykönsä tulee, sitä Hän ei heitä pois. Ja Jeesus sanoo, että Jumalan kädestä ei kukaan voi riistää yhtäkään pois. Ainoaksi mahdollisuudeksi jää ihmisen oma tahto lähteä pois siitä hyvästä, mitä Jumala tahtoo hänelle antaa. Nurja mieli alkaa myöntymään "vanhan valehtelijan" juoniin: "Ei Jumala aivan sitä tarkoita, mitä Hän sanoo". Muistakaamme aina, että Jumala tarkoittaa juuri sitä mitä Hän sanoo.On suurta Jumalan armoa, että näiltä harhapoluilta voidaan vielä kääntyä nöyrästi parannuksessa armahtavan Jumalan puoleen, jolla on nöyrille paljon anteeksiantamusta, mutta Hän on ylpeitä vastaan(1Piet.5:5). Kun uskovainen on menossa poispäin Kristuksesta, sekin on Jumalan armoa, että Hän kurituksen avulla vetää lastaan takaisin (Heb.12:5-6)
  • .2Tim.2:1 Vahvistu siis, poikani, siinä armossa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
2Tim.2:15-18 Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa. Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä...
JUMALANPELON KADOTESSA ARMO MUUTETAAN IRSTAU-DEKSI
Juuda 4 Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.
Jumalan kallis ja pyhä armo, se armo, joka on maksanut Jumalalle käsittämättömän paljon, on käännetty irstaudeksi. Jumalan pyhyys on poljettu jalkoihin väärällä armojulistuksella. Lunastuksen merkitys on madaltunut ja löysä armojulistus on tehnyt evankeliumista tarpeettoman. Mikä valtava vastuu onkaan meillä sananjulistajilla Pyhän Jumalan edessä. Armosta on tehty synnin peite , puolustaja ja apuväline, estämään omantunnon HERÄÄMISTÄ. Miten tähän rappiotilaan on tultu? Esim. vapaissa suunnissa se voi tapahtua näin: Seurakuntaan tulee uusi työntekijä, joka voi aluksi olla aidosti totuuteen pyrkivä ja Jumalaa pelkäävä veli. Hän uutena miehenä saa vähän aikaa julistaa Sanaa oman terveen näkemyksensä mukaan. Pian alkaa kuitenkin kuulua napinaa seurakuntalaisten keskuudessa. Saarnaajan korviin tulee viestejä siitä, miten seurakuntalaisten mielestä tulisi Sanaa julistaa. Kerrotaan myös, että se ja se on jäänyt sivuun siksi, että heidän on niin vaikea istua kuuntelemassa tuollaista julistusta. Saarnaaja on murheellinen tilanteesta. Ei hän missään tapauksessa haluaisi sitä, että kukaan vetäytyisi pois sanankuulosta, koska se on ainoa mahdollisuus kuljettaa laumaa Jeesus-tiellä eteenpäin.
Jos vanhimmisto on selkärankainen ja pelkää Jumalaa , saarnaaja kyllä jaksaa sen tuella jatkaa raamatunmukaista opetusta. Jos vanhimmiston tuki alkaa horjua, ja vielä pahempi tilanne; jos vanhimmistokin näkee tärkeämmäksi, että kaikki olisivat mukana ja totuudesta on parempi tinkiä, jottei karkoteta "maailmanhenkisiä" kuulijoita, ollaan todella vaarallisella tiellä. Tällainen tilanne on ollut monien seurakuntien kohdalla alennustilan lähtökohta. Rappu rapulta aletaan tinkiä Jumalan Sanan totuuksista, ja rappio kiihtyy, jos sananjulistaja on alistunut tälle linjalle ja aikoo pitää paikkansa kuulijoiden ehdoilla. Tilaisuuksiin on keksittävä "elementtejä", jotka sopivat "maailmanmielisille" ja luovat viihtyisän tunnelman.
Laodikean tapaus on Jeesuksen antama kuvaus seurakunnasta, jossa vallitsi demokratia (Laodikea tarkoittaa kansanvaltaa). Se oli Jeesukselle vastenmielisin seurakunta, ja Hänet olikin työnnetty siitä ulos. Kuitenkin seurakunta luuli olevansa rikas ja kaikin puolin menestyvä. Sokeus oli niin täydellisesti vallannut kaikki.
Jos totuudellinen julistus aiheuttaa kiusaantumista joissakin kuulijoissa, eikä parannusta asian korjaamiseksi olla halukkaita tekemään, on ainoa oikea ratkaisu antaa tällaisten ihmisten vetäytyä sivuun.
  • Ps.1:5 Sentähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa.
Mal.3:13-18 Ynseät ovat teidän puheenne minua vastaan, sanoo Herra. Mutta te sanotte: "Mitä me olemme puhuneet sinua vastaan?" Te sanotte: "Herran palveleminen on turha; ja mitä hyötyä siitä on ollut, että me olemme hänelle suorittaneet säädetyt tehtävät ja että olemme vaeltaneet murheellisina Herran Sebaotin kasvojen edessä. Nyt me kiitämme julkeitten onnea. Ne, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ne tulevat raketuiksi. He kiusaavat Jumalaa, mutta pelastuvat." Silloin myös Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkaa ja kuulee: ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät. Ja he ovat, sanoo Herra Sebaot, sinä päivänä, jonka minä teen, minun omaisuuteni. Ja minä olen heille laupias, niinkuin mies on laupias pojallensa, joka häntä palvelee. Ja te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele.
Jos lähdetään tinkimään Jumalan Sanan totuuksista, ollaan kuoleman tiellä. Sillä tiellä korvataan konsteilla Jumalan voima ja siirrytään pikku hiljaa viihdytyksen linjalle. Tänään ollaankin monissa seurakunnissa tilanteessa, jossa armon "liepeet" peittävät monenlaisia synnin harjoittajia seurakunnan suojissa. He ovat muuttaneet kalliin, pyhän armon irstaudeksi. Näin häväistään Pyhää Jumalaa maailmassa, johon Jumala on tarkoittanut meidät suolaksi ja valoksi. Parempi olisi saarnaajan siirtyä muihin tehtäviin kuin muuttaa Jumalan Sanan totuuksia. Vilpittömät etsijät tulevat pettymään, kun ei ole enää tunnettavissa Pyhän Jumalan läsnäoloa tällaisessa seurakunnassa.
  • Jaak.3:1-2 Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.
Jos Jumalan Pyhä Henki murehtii sydämessä, ei samanaikaisesti voi tuntea todellista pelastuksen riemua. Tässä tilanteessa tulisi olla itselleen rehellinen ja alkaa nöyrästi tutkia itseään rukouksessa Jumalan edessä ja kysellä, mistä tämä kuivuuden tila johtuu. Jos näin ei tapahdu, saattaa tällainen ihminen alkaa etsiä vikoja muista. Vihollinen on kyllä joidenkin samanmielisten avustamana tuomassa silloin "syylliset" esiin. Yhteiset neuvottelut johtavat usein siihen, että saarnaaja ja vanhimmisto ovat kyvyttömiä hoitamaan laumaa. Julistuksesta puuttuu rakkaus ja armo, ja se juuri on heidän tuskalliseen oloonsa suurin syy. Näin alkavat seurakunnassa muutamat, joiden olisi pitänyt tehdä parannusta joistakin asioista, vaatia lievennyksiä Sanan liian koviin "vaatimuksiin", rakkauskirjeestä on tullut vaatimuslista. Jos parannusta ei tapahdu, alkavat tällaiset katumattomat ihmiset paaduttaa sydäntään ja vetäytyvät lihanmieliseen oppositioon odottamaan parempia päiviä (paremman saarnaajan tuloa), tai pahemmassa tapauksessa ajautuvat katkeroituneina maailmaan.
ONKO USKOVAINENKIN JOSKUS PARANNUKSEN PAIKALLA ?
Ilm.2:3-4 Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis, mistä olet langennut ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.
Uskovaisen parannus ei ole samanlainen parannus kuin uskomattoman ihmisen parannus. Kun ihminen kääntyy maailmasta Jumalan puoleen Jeesuksen uhrin kautta, niin hän tekee 180 asteen käännöksen. Uskovaisen kääntyminen voi olla hyvinkin "pieni käännös", voi olla vihamielisyyttä, anteeksiantamattomuutta, kateutta, ylpeyttä, himojen ruokkiminen likaisista lähteistä, pahan puhuminen sisarista ja veljistä jne... Sisäinen ilo katoaa näitten syntien tähden, vaikka kysymys ei suinkaan ole välittömästi siirtymisestä armon ulkopuolelle. Pyhä Henki on murheellinen, ja siitä johtuu kuivuuden tuntu.
Pyhän Hengen murhe on merkki siitä, ettei kaikki ole aivan kohdallaan. Jeesus ei ole hellittänyt otettaan sinun kädestäsi. Sinä vain joudut nyt valintojen eteen, jotka tulevat ratkaisemaan sinun suuntasi jatkossa. Armo ei ole sama asia kuin hyvänolon tunne sisälläsi. Kun tulimme uskoon, Jumala siirsi meidät maailmasta Kristukseen. Kaikki alue Kristuksessa on armon aluetta, kasvuympäristöä, jossa uskovainen on, tuntui miltä tuntui. Armossa ollaan niin kauan kuin ollaan uskossa, vaikka ei tuntuisi miltään! Ihminen joka alkaa tuntea sisäistä kuivuutta, tarvitsee Jumalan Pyhän Hengen läheisyyttä ja tuoreutta uskonelämäänsä.
Väärä armon julistus ei tuo sitä lähemmäksi vaan vie sen kauemmaksi, koska väärä armon julistus on edistämässä luopumista ensirakkaudesta ja estämässä parannusta. Nöyrä parannuksenteko kuivuuden tilassa poistaa kuivuuden ja tuo ihanan Kristuksen läsnäolon sydämeen. Uskovaisille, jotka potevat kuivuutta, on suurinta armon julistusta julistaa parannusta luopumuksesta. Kun Pyhä Henki jälleen virvoittaa, ei tarvitse huutaa armon julistuksen perään, koska se on luonnollinen olotila kuuliaisen vaeltajan elämässä. Vain niskoittelijat asuvat kuivassa maassa!
Mielestäni väärää armon julistusta kuvaa hyvin Suomen ja entisen NL:n solmima pakkosopimus nimeltään YYA (ystävyys, yhteistyö ja avunanto). Sopimus oli monessa suhteessa kiusallinen Suomelle, mutta muuta mahdollisuutta ei ollut. Suomi joutui (kuten väärän armon julistaja) toitottamaan siitä, mitä todellisuudessa ei ollut: "Meillä on hyvät suhteet suureen itäiseen naapuriimme, ja me saamme olla niin kiitollisia täydellisestä itsenäisyydestämme juuri NL:lle" jne... Juuri sitä, mitä väitettiin omistettavan, puuttui Suomen kansalta. Samoin on väärän armonjulistuksen laita. Mitä enemmän siitä tänä päivänä puhutaan, sitä vähemmän sitä omistetaan.
Jos hiljattain uskoontulleelta kysytään, mitä hän kaipaa kokouksilta, on varma asia, että hän kaipaa kuulla opetusta Kristuksesta, Hänestä, joka on armahtanut hänet kurjasta syntielämästä. Armo on hänelle itsestään selvä asia. Armo ja rauha lisääntyy Jumalan ja Kristuksen tuntemisen kautta. Korkeinta armon julistusta on julistaa Kristusta.
Ef.1:3 Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,... Ef.1:11 Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan,...
ELÄÄ KRISTUKSELLE = KUOLLA MAAILMALLE
2Piet.2:2 Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.
Jumalan tuntemisessa on eri vaiheita, ja me opimme tuntemaan Häntä, Jumalan Sanan ja kokemuksien kautta, vaeltaessamme Jeesus-tietä eteenpäin. Kun Jeesus oli viimeisiä kertoja opetuslasten kanssa yhdessä, Hän opetti heille monia tärkeitä asioita. Opetuslapsille oli melkein loppuun asti epäselvää se, että Jeesus oli tullut Jumalan uhrikaritsaksi tänne maailmaan (Joh.1:29). Hyvin rakkaudellisesti Jeesus johdatteli opetuslapsensa ymmärtämään näitä syvällisiä asioita puhuessaan poismenostaan. Johanneksen evankeliumin 16. luvun mukaan Hän ilmoitti hyvin selvästi heille totuuden, että Hänen poismenonsa on hyväksi. Ellei Hän menisi pois, ei Puolustaja tulisi tänne, mutta kun Hän menee, Hän lähettää Puolustajan, Totuuden Hengen Isän tyköä.
Totuuden Hengen tehtävänä on ensiksi näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion. Ensimmäinen kosketus Jumalaan on kosketus Totuuden Hengen tuomaan synnintuntoon. Totuus ja valhe joutuvat vastakkain. Tulee syyllisyyden voimakas tunne. Jumalan pyhyys saa aikaan oman saastaisuuden huomaamisen. Ennen niin yhdentekevä Jumala on muuttunut yhtäkkiä vanhurskaaksi tuomariksi, jonka edessä minäkin olen kerran seisova tuomittavana.
Nämä olivat tunteet myös minun kohdallani, kun en vielä ollut uskossa ja Jumala oli alkanut vetää minua Jeesuksen luokse. Kun ihminen nöyrtyy parannukseen, avaa sydämensä Jeesukselle, sisäisen puhdistumisen myötä virtaa Jumalan rakkaus ihmiseen, Hänen Henkensä kautta. Armahdettu syntinen ihminen tulee tuntemaan rakkauden Jumalan. Pyhä Jumala ja tuomari saa uuden ominaisuuden, Hän on rakkaus. Suuri kiitollisuus todellisesta kokemuksesta sisäisessä elämässä on niin konkreettista, että Jumalasta tulee Isä, rakastava Isä.
Uskonelämän aikana, Sanan tuntemisen kasvaessa, tulee lisää Isän Jumalan tuntemusta, kun saa katsella Hänen kirkkautensa säteilyä Kristuksessa. Me opimme tuntemaan Isää ainoastaan Jeesuksen kautta. Isä vihaa syntiä. Sisäinen elämämme alkaa myös vihata syntiä. Kuitenkin meidän lihamme pysyy samanlaisena ja rakastaa syntiä. Koko uskonelämämme vaellus perustuu näiden kahden jännitteen välille. On jatkuvasti kysymys siitä, kumpi meitä saa hallita? Hengen hallintavalta ja johdatus vie iankaikkiseen elämään, lihan vallassa oleminen vie kuolemaan (Room.8:13). Voimme vapaasti valita, ketä antaudumme palvelemaan (Room.6:16 ). Teemme valtavan suuria ratkaisuja. Jos meillä ei olisi Jumalan Sanaa, Raamattua, olisimme valinnoissamme tuuliajolla. Kiitos Jumalalle, Hän antoi meille Sanansa, Raamatun, sitä varten, että saamme sieltä oppia tuntemaan, millaisia valintoja meidän tulee tehdä, että iankaikkisen elämän perisimme.
On itsestään selvää, ettei meidän saastainen lihamme suinkaan ole onnellinen Jumalan mielen mukaisista valinnoista. Mutta älköön se meitä masentako. Hän, joka on meissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. Sisäinen ilo ja rauha korvaa monin verroin sen, mitä lihan kärsimys meille aiheuttaa.
1Piet.4:1-5 Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli - sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä - ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan. Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalan palvelemisessa. Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat. Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Kun Kristuksen tunteminen lisääntyy, myös armo ja rauha lisääntyy. Aivan tavalliset raamattutunnit, herätyskokoukset, rukouskokoukset, Raamatun lukeminen jne. lisäävät armon ja rauhan tunnetta sydämessä, koska Hän tulee tutummaksi. Jos taas ollaan pois tällaisista kokouksista ja Raamatun tutkiminen ja rukouselämä kuihtuvat, sisäinen armon ja rauhan tunteminen vähenee. Tämä on hyvin yksinkertainen "yhtälö". Vaikka tilanne on näin selvä teoriassa, sen tekee erittäin monimutkaiseksi meidän oikukas ja viheliäinen minämme. Se on niin hyvissä väleissä vihollisen kanssa, että se on myönnettävä todella vakavaksi vastustajaksi. Liha janoaa osuuttaan maailmasta, ja jos taivut sen vaatimuksiin, Pyhä Henki sinussa tulee murheelliseksi.
1Joh.2:15-17 Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo, mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.
Voi sanoa, että kaikki, mikä maailmassa on nykyään arvokasta ja tavoittelemisen arvoista, on Jumalalle kauhistus. Meidän tulisi tyytyä alhaisiin oloihin, niin säästyisimme monilta kiusauksilta. Elämämme olisi myös onnellisempaa.
LOPUN PÄIVINÄ ON LUOPUMUSTA SANASTA
2Tim.4:1-5 Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta; saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.
Jumalan armon tunteminen sisäisesti voidaan säilyttää terveen opin omaksumisella. Raamatun ilmoituksen mukaan, viimeisinä päivinä, juuri ennen Jeesuksen tulemusta, huudetaan väärän rauhan perään. Laittomuuden tekijät ovat ottaneet Jeesuksen nimen huulilleen ja vieras voima tekee ihmeitä jonkun toisen jeesuksen nimessä
Matt.7:21-23 Ei Jokainen, joka sanoo minulle: `"Herra, Herra!", pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: "Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?" Ja silloin minä lausun heille julki: "Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät".
Luuk.6:46-49 Miksi te huudatte minulle: "Herra, Herra!" ettekä tee, mitä minä sanon? Jokainen, joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan - minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on. Hän on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle; kun sitten tulva tuli, syöksähti virta sitä huonetta vastaan, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli hyvästi rakennettu. Mutta joka kuulee eikä tee, se on miehen kaltainen, joka perustusta panematta rakensi huoneensa maan pinnalle; ja virta syöksähti sitä vastaan, ja heti se sortui, ja sen huoneen kukistuminen oli suuri."
Totuuden Henki uskovaisessa vaikuttaa totuutta, ja Hän ei voi suostua vääryyteen. Laittomuus on vääryyttä ja syntiä. Kuuliaisuuden puute vallitsee Jeesuksen saapuessa, näin Raamattu ilmoittaa. Kun Ihmisen Poika saapuu, löytäneekö Hän uskollisuutta maan päältä (Luuk.18:8).
2Tim.3:1-5 Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.
Uskonnollinen kenttä on tällaista viimeisinä päivinä eli meidän päivinämme. Tässä ei ole kysymys maailman ihmisistä, siellä tällainen elämä on luonnollista. On kysymys uskonnollisesta muotojumalisuudesta. Ainoastaan väärä armon julistus voi saada tällaiset ihmiset hengellisiin kokouksiin, koska siellä ei tule pistoa sydämeen.
Juuda 17-23 Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet, sanoen teille: "Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan". Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole. Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi...
Seurakunnan suurimmat hajottajat lopun ajassa ovat ne ns. uskovat, jotka elävät synnin himoissa, kuuluen seurakuntiin ja jopa vanhimmistoihin. He ovat tuoneet maailmaa seurakunnan sisälle ja saavat sekasortoa aikaan. Juuri he ovat ensimmäisinä lyömässä lain leiman totuuden julistajien otsiin. Seurakunnan vaikein aika on nyt !
MIKSI TOTUUDEN JULISTAJAT LEIMATAAN LAKIPITOISIKSI
Room.6:1-2 Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
Tänä päivänä on sellainen tilanne , että jos puhuu asioista, mitkä näkee hengelliselle elämälle vaarallisiksi ja varoittaa niistä, hyvin herkästi painetaan lainjulistajan leima tällaiseen puhujaan. Onko se armoa, että saadaan pappien luvalla imeä saastaa TV:stä, roskalehdistä ja muista lähteistä. Mitä kylvetään, sitä myös leikataan. Lihan kylvö joudutaan leikkaamaan turmeluksen satona (Gal.6:8). Koska uskovainen on kuollut synnille, ei hän enää saa elää synnissä.
1Piet.4:3-5 Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa. Sentähden he oudoksuvat sitä, että ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat. Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Joka harjoittaa syntiä, ei voi olla kauan sinetöity Kristuksen Hengellä! Koska Hän on synnistä Vapahtaja, Hän vapauttaa syntisen kahleista. Syntiin lankeaminen on aivan eri asia, ja siinä saadaan katuvana tulla armahtavan Jeesuksen luokse, ja Hän antaa anteeksi (1Joh.1:9). Synnin harjoittajat elävät pimeydessä (1Joh.3:6-10).
VASTUU HEIKOMMASTA VELJESTÄ
1Kor.8:10-12 Sillä jos joku näkee sinun, jolla on tieto, aterioivan epäjumalan huoneessa, eikö hänen omatuntonsa, kun hän on heikko, vahvistu epäjumalille uhratun syömiseen? Sinun tietosi kautta turmeltuu silloin tuo heikko, sinun veljesi, jonka tähden Kristus on kuollut. Mutta kun te näin teette syntiä veljiä vastaan ja haavoitatte heidän heikkoa omaatuntoaan, niin teette syntiä Kristusta vastaan.
Tässä Paavali puhuu korinttolaisille kasvaneiden uskovaisten vaelluksen antamasta esimerkistä; Eli jotenkin tähän aikaan sovellettuna: onhan sillä saarnaajallakin sitä ja sellaista, tekeehän sekin vanha veli sellaista jne. He voivat olla vahvempia kuin joku seurakuntalainen, mutta jos yksikin on langennut heidän huonon esikuvansa seurauksena, he ovat tehneet syntiä Kristusta vastaan. Tämän tähden en entisenä elokuvateatterin pitäjänä ymmärrä sitä, miksi juuri nyt, luopumuksen keskellä, monet saarnaajat ja vanhimmistoveljet puolustelevat TV:tä. - "Onhan siinä nappula, onhan siinä paljon hyvää ohjelmaa" jne... jne... Kysynkin, onko aivan vieras ajatus, että seurakunnissamme on juuri tämän laitteen kautta moni jäänyt "haaleana" sivuun? On monia kasvamattomia uskovaisia, jotka tietämättöminä maailman hengen voimasta, varoitusten puuttuessa, ajautuvat luopumukseen.
Usein kuulee sanottavan, että kyllä Pyhä Henki opettaa. Miksi Jumala on sitten kutsunut apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat, jos Pyhä Henki yksin hoitaa nämä asiat. Miksi Jumala on antanut Sanansa ohjeeksi ja opetettavaksi, jos Sanaa ei tarvita. Olemme Jumalan armosta Kuninkaitten Kuninkaan työtovereita ja meille on Herra antanut suuren vastuun. Meidän on alistuttava Jumalan Sanan totuuksiin. Emme voi mitään totuutta vastaan, voimme toimia ainoastaan sen puolesta.
1Piet.5:1-4 Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.
Usein otetaan esille, keskusteltaessa TV:stä, että se on vain yksi langettaja monien muiden joukossa ja jos puhutaan TV:n vaaroista, pitää puhua muistakin vihollisen ansoista. Totta! Niin pitääkin puhua! Ja ennen kaikkea pitää puhua valvomisesta, koska aika, jossa elämme, on niin vaikea. Mutta on tekopyhyyttä puolustella TV:tä ja vaieta muistakin vaaroista. Vielä paljon vaarallisempaa on alkaa puolustella saatanan tehokkainta "välinettä" tässä lopun ajassa. Jos joku uskovainen luopuu TV:stä sen tähden, että haluaa elää puhdasta Kristus-elämää, olen varma siitä, että hän on valmis luopumaan monesta muustakin vahingollisesta asiasta. Jos taas uskovainen alkaa puolustella TV:n olemassaoloa kodissaan, hän puolustelee monia muitakin vaarallisia asioita.
Jordanian kuningas Hussein kielsi näyttämästä filmisarjaa "Kauniit ja rohkeat", koska hän haluaa estää maansa moraalisen romahduksen. Kuinka moni uskovainen on ymmärtämättömämpi kuin tämä uskomaton kuningas ja istuu ilta illan jälkeen katsomassa tätä roskaa? Se muuttaa hänen sisäistä näkemystään joka ilta huonompaan suuntaan. Muista tämä! Sitä en osaa sanoa, kuinka kauan Pyhä Henki murehtii hänessä ennen kuin poistuu, mutta sen uskallan sanoa, että hän ei voi kokea aidosti pelastuksen riemua samanaikaisesti kun Pyhä Henki on murheellinen. Hän elää tappioelämää.
KRISTUKSEN OMATKIN HUOKAAVAT
Room.8:18-23 Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin. Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti, eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.
Tämä ylenpalttinen ahdistus maailmassa heijastuu uskovaistenkin elämään. Mitä lähemmäksi maailmaa uskovainen menee, sitä raskaammaksi hänen elämänsä tulee. Kun puhutaan vapaudesta uskovaisten elämässä, usein tarkoitetaan sitä, että ei saa puhua Jumalan normeista - ne ahdistavat - sanotaan. Raamattu osoittaa kuitenkin hyvin selvästi, ettei ahdistus tule siitä, että ollaan kuuliaisia Jumalalle , vaan siitä, että hylätään totuus, joka tekee vapaaksi. Pyhä Henki johdattaa uskovaisia totuuteen, koska Hän haluaa vapauttaa Jeesuksen omat. Väärä armon julistus johdattaa maailmaan, mikä tuo entistä enemmän ahdistusta. Läheinen yhteys Kristukseen tuo sydämeen iloa ja rauhaa. Kun Jumalan Sana menettää merkityksensä uskovaisen elämässä, ei enää uskota, että nämä ovat iäti kestäviä hengen lakeja.
Kol.3:1-4 Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.
Mitä lähempänä Kristusta saamme olla, sitä helpompi meidän on elää. Ahdistuksen keskellä Jumalan lapsi saa tuntea syvää sisäistä lepoa ja rauhaa. Hän on antanut meille rauhan, eikä niin kuin maailma antaa - turhuuden perässä juoksemista ja ahdistusta.
JUMALA ON NÖYRILLE ARMOLLINEN
1Piet.5:6 Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallaan teidät korottaisi,..
Siskot ja veljet, älkäämme taistelko Jumalan pyhiä periaatteita vastaan! Älkäämme puolustelko sitä, mikä ei ole puolustuksen arvoista Sanan valossa. Olkaamme rehellisiä Pyhän Jumalan edessä. Hän tuntee meidät. Emme voi pettää Kaikkivaltiasta Jumalaa. Huutakaamme Herramme puoleen: "Armahda meitä, anna meille parannuksen armo, anna meidän olla arvollisia nousemaan tuuliin ja pilviin Sinua vastaan, Herramme Jeesus Kristus!" Hän hakee pian morsiamensa kotiin!
Kasvu Kristuksessa on tänä päivänä, jos koskaan, todellista kilvoitusta. Jumala kasvattaa meitä Kristuksessa, armon ilmapiirissä. Kasvatus tapahtuu Sanan kautta, Pyhä Henki ottaa Kristuksen omasta ja jakaa meille. Jumala tarvitsee meitä vajavaisia ihmisiä palvelijoinaan tässä "kasvatusprosessissa". Usko ja luottamus Jumalan Sanaan ei koskaan vie häpeään, sillä Hän itse valvoo Sanaansa toteuttaakseen sen (Jer.1:12). Saamme suuren siunauksen, kun aina ja kaikessa nurisematta taivumme Hänen Pyhän Sanansa johdatukseen. Haluan rohkaista sinua, sisko ja veli, kilvoittelemaan tämän lyhyen ajan, joka meillä vielä on jäljellä!Jeesus tulee pian, ja silloin täysin ymmärrämme Jumalan armon koko kirkkauden. Tule Herra Jeesus!
Siunausta sinulle!
Juhani Laukkonen

Raijan todistus