maanantai 31. joulukuuta 2018
perjantai 28. joulukuuta 2018
ANTEEKSIANTAMINEN JA
ANTEEKSIPYYTÄMINEN
Matt.6:12,
14-15 ja
anna meille meidän velkamme anteeksi,
niinkuin mekin
annamme anteeksi meidän velallisillemme… Sillä
jos
te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa,
niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta
jos
te ette anna ihmisille anteeksi,
niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän
rikkomuksianne
Tässä
ihminen pyytää Jumalalta anteeksi rikkomuksiaan, ja Jumala
antaa anteeksi mutta sitoo tämän myös samaan ajatukseen, että
jos toinen ihminen tulee ja pyytää anteeksi, niin hänelle on
annettava anteeksi. Jos ei pysty antamaan anteeksi toiselle, sitoo
itsensä myös anteeksiantamattomuuteen, eikä Jumalakaan anna
anteeksi. Tästä on hyvä opetus:
Matt.18:23-35
Sentähden
taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati
palvelijoiltansa tiliä. Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin
hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta
leiviskää.
Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa
määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja
kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi. Silloin
palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole
pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki.' Niin
herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja
antoi hänelle velan anteeksi. Mutta mentyään ulos se palvelija
tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata
denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi:
'Maksa,
minkä olet velkaa.' Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja
pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä
maksan sinulle.' Mutta hän ei tahtonut,
vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa.
Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat
he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa
kaiken, mitä oli tapahtunut. Silloin hänen herransa kutsui hänet
eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä
paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska
sitä minulta pyysit; eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa
kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
Ja
hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin,
kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.
Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna
kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."
Pääseekö
syyllinen ”kuin koira veräjästä”, kun meidän tulee
antaa anteeksi, jotta me saamme Jumalalta anteeksi? Pitääkseemme
oman omantuntomme puhtaana Jumalan edessä on meidän annettava
anteeksi vaikka ei pyydettäisikään. Seurakunnan moraali
heikkenee ja luottamus vastuunkantajiin hiipuu, jos syyttömät
saavat kärsiä. Jumalan mielen mukaista on pyrkiä aina TOTUUTEEN.
Matt.18:15-17
Mutta
jos veljesi rikkoo
sinua vastaan,
niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee,
niin olet voittanut veljesi. Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota
vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin
kahden tai kolmen todistajan sanalla.' Mutta jos hän ei kuule heitä,
niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule,
niin olkoon
hän sinulle,
niinkuin olisi pakana ja publikaani.
Miten
tämä raamatunkohta on ymmärrettävä?
Matt.5:21-26
Te
olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa,
se on ansainnut oikeuden tuomion.' Mutta minä sanon teille:
jokainen, joka vihastuu
veljeensä,
on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo
veljelleen:
'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja
joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen. Sentähden,
jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on
jotakin sinua vastaan,
niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa
veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi. Suostu pian
sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen
kanssaan tiellä, ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja
tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei sinua pantaisi
vankeuteen. Totisesti minä sanon sinulle: sieltä et pääse,
ennenkuin maksat viimeisenkin rovon
Kumman
tässä pitää lähteä sopimaan? On kaksi veljeä ja toinen
syyttää toista veljeä tyhjänpäiväiseksi ja jopa hulluksi.
Syyllinen on ansainnut oikeuden tuomion ja pahemmassa tapauksessa
suuren neuvoston tuomion. On aivan päivänselvä asia, että jos
tämä syyllinen lähtee uhraamaan, niin hän omassatunnossaan kyllä
tietää, että olisi anteeksipyynnön paikka. On turha lähteä
uhraamaan ja luulla, että uhraamisella korvataan rikkomus veljeä
vastaan.
Matt.18:21-22
Silloin
Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka
monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo
minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?" Jeesus vastasi
hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan
seitsemänkymmentä kertaa seitsemän
Tässä
on kysymys veljestä,
joka rikkoo toista vastaan mutta tulee aina pyytämään anteeksi.
Anteeksiantamusta ei voi rajata joihinkin kertoihin, jos toisella on
nöyrää mieltä tulla
pyytämään anteeksi.
Sananl.21:27
Jumalattomien
uhri on kauhistus; saati sitten, jos se tuodaan ilkityön edestä!
Ihminen
on syntiinlankeemuksesta
lähtien
niin kiero että aina yrittää luikerrella helpointa tietä.
Uhrin antaminen Herralle
on paljon helpompaa kuin nöyrtyä, pyytää
toiselta anteeksi
ja myöntää virheensä.
1Sam.15:22-23
Silloin
Samuel sanoi: "Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä
hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso,
kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin
oinasten rasva.
Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on
valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt
Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa
olla kuninkaana.
Totuus
on arvokas asia Jumalalle!
Sananl.17:15
Syyllisen
syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin
Herralle kauhistus.
ONKO
MEILLÄ OIKEUS KANTAA SYYTÖSTÄ TOISTA VASTAAN NIIN KAUAN KUIN
TOINEN TULEE JA PYYTÄÄ ANTEEKSI?
Jeesus
ja Stefanus rukoilivat anteeksiantoa Jumalalta tappajilleen.
Vihamiestenkin puolesta tulee rukoilla ja jopa siunata – miksi?
Oma
sydän
on vapaa ja puhdas Jumalan edessä kun toimii näin.
Matt.5:43-45
Te
olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa
vihollistasi.' Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja
rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte
Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa
koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille
kuin vanhurskaillekin.
Näin
saa säilytettyä omantuntonsa puhtaana ja kokee sisäistä lepoa ja
rauhaa, vaikka
vihollinen
yrittää syöttää katkeruutta juuri sen kautta, että kokee väärää
kohtelua.
Heb.12:14-17
Pyrkikää
rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan
ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää
osattomaksi Jumalan armosta, "ettei
mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä",
ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,
ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau,
joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa. Sillä te tiedätte, että
hänet sittemminkin, kun hän tahtoi päästä siunausta perimään,
hyljättiin; sillä hän ei löytänyt tilaa peruutukselle, vaikka
hän kyynelin sitä pyysi.
Kummalla
on suurempi vaara katkeroitua -
hänelläkö
joka antaa anteeksi, vaikka ei anteeksipyyntöä tulekaan,
vai hänellä
jonka pitäisi pyytää anteeksi, mutta joka
jättää sen tekemättä?
Vihollinen
pääsee kiusaamaan vain häntä, jonka pitäisi
pyytää anteeksi, mutta joka ei sitä tee. Vihollinen syöttää
valheita - ”ei sinun tarvitse pyytää anteeksi, se on sellainen
ja sellainen”, ja näin omatunto turtuu ja ihminen jää kiinni
vihollisen valheisiin.
Joka
antaa anteeksi sitä
häneltä pyytämättä,
on sisäisesti heti vapaa Jumalan edessä –
vaikka muistikuvat
eivät heti häivykkään. Anteeksianto
vapauttaa omantunnon.
Raamattu
kehoittaa
meitä
elämään
sovussa kaikkien kanssa,
mikäli
meistä
riippuu...
Toisen
vapaaseen tahtoon me emme voi vaikuttaa, ja siksi meidän
tulee
valvoa omaa käyttäytymistämme.
JUMALA
VIHAA VALHETTA – koska Hän on totuus ja Hänen Henkensä on
Totuuden Henki – ja Hänen Sanansa on KOKONAAN TOTUUS!
Sananl.6:16-19
Näitä kuutta Herra
vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu: ylpeitä silmiä,
valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,
sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti
juoksevat pahaan, väärää
todistajaa, joka valheita puhuu,
ja riidan rakentajaa veljesten kesken.
Ilm
21:8 Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja
murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain
ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä,
joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema
Ilm.21:23,27
Eikä
kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan
kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa. Eikä sinne ole
pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää
eikä valhettelijaa,
vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.
Juhani
Laukkonen
lauantai 15. joulukuuta 2018
perjantai 14. joulukuuta 2018
tiistai 27. marraskuuta 2018
lauantai 10. marraskuuta 2018
maanantai 22. lokakuuta 2018
sunnuntai 15. heinäkuuta 2018
torstai 5. heinäkuuta 2018
maanantai 18. kesäkuuta 2018
sunnuntai 1. huhtikuuta 2018
maanantai 5. maaliskuuta 2018
RAIJAN TODISTUS USKOONTULOSTA
Olen aina uskonut Jumalaan ja Raamatun auktoriteettiin, mutta kuuluin niihin ihmisiin, jotka ajattelevat: ”Sitten vanhana tai sairasvuoteella teen parannuksen.” Kuitenkin jokin ääni sisimmässäni sanoi, että entä jos kuolen tapaturmaisesti, mihin silloin menen, ja entä jos vanhana olen niin paatunut, etten enää voi ottaa Jeesusta vastaan.
Nyt tiedän, että tuo toinen ääni sisimmässäni oli Pyhän Hengen puhetta, toinen ääni kuului sielunviholliselle. Nämä kaksi voimaa taistelevat ihmisessä, joka ei ole vielä tehnyt ratkaisua. Parannus on Raamatun mukaan tehtävä: jos et lähde seuraamaan Jeesusta Jumalan ja ihmisten edessä, kuulut auttamattomasti sielunvihollisen leiriin. Mitään keskitietä ei siis ole olemassa.
Kun uskomattomana ollessani tapasin uudestisyntyneitä uskovia ihmisiä, nuoria ja vanhoja, hämmennyin sen sisäisen rauhan edessä, joka heillä oli, ja ajattelin, että kuuluapa tuohon joukkoon. Annoin kuitenkin maailman taas viedä ajatukseni muihin asioihin, mikä oli kovin helppoa, koska meille ei kukaan puhunut uskonasioista. Myöhemmin saimme kuulla, että jotkin ystävät Alajärven helluntaiseurakunnasta olivat saaneet meidät sydämelleen ja rukoilleet puolestamme. Rukouksessa on ihmeellinen voima!
Juhani oli tutkinut Raamattua jo toista vuotta, erikoisesti profetioita. Hän kertoi minulle usein Raamatun ennustuksista ja Jeesuksen toisesta tulemisesta omiaan noutamaan. Ensimmäinen reaktioni oli, että syytin Juhania pelottelemisesta ja sanoin, että en halunnut kuulla tuollaista, parempi kun en tietäisikään mitään. - Tavallisesti minua eivät politiikka ja maailman tapahtumat olleet kiinnostaneet, mutta nyt tahtomattani huomasin, että kyllä tässä aikakaudessa on jotain merkillistä riippumatta siitä, halusinko sitä tiedostaa tai en, oliko se minulle miellyttävää tai ei. Silloin nousi mieleeni kysymys: ”Kun Jeesus tulee omiaan noutamaan, kuulunko minä siihen joukkoon?” Koska tunsin suunnatonta pelkoa puhuttaessa Jeesuksen toisesta tulemisesta, tiesin että en ole valmis.
Koska Juhani ja minä tunsimme kaipausta Jeesuksen puoleen, lähdimme Israeliin kahden viikon matkalle. Ennen tätä matkaa rukoilin Jeesusta, että Hän tulisi sydämeeni ja saisin voiman tulla Hänen lapsekseen. Tuon matkan aikana saimme kulkea Jeesuksen jalanjäljissä, ja iltaisin hiljennyimme hartaushetkissä. Maanantai-iltana 24.9.1979 tein ratkaisun, että haluan antaa elämäni Jeesukselle. Kun tein tuon päätöksen, sain sydämeeni valtavan rauhan ja ilon. Myöhemmin tuli mieleeni epäilys, että olisikohan minun voimani liian heikko ja kestäisikö tuo rauha jatkuvasti... Sielunvihollinenhan se oli, joka yritti väittää, etten uskossa kauan pysyisi; mitä ystävätkin ajattelisivat, mitä työtoverit, mistä kaikesta joutuisin ”luopumaan” jne. jne. - Mutta olen todennut, että se rauha ja ilo, mitä silloin ratkaisun tehtyäni koin, on vain kasvanut sisimmässäni. Eikä ihminen omalla voimallaan uskoon tule ja uskossa pysy, sillä Herra antaa voiman tulla Jumalan lapseksi, se onkin ollut valtavaa todeta! Ne maailman kevytmieliset riennot, jotka ennen tuntuivat tärkeiltä, menettivät kiinnostavuutensa. Elämään tuli aivan uusi sisältö, jopa avioliittommekin uudistui.
Nyt on uskonratkaisustani kulunut jo yli 38 vuotta, ja olen kiitollinen näistä vuosista. Olen tullut huomaamaan, miten rukoukset kuullaan. Läheisiä perheenjäseniä on tullut uskoon, myös äitini ja isäpuoleni vanhoilla päivillään ottivat Jeesuksen vastaan syntiensä sovittajana. Jeesus on myös koskettanut parantavalla kädellään näiden vuosien aikana meitä ja perheenjäseniä.
Aikaansa seuraavat ihmiset ovat huomanneet, miten kaikki tässä maailmassa menee huonompaan suuntaan: on nälänhätää, ihmisten raakuutta, rikoksia, sotia ja ydinsodan pelkoa, luontokin kokee synnytystuskia (mm. maanjäristykset, tsunamit, hirmumyrskyt, tulivuorenpurkaukset). Kuitenkin saan vailla pelkoa, Jeesuksen omana, katsoa luottavaisin mielin tulevaisuuteen. Paras on edessä päin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Raijan todistus
-
SEURAKUNNAN YLÖSOTTO JA VALTAKUNTIEN TUHO (Kirja on julkaistu vuonna 2001) Esipuhe: Tämän kirjan juuret ulottuvat aina 70-l...
-
AIKAA EI ENÄÄ ANNETA (Kirja on julkaistu vuonna 1993) Esipuhe Jumalan armosta sain vastaanottaa Jeesuksen Kristuksen henkilö...