JUMALAN ARMO

Jumalan armo ja rakkaus ihmistä kohtaan tulee kaikkein kirkkaimmin ilmi Jeesuksen ristinkuolemassa. Ristillä Jeesus kärsi ja kantoi meidän syntimme ja rangaistuksemme. Jumala ristillä luomansa ihmisen sijaisena – käsittämätön rakkaus!

Evankeliumin julistuksessa tuodaan ihmisille tietoon tätä ihmeellistä totuutta. Syntinen ihminen voi uskon kautta tähän lunastukseen saada osakseen Jumalan armahduksen.

Jumalan tahto on, ettei kukaan hukkuisi. Kristuksen lunastuksen tuoma armahdus riittäisi koko ihmiskunnalle. Raamattu osoittaa kuitenkin sen surullisen tosiasian, että vain harvat ihmiset pelastuvat. Ahtaasta portista sisälle meneviä on vain vähän.

MISTÄ TÄMÄ JOHTUU?

Ei johdu Jumalasta! Ei armon riittävyydestä! Tämä johtuu ihmisen ylpeydestä, välinpitämättömyydestä, rakkaudesta syntiin, ihmispelosta ja monista muista seikoista, mutta suuri yhteinen nimittäjä on EPÄUSKO. Ei uskota, että tämän elämän jälkeen on vain kaksi paikkaa ikuisuudessa – Jumalan luona Taivaallisessa Jerusalemissa tai iankaikkisessa helvetin tuskassa. Armon hylkääminen on ihmisen pahin virhe. Tähän hylkäämiseen liittyy ihmisen vapaa tahto tehdä omat valintansa. Ihminen voi kulkea Jumalan armokutsun ohi, ja näin Raamatun mukaan tapahtuu useimpien ihmisten kohdalla. Jumalan armon riittävyydestä ei ole kysymys, kun niin monet ihmiset joutuvat kadotukseen, vaan kysymys on siitä, että ihminen hylkää tämän armon. Jumala ei vie ketään vasten omaa tahtoa Taivaaseen. Hän kutsuu ihmistä. Hänen Pyhä Henkensä lähestyy ihmistä, jolloin ihminen kokee omassatunnossaan syntisyytensä Pyhän kosketuksessa. Silloin tulisi avata sydän Jeesukselle!

Tämän tähden meidän on kiinnitettävä ihmisten huomio siihen vaaraan, että he voivat tehdä elämänsä suurimman virheen – kulkea armokutsun ohi tai jopa uhmakkaasti vastustaa Jumalaa.

Tänä aikana julistuksessa puhutaan hyvin paljon Jumalan armosta ja rakkaudesta, mikä on aivan oikein, mutta ongelma ei ole Jumalan armossa ja rakkaudessa vaan armon vastaanottokyvyssä. Tähän armon vastaanottamiseen on vihollinen kehittänyt monia juonia ja esteitä, ja myös perintönä saamamme langennut Aadamin luonto on armahduksen vastaanottamisen esteenä. Armoa anoessaan ihminen on tilanteessa, jossa hän myöntää oman syyllisyytensä Pyhän Jumalan edessä. Ihminen joutuu nöyrtymään ja tunnustamaan, että hän on suuri syntinen ja tarvitsee ARMAHDUKSEN. Tämä on ylpeälle lihalle hyvin vastenmielistä! Pullonkaula pelastuksessa on siis ihmisen vapaa tahto, jota vihollinen manipuloi ja Aadamilta peritty syntiin taipuvainen luonto tukee.

Jos nämä tosiasiat jätetään julistuksesta pois, niin vastuu pelastuksesta siirretään Jumalalle, ja se ei toimi. Vain syntisyytensä tunteva ihminen voi anoa armahdusta – terveet eivät tarvitse parantajaa. Jumala on tehnyt 100-prosenttisesti kaiken puolestamme Jeesuksessa Kristuksessa, ja nyt on kysymys vain siitä, kelpaako Jumalan armahdus Hänen ehdoillaan meille?

Kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus!

RATKAISU vai PARANNUS?

Jokainen uskovainen on Kristuksen pappi. Siksi hänen tulee tietää, miten ohjata ihminen uskoon (1Piet.2:9). (ettei hän tekisi vain käännynnäistä vaan johtaisi hänet Jeesuksen luokse)

Ratkaisu sisältyy parannuksen tekoon, mutta se ei kerro koko totuutta. Ratkaisu ei johda aina uudestisyntymiseen, mutta parannus johtaa (suurella todennäköisyydellä).

Mitä eroa on ratkaisulla ja parannuksella?

PARANNUS ON TÄYSKÄÄNNÖS

 Apt.3:19 Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois...

Parannus on kääntymistä jostakin johonkin. Vanhasta elämästä käännytään pois ja lähdetään toiseen suuntaan. Raamatun ilmoituksen mukaan lavealta tieltä käännytään kaidalle tielle (Jeesus on tie) ja lähdetään kulkemaan tätä kaitaa tietä.

 Snl.28:13 Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon...

Ratkaisu on liian kevyt ilmaisu, ja sen takana voi olla myös väärä opetus siitä, kuinka uskon tielle lähdetään Raamatun ilmoituksen mukaan. Kysymys on mitä tärkein ihmisen ikuisuuden kannalta. Paavali kehottaa siksi tutkimaan itseään onko uskossa (2Kor.13:5).

Ratkaisu on tahtoelämässä tapahtuva päätös Jeesuksen puoleen, ja parannus on tämän päätöksen moraalinen toimeenpano. Jos sijoitamme ratkaisun ja parannuksen tuhlaajapoikavertaukseen, niin tuhlaajapoika teki ratkaisun sikakaukaloiden luona ja parannus tapahtui, kun hän jätti sikakaukalot taakseen ja lähti kohti Isän kotia.

Jos ratkaisu merkitsee vain sitä, että hyväksyy Jeesuksen ristinkuoleman ja antaa itsensä Jeesukselle (ikään kuin suurena lahjana), niin ei ole tapahtunut alkuunkaan parannusta. Emme ole mitään ”lahjapotteja”, jotka nostavat Jeesuksen arvovaltaa, kun me hyväksymme Hänet. Ihminen on kadotettu syntinen – matkalla kohti iankaikkista helvettiä ja tarvitsee Vapahtajaa enemmän kuin mitään muuta. Jumalan rakkaus vetää meitä parannukseen! Jumala halajaa meissä olevaa iankaikkista henkeä, koska Jumala rakastaa ja säälii ihmistä, joka ei lakkaa koskaan olemasta. Jumala hyväksyy ja armahtaa nöyrtyvän ja katuvan ihmisen Jeesuksen sovitustyön kautta.

HARHAA ON SE, ETTÄ ME LUULEMME JEESUKSEN TARVITSEVAN MEIDÄN HYVÄKSYNTÄÄMME JA MYÖTÄTUNTOAMME. TOSIASIASSA ME TARVITSEMME JEESUSTA, JA YKSIN HÄN VOI MEITÄ SYNTISRAUKKOJA AUTTAA. JUMALA RAKASTAA LUOMAANSA IHMISTÄ JA TAHTOO PELASTAA HÄNET.

Ihminen on nostettu tässä lopun ajassa ylikorostuneeseen asemaan.

RATKAISUN TEHNYT JA ILMAN PARANNUSTA ELÄVÄ ”USKOVA” VOI JATKAA ELÄMÄÄNSÄ SYNNISSÄ – UUDESTISYNTYMÄTTÖMÄNÄ JA LUULLA OLEVANSA TAIVASTIELLÄ.

Jotta ihminen saa synnit anteeksi, hänen on käännyttävä!!! ”..parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattavahänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.” Ei se auta, jos annetaan elämä Jeesukselle ja matka jatkuu lavealla tiellä. Pitää siirtyä kaidalle tielle – Jeesus-tielle. Mitä se tarkoittaa? JEESUS ON TIE, TOTUUS JA ELÄMÄ. Raamattu on tämän tien kulkua ohjaava karttakirja. Jos rakastamme Jeesusta, olemme kiinnostuneita Hänen tahdostaan. Hänen tahtonsa on ilmoitettu Uudessa Testamentissa.

USKOVAN IHMISEN ELÄMÄN PITÄÄ MUUTTUA –

PYHÄ HENKI MUUTTAA SEN

 1Piet.4:3-4 Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa. Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat.

 2Kor.6:15 … mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?

On ero vanhan ja uuden elämän välillä!!!

 1Kor.6:9-11 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. Ja tuommoisia te olitte,…

JEESUS PUHUU PARANNUKSESTA

Uudessa testamentissa on paljon kohtia, joissa käsitellään pelastusta (USKOON TULEMISTA), ja silloin Raamattu opettaa parannuksesta.

Jeesus aloitti julkisen toimintansa puhumalla näin:

 Mark.1:14-15 Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi."

Jeesus antoi viimeiset ohjeet opetuslapsilleen ylönousemusruumiissaan ennen lähtöään Öljymäeltä Isän luokse:

 Luuk.24:44-47 Ja hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa." Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.

Nykyisessä kielenkäytössä uskoontulosta käytetään paljolti termiä ”ratkaisu”,  jolla tarkoitetaan tahdon päätöstä, lähteä seuraamaan Herraa Jeesusta – ottaa Jeesus vastaan, sydämeen asumaan (mikä on aivan oikein).

RATKAISUN JA PARANNUKSEN ERO KÄSITTEENÄ

Sisältääkö ”ratkaisu”-käsite riittävästi ne elementit, jotka liittyvät Raamatun käsitteeseen parannuksesta, ja pelastaako ratkaisun teko? Ratkaisu kyllä tarvitaan pelastukseen, mutta se ei ole vielä kaikki, mitä sisältyy parannuksen tekoon.

Ratkaisu on tahdon päätös. Jumala on antanut meille vapaan tahdon, jota Hän ei loukkaa. Jumala kutsuu ihmistä ja on valmistanut pelastuksen, joka riittäisi kaikille ihmisille maailmassa. Tämä suunnattoman arvokas lahja on vapaaehtoisesti vastaanotettavissa. Jumala tarjoa tätä lahjaa ihmisille evankeliumin sanomassa – ilosanomassa syntisille.

VAPAA TAHTO JA RATKAISU KYLLÄ KUULUVAT

OSANA PARANNUKSEEN

Tahdon päätös tulee esiin seuraavissa raamatunkohdissa:

 Joh.1:12 Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä...

Tässä ilmenee kaksi seikkaa: niille jotka ottivat Hänet vastaan Hän antoi voiman (oikeuden) tulla Jumalan lapsiksi… Tässä ei sanota, että he tulivat heti Jumalan lapsiksi, vaan nyt oli oikeus tulla... Tämä on Jumalan puolelta annettu mahdollisuus tehdä parannus. Parannus on moraalinen käännös ihmisen elämässä.

Uudestisyntyminen on Pyhän Hengen työ ihmisessä.   Pyhän Hengen tulo ihmisen henkeen on 100-prosenttisesti Jumalan teko, ja se ei (valitettavasti) tapahdu aina silloin kun ihminen "näyttää" tekevän ratkaisun tai parannuksen, koska me emme näe sitä, mikä on sydämen todellinen asenne Jumalan edessä. Vasta hedelmä alkaa paljastaa ulkopuolisille sen, mitä on tapahtunut ihmisen sisällä.  Jumalan armo alkaa kasvattamaan uudestisyntynyttä ihmistä (Tiit.2:11-13).

Vielä tahdonratkaisusta raamatunkohta:

 Ilm.3:20 Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.

Tämä jää ihmisen päätettäväksi – avata ovi tai pitää se kiinni. Jumala ei tee väkivaltaa ihmisen vapaalle tahdolle. (Tämä vapaa tahto on myös enkeleillä). Tämän takia Raamatussa on voimakkaita kehotuksia käyttää vapaata tahtoa oikein tässä iankaikkisuuteen vaikuttavassa ratkaisussa.

Antaa lupa Jumalalle, kun Hän kutsuu, vaikuttaa meissä… Oma ”taipumiseni” tapahtui paljon ennen kuin tulin parannuksen paikalle...

 2Kor.5:20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

 Apt.2:40 Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta."

Raamattu osoittaa selvästi, että Jumalan tahto on, ettei kukaan hukkuisi (2Piet.3:9; 1Tim.2:4), mutta ihmisen vapaa tahto tekee sen, että valitettavasti suurin osa ihmiskuntaa hylkää Jumalan armokutsun ja hukkuu.

Näemme näistä raamatunkohdista, että ihmisen oma tahdonratkaisu tarvitaan pelastukseen. Ei ihminen pelastu ulkopuolisten armovälineiden kautta kuten monet suuret kirkkokunnat opettavat. Pelastus on jokaisen henkilökohtaisen päätöksen tulos.

RATKAISU TARVITAAN, MUTTA PARANNUKSEEN KUULUU VIELÄ LISÄÄ... PARANNUS TUNKEUTUU SYVEMMÄLLE

On liian kevyitä lauseita sellaiset kuin esim. ”kokeilkaa Jeesusta - siitä saa hyvät fiilikset” ym…

Parannus luotaa sydämen pohjaan asti!

 Apt.3:19 Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois...

Kääntykää! Ja mistä mihin pitää kääntyä? Pitää kääntyä lavealta (leveältä maailman tieltä) kaidalle Jeesus-tielle. Ratkaisun yhteydessä me teemme lupauksen Jeesukselle antautumisesta, ja PARANNUKSESSA ME TOTEUTAMME SEN LUPAUKSEN.

Jos syntinen tekee tahdonratkaisun alttarilla ja hänelle julistetaan siinä synnit anteeksi, mutta hän ei luovu syntisestä elämästään, ei ratkaisulla ole mitään merkitystä. ”Usko ilman tekoja on kuollut”. Muutos ihmisen elämässä on osoitus parannuksesta.

 Snl.28:13 Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.

Syntinsä tunteva ihminen kaipaa armoa, ja hän löytää sen, jos hän on rehellinen Jumalalle ja itselleen. Jeesus sanoi syntiselle naiselle kun armahti häntä: ”Mene äläkä enää syntiä tee.”

USKOVAISESTA TULEE KRISTUKSEN RUUMIIN JÄSEN

(edustamme Herraamme täällä maailmassa)

 Fil.2:14-15 Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa...

Jos ratkaisun yhteydessä ei tapahdu tätä moraalista täyskäännöstä, niin ratkaisusta ei ole mitään hyötyä vaan haittaa. Jeesus ei tule mukaan vanhan likaisen elämän viihdyttäjäksi, vaan Hän puhdistaa verellään syntisen ihmisen sydämen ja tulee puhdistettuun sydämeen Hallitsijaksi – omistajaksi.

 1Kor.6:19-20 Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.

Ei kukaan (aikuinen) pelastu, ellei hän tee parannusta. Raamattu ei sano, että kaikkien on tehtävä ratkaisu että pelastuisivat, vaan parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava...

 Apt.17:30-31 Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta (Jeesus), jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista."

KUKA VOI TEHDÄ (REHELLISEN) PARANNUKSEN?

Sellainen ihminen, joka tietää olevansa menossa kadotukseen (Mark.2:16-17; Joh.9:39-41), tietää olevansa syntinen Pyhän Jumalan edessä. Sellainen ihminen joka etsii armahdusta Jumalalta. Jotkut luulevat jopa olevansa niin syntisiä ja huonoja, ettei Jumala heitä enää edes huoli – juuri tällaisia varten Jeesus on tullut ja kuollut ristillä. Langennut uskovainen, joka katuu ja tulee nöyrin mielin takaisin (tuhlaajapoika – tyttö).

Tällaiset ihmiset meidän tulee ohjata Jeesuksen eteen Golgatalle – Jeesus ristillä runneltuna juuri tämän tähden. Jeesus kantoi Jumalan tuomion synnin tähden, juuri meidän edestämme. Jeesus Jumalan vihan kohteena meidän rikkomustemme tähden. Hän otti paikkamme – me olisimme kuuluneet ristiinnaulittaviksi ja iankaikkiseen kadotukseen. Tässä astuu uskon kautta Jumalan armo ihmisen osaksi.

KUKA EI VOI TEHDÄ PARANNUSTA?

Ihminen joka luulee olevansa niin hyvin elänyt että kelpaa Jumalalle sellaisenaan. Ihminen joka luulee, että toinen (pappi) voi hoitaa hänen asiansa Jumalan edessä (rituaalien ja armovälineiden avulla). Ihminen, joka on kulkenut etsikkoaikojensa ohi. Luopio, joka on pilkannut julkisesti Armon Henkeä (Heb.6:4-6; Heb.10:29), jonka voimaa hän on saanut maistaa, ja jalkoihinsa polkenut ristin veren, jossa hän kerran sai maistaa anteeksiantoa.