November 16, 2006 |
Toronton petosKirj. Paul Gowdy, eräs entinen Toronto Vineyard’in pastori(used by permission) |
Seuraavassa:
TACF = Toronto Airport Christian Fellowship = Toronton
lentokenttäseurakunta, jossa vuonna 1994 puhkesi ns. Toronton
Siunaus. Suom. huom.
Minulta
on mennyt yhdeksän vuotta todella tulla tälle paikalle, että
voin kirjoittaa tämän tarinan. Osaksi syy siihen oli, koska en
ollut täysin vakuuttunut, että olisi sopivaa puhua Kristuksen
ruumiin heikkouksia vastaan julkisesti. Toinen syy on, koska se on
vaatinut vuosia sielun tutkimista vakuuttua, että se mitä
tapahtui Toronton lentokenttäseurakunnassa oli todellisuudessa
kaikki pahaa tai ainakin enemmän pahaa kuin hyvää!
Muutaman
menneen vuoden ajan olen kutsunut sitä sekoitetuksi
siunaukseksi. Luulen, että James A Beverly antoi sille tämän
nimen kirjassaan Holy Laughter and the Toronto Blessing 1994.
Tänä päivänä kutsuisin sitä sekoitetuksi kiroukseksi
sillä perusteella, että jokaista yksittäistä hyvää, joka
tuli tästä kokemuksesta, vastaa paljon suurempi vahinko ja
saatanallinen petos. Oletan, että tässä on ollut minun pulmani.
Olen yrittänyt elää elämäni Herran pelossa, ja Jeesus sanoi
meille, että anteeksiantamaton synti oli Pyhän Hengen pilkka,
sen liittäminen Saatanaan, mikä tosiasiassa oli Jumalan työtä.
Jos minulta tiukataan, oliko Toronton siunaus kokonaan Jumalasta
vai kokonaan paholaisesta, niin olen edelleen välttelevä
(hedgy), mutta olen vakuuttunut, että Saatana on käyttänyt tätä
kokemusta tekemään ihmiset sokeiksi historiallisille opeille
Jumalasta, estämään hedelmän tuottamisen parannuksessa,
laiminlyömään henkien koettelemisen ja erottamisen sekä
laiminlyömään profetian arvostelun.
Oltuamme kolme
vuotta Toronton siunauksen pyörteissä meidän
Vineyard-seurakuntamme Scarborough’issa Itä-Torontossa melkein
tuhosi itsensä. Me söimme toisiamme juoruilla, selkään
pistoilla, eripuraisuudella, puoluekiistoilla jne. Kolme vuotta
’liottuamme’, rukoiltuamme ihmisten puolesta, vapistuamme,
kieriskeltyämme, naurettuamme, karjuttuamme, palveltuamme
TACF:ssa heidän rukousryhmässään, johdettuamme ylistystä
TACF:ssa, saarnattuamme TACF:ssa ja pääasiassa elettyämme
TACF.ssa, me olimme lihallisimpia, kypsymättömimpiä ja
petetyimpiä kristittyjä, joita tunnen. Muistan sanoneeni
ystävälleni ja vanhemmalle pastorille Scarborough’in
Vineyard-seurakunnassa vuonna 1997, että aina siitä saakka, kun
Toronton Siunaus tuli, me olemme vain menneet pirstaleiksi! Hän
oli samaa mieltä!
Olen kokenut,
että 1. Kor. 12. luvussa mainittujen hengellisten lahjojen
ilmeneminen oli seurakunnassamme paljon yleisempää ennen vuoden
1994 tammikuuta (jolloin Toronton Siunaus alkoi), kuin tänä muka
Pyhän Hengen vierailun aikana.
Kun vuosina
1992-1993 rukoilimme ihmisten puolesta, me koimme sellaista, jonka
uskon olleen aitoa profetoimista, vapautumista ja paljon armoa ja
mielisuosiota Herralta. Sen jälkeen, kun Toronton Siunaus alkoi,
koko palvelu muuttui, ainoa rukous oli ’Lisää Herra LISÄÄ’,
huutoja ’Tulta’, ruumiin nykivää vapisemista, sekä ’ooh
ooh OOH WOOOAAH’ –rukousta. (Olen nyt ihan tosissani!)
Tammikuun 20.
päivänä 1994 noin 15 ihmistä seurakunnastamme matkusti Toronto
Airport Vineyard’iin kuuntelemaan Randy Clark’ia, Vineyard’in
pastoria USA:sta, John Arnott oli soittanut meidän vanhemmalle
pastorillemme ja pyytänyt meitä mukaan. Hän kertoi, että Randy
oli ollut Rodney Howard Browne’n kokouksissa ja että SE
oli alkanut hänen seurakunnassaan seuraavilla viikoilla.
John toivoi, että jotakin alkaisi myös meidän keskellämme. Me
olimme vain liian onnellisia matkustaaksemme. Me olimme Toronton
lentokenttäseurakunnan tytärseurakunta ja me aloitimme vuonna
1992. Tuohon aikaan Torontossa oli kolme Vineyard-seurakuntaa.
Yksi oli Down Town-seurakunta, Scarborough-vineyard idässä ja
Lentokenttäseurakunta (AirPort Church). Me olimme yksi iso
onnellinen perhe. Koska olimme jäsenluvultamme pieni, me pidimme
erikoiskokouksia, konferensseja jne. yhdessä.
Edellisenä
vuonna useimmat meidän johtoryhmistämme liittyivät yhteen ja
olivat lähteneet Nicaraguaan lyhytkestoiselle lähetysmatkalle.
Meillä oli aito rakkaus ja toveruus toistemme kanssa. Jätettyäni
Vineyard-seurakunnat, olen lukenut melkoisen määrän
arvostelijoiden analyyseja. Jotkut
käsittävät, että Toronton Siunaus oli yksi suunnaton
salaliitto Kristuksen ruumiin johtamiseksi eksytykseen. Minä
epäilen, että eksytys ja luopumus voivat hyvinkin olla tulos,
mutta kumpikaan päämäärä ei ollut tarkoituksellinen. Olen
rehellisesti vakuuttunut, että Vineyard-seurakuntien johtajat
ovat aitoja uudestisyntyneitä kristittyjä, jotka rakastavat
Herraa, mutta ovat langenneet petokseen. He eivät ole rakastaneet
Herraa niin paljon, että olisivat pitäneet Hänen käskynsä. He
eivät ole totelleet Kirjoituksia ja heidät on johtanut harhaan
meidän kaipauksemme johonkin suurempaan ja kirkkaampaan ja
jännittävämpään ja voimallisempaan. Minäkin olen syyllinen
tähän syntiin. Minä olen saarnannut uudistusta Koreassa,
Englannissa, USA:ssa ja täällä Kanadassa. Olen todella
katuvainen, ja kirjoittaessani tätä tarinaa minä pyydän teitä
Kristuksen morsiamena ja ruumiina antamaan minulle anteeksi,
varsinkin teitä helluntailaisia ja karismaattisia, sillä te
olette teologisesti minun ydinperhettäni. Minä olen evankelinen
kristitty ja olen aina ollut, mutta minä en usko hengellisten
lahjojen lakkaamiseen apostolisen ajan lopulla. Minä uskon, että
minun evankeliset juureni (perheeni on baptisteja ja minä
uudestisynnyin presbyteerikirkossa) alkoivat avata silmäni
näkemään ongelmia tässä ns. uudistuksessa. Katselen
menneisyyteen ja mietin, kuinka saatoinkaan olla niin sokea?
Nauroin ihmisille, jotka käyttäytyivät kuin koirat teeskennellen virtsaavansa TACF:n rakennuksen pilareille. Katselin ihmisiä, kun he teeskentelivät olevansa eläimiä, haukkuivat, karjuivat, kotkottivat, näyttelivät lentämistä ikään kuin heillä olisi siivet, koko ajan teeskennellen juopunutta ja laulaen mielettömiä lauluja. Kuinka minä saatoinkaan ajatella, että tämä kaikki voisi olla Jumalan Pyhästä Hengestä. Se hämmästyttää minua tänä päivänä. Se oli äänekästä, epäkunnioittavaa ja rienaavaa Raamatun pyhää Jumalaa kohtaan. Oletan mielessäni järkeilleeni, että niin kauan kuin he eivät opettaneet jotakin, joka olisi selvästi Kirjoituksia vastaan, se oli vain eksoottista. Tämä on peitesana ilmiöille, joita ei voi oikeuttaa Raamatulla. Minulle opetettiin pöntöstä, että meillä oli kaksi vaihtoehtoa. Lastenhuoneen järjestys täynnä elämää ja epäjärjestystä tai hautausmaan järjestys! Nuorena ja kypsymättömänä pastorina halusin elämän ja epäjärjestyksen. En muistanut, että Jumala tahtoo, että meistä tulee kypsiä ja kasvamme Hänessä. Minua hämmensivät profeetalliset sanomat, joita tuli esiin ja varsinkin eräs sanoma Carol Arnott’in kautta, jossa hänellä oli kokemus morsiamena, kun hänet vietiin Jeesuksen läsnäoloon ja hän sanoi, että hänen kokemansa rakkaus oli jopa seksiäkin parempaa! Olin hengessäni järkyttynyt ja ajattelin, että kuinka joku voi verrata Jumalan rakkautta seksiin? Kun epäilimme, että demonit riehuivat valtoimenaan tilaisuuksissamme, niin John Arnott opetti, että meidän pitäisi kysyä, ovatko ne tulossa vai menossa. Jos ne ovat lähtemässä pois niin OK! John puolusti kaaosta sanoen, että meidän ei pitäisi pelätä, että meitä petetään. Jos kerran olemme pyytäneet Pyhää Henkeä tulemaan ja täyttämään meidät, niin kuinka Saatana voisi tulla ja pettää meidät? Silloinhan Saatana olisi hyvin vahva ja Jumala hyvin heikko! Hän sanoi, että meillä täytyisi olla enemmän uskoa meitä suojelevaan suureen Jumalaan kuin meitä pettävään suureen paholaiseen. Tämä kuulosti hyvin vakuuttavalta, mutta se oli täysin vastoin Raamattua, sillä Jeesus, Paavali, Pietari ja Johannes varoittavat meitä eksyttävien henkien voimasta ja varsinkin viimeisinä päivinä. Taaskaan emme rakastaneet Jumalaa niin paljon, että olisimme totelleet Hänen Sanaansa ja tulos oli, että me avasimme itsemme eksyttäville hengille. Jumala armahtakoon meitä!
Lopulta aloin
käsittää, kun eräänä iltana kieriskelin lattialla
’juovuksissa Hengessä’, kuten tapasimme sanoa. Aloin laulaa
ja kun kieriskelin lattialla, niin lasten laulu ‘Mary had a
little lamb its fleece was white as snow (Marialla oli pikku
lammas, sen villa oli valkoinen kuin lumi),’ tuli mieleeni.
Lauloin sitä pilkkaavassa hengessä ja välittömästi sydämeni
sanoi minulle, että tässä on demoni. Kaduin ja olin täysin
shokissa. Kuinka demoni saattoi päästä minuun? Enkö rakastanut
Jumalaa? Eikö minulla ollut halua Jumalan asioihin? Enkö ollut
hulluna Jeesukseen? Tiesin, että saastainen henki oli juuri
manifestoinut minun kauttani ja olin syyllinen suureen syntiin.
Tämän kokemuksen jälkeen pysyin poissa TACF:sta. En mennyt
sinne enää. Minä en omistanut vakaumusta tuomita koko
kokemusta, mutta ajattelin, että me emme kyenneet paimentamaan
Siunausta kyllin hyvin.
Vielä senkin
jälkeen, kun lakkasin kannattamasta
TACF:ää, minun oli paimennettava sen hedelmää. Yksi
esimerkki oli, kun jotkut ihmisistämme palasivat kokouksesta kysyen meiltä, olimmeko saaneet kultaisen miekan
Herralta? Kysyin heiltä, mistä he puhuivat, ajatellen että se
oli jokin profeetallinen viittaus pyhiin Kirjoituksiin, mutta he
sanoivat: ”Ei se ole Raamatussa, se on näkymätön kultainen
miekka, jonka vain todella puhtaat voivat saada. Jos otat sen
epävanhurskaalla tavalla, niin Herra tappaa sinut, mutta jos olet
kyllin pyhä saamaan sen, niin silloin sinä voit heiluttaa tätä
miekkaa ja se parantaa sairauksia, syöpää jne. ja tuo
pelastuksen." Tätä miekkaa käytettiin näyttelemällä, että
tämä näkymätön miekka on kädessä tekemällä iskuliikkeitä
rukoiltaessa! Ajattelin tuolloin, vaikka olinkin vielä
petoksessa, että TACF:sta oli tullut hullujenhuone!
Sanottiin, että Carol Arnott sai sen ensin ja antoi sitten
muille kyllin pyhille! Toinen asia oli kultapaikat hampaissa.
Meillä oli ihmisiä kirkossamme, jotka kurkistelivat toistensa
kurkkuihin etsien kultapaikkoja, jotka muka Jumala oli pannut
sinne osoittaakseen, kuinka paljon Hän rakasti heitä! Koko
aikanani siellä kuulin vain yhden saarnan parannuksesta, jonka
piti vieraileva puhuja Hong Kongista nimeltä Jackie Pullinger. Se
ei mennyt jakeluun. Me emme olleet siellä tekemässä parannusta,
me olimme juhlimassa Herrassa!
Kun siunausta oli kestänyt vuoden, minä puhuin pastorien kokouksessa ja sanoin: ’Toverit, me olemme vapisseet, rämisseet, kierineet, nauraneet, itkeneet ja ostaneet T-paidan. Silti meillä ei ole herätystä, ei pelastusta, ei hedelmää eikä lisääntynyttä evankeliointia, joten miten on?’ Minua selkeästi nuhdeltiin – mikä minä olin etsimään hedelmää, kun Herra oli parantamassa särkynyttä kansaansa? Me olimme olleet lain alla kyllin kauan, ja Jumala käytti tämän ajan haavoittuneidensa parantamiseen vapauttaakseen meidät lain alta. Minua käskettiin olemaan painostamatta Herraa ja sadonkorjuu tulisi Hänen ajallaan. Tiesin tämän olevan väärin, koska Herra on käskenyt meitä menemään kaikkeen maailmaan ja tekemään opetuslapsia. Ei niin, että jokaisen pitäisi ottaa työstä lomaa ties kuinka pitkäksi aikaa, kun Jumala tekee jotakin kummallista ja uutta! Lopuksi en voinut hyväksyä jotakin niin kiistanalaista kuin naispappeus. Itse uskon Raamatun perusteella, että naisten ei pitäisi olla pastoreita tai vanhimpia paikallisseurakunnassa. Saatoin olla väärässä tässä, ja siitä väitellään paljon tänä päivänä seurakunnassa, mutta tämä on minun vakaumukseni, ja Vineyard-seurakunnissa tehtiin kaikista pastorien rouvista pastoreita paimentamaan heidän kanssaan. Kannatan ilman muuta naisten palvelutyötä, mutta uskon, että vanhimman tai pastorin rooli paikallisseurakunnassa on miehiä varten. Minä en ole kirjoittanut Raamattua, mutta Jumala suokoon minulle armon tästä lähtien totella sitä.
Tässä on siis
minun tarinani. Voisin jatkaa ja todistaa paljon ylilyönneistä,
typeryyksistä, synnistä ja viimeisten päivien hallitsemisen
opetuksesta, joita ilmenee tämän Siunauksen profeetallisella
puolella, mutta toiset ovat jo tehneet sen. Me lauloimme Joelin
armeijasta ja tuhannen miljoonan sielun herätyksestä ikään
kuin se olisi yksi kymmenestä käskystä, ja kuten aina, niin se
oli ihan nurkan takana, ensi kuussa, ensi vuonna jne. Jeesus
kylläkin sanoi, että kun Ihmisen Poika tulee, niin löytäneekö Hän uskoa maan päältä. Ja jos Hän ei palaa silloin kun
palaa, niin mikään liha ei pelastuisi, mutta valittujen tähden Hän tulee. Tämä on hyvin kaukana dominionismista, jota
opetetaan kautta Vineyard’in ja profeetallisessa/hengellisen
sodankäynnin liikkeessä. Uskon täysin, että he luulevat
valtaavansa koko maailman! Vielä
ollessani Vineyard’issa minä omaksuin elämänohjeen apostoli
Paavalilta: ”Ei yli sen, mitä on kirjoitettu!”
Lopuksi haluan
vain pahoitella sitä vahinkoa, jonka olen henkilökohtaisesti
aiheuttanut opettamalla asioita, jotka eivät ole raamatullisesti
oikein. Kadun ihmisten edessä, kuten olen jo tehnyt Jumalan
edessä. En halua puolustella lankeamistani petokseen. En
välittänyt koetella asioita, vaikka Raamattu käskee meitä niin
tekemään. Jokainen, joka oli siellä, kun tämä asia alkoi,
tietää, että mitä kirjoitan, on totta. He vain tulisivat
erilaisiin johtopäätöksiin, varsinkin, jos he edelleen
mainostavat ”virtaa!”
Niille, jotka
vielä ovat virrassa, sanoisin, uikaa siitä pois. Siinä vedessä
on asioita, jotka purevat sinua todella pahasti! Minä rakastan
TACF:n ja Vineyard’in ihmisiä, mutta luulen, että meillä on
paljon vastattavaa, ja saakoon Herra avata sinun silmäsi, mieluummin pian kuin myöhemmin. Luulen, että kun tämä kirje
menee verkkoon, niin joudun pommitetuksi sähköposteilla
molemmista leireistä: Toiset tuomitsevat minut siitä, että
edelleen uskon Pyhän Hengen työhön ja että edelleen vaellan
petoksessa, ja jotkut vanhat ystävät tuomitsevat minut lian
paljastamisesta tai siitä, että suhtaudun negatiivisesti Herran
voideltuihin! No Herrapa tuntee minun sydämeni ja armonsa
kautta johtaa minut kaikkeen totuuteen, kun pyrin tuntemaan
Kristuksen ja Hänet ristiinnaulittuna! Jos uskot, että minä
vaellan synnissä ja harhassa, niin rukoile puolestani, että
Herra antaisi minulle anteeksi ja avaisi silmäni.
Haluan tutkia Sanaa osoittaakseni itselleni ihmisen
hyväksymän työn! Haluaisin kutsua kaikkia, jotka lukevat tämän, rukoilemaan, että Herra avaisi kaikkien tähän petokseen
sotkeutuneiden silmät. Olimmepa johtajia tai seuraajia, me kaikki
olemme rakastettuja, ja Herra on anteeksiantavainen Jumala. Hän
sanoo, että jos me tunnustamme syntimme, niin Hän on uskollinen
ja vanhurskas ja antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät
kaikesta vääryydestä. Minä uskon, että me olemme kuin
seurakunta Laodikeassa, me luulemme olevamme rikkaita, olemme
menestyneet emmekä mitään tarvitse. Me emme huomaa, että
olemme kurjia, säälittäviä, köyhiä, sokeita ja alastomia.
Meidän täytyy ottaa vaari Jeesuksen neuvosta ja ostaa kultaa,
tulessa puhdistettua, valkeat vaatteet häpeällisen
alastomuutemme peitoksi ja silmävoidetta, että näkisimme
jälleen. Jeesus kutsuu meitä parannukseen, ja kiitos Herralle,
että kutsuu, sillä se vie meidät todelliseen ennallistamiseen
Isämme kanssa! Jos Jumala on antanut minulle anteeksi ja avannut
silmäni, niin Hän voi tehdä sen myös kaikille tähän
petokseen joutuneille. Lopetan Paavalin varoitukseen: ”Joka
luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.”
|
maanantai 7. joulukuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Raijan todistus
-
SEURAKUNNAN YLÖSOTTO JA VALTAKUNTIEN TUHO (Kirja on julkaistu vuonna 2001) Esipuhe: Tämän kirjan juuret ulottuvat aina 70-l...
-
AIKAA EI ENÄÄ ANNETA (Kirja on julkaistu vuonna 1993) Esipuhe Jumalan armosta sain vastaanottaa Jeesuksen Kristuksen henkilö...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti