torstai 29. joulukuuta 2016
sunnuntai 18. joulukuuta 2016
AVIOLIITTO
JA UUDELLEEN AVIOITUMINEN
Kuva
ajastamme:
Hoos.4:1-4
Kuulkaa Herran sana,
te israelilaiset, sillä Herralla on oikeudenkäynti maan asukasten
kanssa; sillä ei ole uskollisuutta, ei laupeutta eikä Jumalan
tuntemusta maassa. Vannotaan ja valhetellaan, murhataan, varastetaan
ja rikotaan aviot,
murtaudutaan taloihin, ja verityö verityötä seuraa. Sentähden maa
murehtii, ja kaikki siinä asuvaiset nääntyvät, metsän eläimet
ja taivaan linnut; myöskin kalat merestä katoavat. Älköön vain
kukaan nuhdelko, älköön kukaan ojentako, vaikka sinun kansasi on
kuin pappien nuhtelijoita!
Miksi on niin paljon
avioeroja, jopa uskovien keskuudessa?
Suurin syy on LUOPUMUS,
ETÄÄNTYMINEN HERRASTA – EI TUNNETA EIKÄ KUNNIOITETA JUMALAN
SANAA
2Piet.1:3
Koska hänen
jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken,
mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan,
hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan
ja täydellisyydellään
Jumalan Sanan kohdat
avioliitosta ja avioerosta (uudelleen avioitumisesta), Jumalan tahto
on tämä:
Matt.19:3-6
Ja fariseuksia tuli
hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen:
"Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?"
Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo
alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi' ja sanoi: 'Sentähden mies
luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja
ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'? Niin eivät he enää
ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on
yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
Tämä on Jumalan tahto ja
säädös. Näin Jumala tarkoitti jo vanhan liiton aikana. Kaikki,
mikä menee tämän ulkopuolelle, on Jumalan tahdon vastaista eli
syntiä.
Elämme kevyiden
avioerojen aikaa ja ”avoliittojen” aikaa. Luopumuksen aikaa –
moraalin romahtamisen aikaa...
ONKO AVIOERO LUVALLISTA
JUMALAN SANAN MUKAAN?
Jumala vihaa hylkäämistä.
Mal.2:16(17)
Sillä minä vihaan
hylkäämistä, sanoo Herra, Israelin Jumala, ja sitä, joka verhoaa
vaatteensa vääryydellä, sanoo Herra Sebaot. Siis ottakaa vaari
hengestänne älkääkä olko uskottomat.
Avioero on myönnytys
huoruuden tähden, ja toisessa tapauksessa, jos uskomaton aviopuoliso
ei halua elää yhdessä uskovaisen kanssa.
Matt.5:31-32
On sanottu: 'Joka
hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan.' Mutta minä sanon
teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden,
saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee
huorin.
1Kor.7:12-15
Mutta muille sanon
minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja
tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä
hyljätkö; samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka
ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö
miestänsä. Sillä mies, joka ei
usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on
pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne
olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä. Mutta jos se, joka ei
usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa
tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.
Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä
tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?
Näissä tapauksissa on
kysymys erosta, ei uudelleen avioitumisesta.
VOIKO ERONNUT MENNÄ
UUDELLEEN NAIMISIIN TEKEMÄTTÄ SYNTIÄ?
Ei löydy Raamatusta
sellaista kohtaa, jossa selvästi annetaan tähän lupa. Vain
aviopuolison kuolema antaa täyden oikeuden avioitua uudelleen.
1Kor.7:16-17
Mutta naimisissa
oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra,
ettei vaimo saa erota miehestään; mutta jos hän
eroaa, niin pysyköön naimatonna tai
sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa.
Luuk.16:18
Jokainen, joka
hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin; ja joka nai miehensä
hylkäämän, tekee huorin.
Mark.10:11-12
Ja hän sanoi
heille: "Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen,
se tekee huorin häntä vastaan. Ja jos vaimo
hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, niin hän tekee
huorin."
1Kor.7:39
Vaimo on sidottu,
niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee,
on hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se
vain tapahtuu Herrassa.
Room.7:1-3
... laki vallitsee
ihmistä, niin kauan kuin hän elää? Niinpä sitoo
laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos
mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. Sentähden hän saa
avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle
miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin
ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.
JUMALAN SANAAN EI SAA
LISÄTÄ YHTÄÄN MITÄÄN, EIKÄ SIITÄ SAA OTTAA MITÄÄN POIS
Matt.19:3-9
Ja fariseuksia tuli
hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: "Onko miehen
lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?" Hän vastasi ja
sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät
mieheksi ja naiseksi' ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä
ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat
yhdeksi lihaksi'? Niin eivät he enää
ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä
älköön ihminen erottako." He sanoivat hänelle: "Miksi
sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?" Hän
sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden
tähden Mooses salli teidän
hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut.
Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden
tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se
tekee huorin."
Jokainen joka hylkää
vaimonsa, tekee huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin (Mark. 10:11-12).
Tämä on aivan
yksiselitteinen totuus.
ELÄVÄTKÖ ERONNEET JA
UUDELLEEN AVIOITUNEET JATKUVASSA HUORUUDESSA?
Tämä on vakava ja vaikea
kysymys. Tunnettu raamatunopettaja David Pawson sanoo, että kyllä!
Silloin olisi kysymys kadottavasta synnistä, koska Raamattu sanoo:
1Kor.6:9-10
Vai ettekö tiedä,
etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö.
Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat,
ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei
juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan
valtakuntaa.
On tietysti eri asia, jos
avioero on tapahtunut ennen uskoontuloa tai toinen
aviopuoliso ei ole ollut uskossa avioeron tapahduttua? Jne...
Minä en osaa antaa tähän
Pawsonin näkemykseen lopullista vastausta, eikä sitä löydy kovin
selkeästi Raamatustakaan. Joka tapauksessa avioliitto on paljon
sitovampi liitto kuin tänä aikana annetaan ymmärtää.
Oma mielipiteeni
avioerosta ja uudelleen avioitumisesta (en tiedä, onko oikea vai
väärä) on, että tämänkin synnin saa anteeksi, kun sitä
katuu ja tunnustaa sen rehellisesti Jumalalle synniksi.
Tahallaan harjoitettava synti on eri asia ja hyvin vaarallista
(Heb.10:26-..)
Ainoastaan Pyhän Hengen
pilkan Raamattu osoittaa selkeästi kuolemansynniksi.
1Joh.5:16-17
Jos joku näkee
veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon,
ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät
tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on
kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava. Kaikki
vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi.
KUOLEMA EROTTAA...
Todella ja aivan
vilpittömästi haluaisin löytää Uudesta Testamentista yhdenkin
selvän kohdan, joka ilmoittaisi sen, että avioeron tapahduttua voi
avioitua uudelleen aivan vapaasti.
Tässä yhteydessä
otetaan usein apuun Vanhan Testamentin kohta, jossa kerrotaan
uskottoman osapuolen kivittämisestä, ja näin tämä siirretään
Uuteen Liittoon merkitsemään uskottoman aviopuolison ”kuolemaa”.
Tässä on vain yksi paha ongelma: kuolemanrangaistus kivittämällä
oli yleinen tuomio monista rikkomuksista, mm. tottelemattomuudesta
vanhempia kohtaan 5Moos.17:2-5, - Herran nimen
pilkkaamisesta 3Moos.24:16 , - epäjumalanpalvelemisesta 3Moos.20:27
,
- sapatin rikkomisesta
4Moos.15:32-36 - ym. ym.
Näiden kaikkien tulisi olla siten sijoitettavissa Uuteen Liittoon.
Näissä kaikissa tapauksissa jompi kumpi kuolisi, ja sen perusteella
voisi ottaa eron ja avioitua uudelleen.
Mielestäni
se on suurta armoa, että Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta
synnistä, jos nöyrästi
menemme Herramme Jeesuksen ristin juurelle ja tunnustamme virheemme.
Ei meistä kukaan ole synnitön (1Joh.1:10). Toiset vain puolustavat
omia tekojaan, jotka Raamattu osoittaa synniksi. Uskovaisen
synnintunnustus on tämä:
1Joh:8-9
Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme,
ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän
uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit
anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Pohdiskelua:
Onkohan
Jumala halunnut tuoda tällä kaikella kirkkaasti tiedoksi sen, että
avioliitto on Hänen silmissään niin pyhä asia, ja sellaisena sitä
tulee syvästi kunnioittaa, koska Raamattu sanoo; ”Minkä
siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.”
Juhani
Laukkonen
maanantai 7. marraskuuta 2016
Tällainen kirjoitus oli keskustelupalstalla nimimerkiltä "Elämä Kristuksessa"
Nämä harhat koskettavat ja seulovat Suomen kaikkia seurakuntia tässä lopun ajassa:
21.9.2016 14:06
Mainitsen Patrick Tiaisen
nimeltä, koska hän toimii julkisesti. Paavalikin nimesi selkeästi
henkilöitä; silloin kirjoitus ei ole ympäripyöreä vaan asiaan käyvä.
Kyseenalaistan muutamia asioita, koska haluan herättää todellista
keskustelua tästä "Tiainen"-ilmiöstä.
Onko Patrick Tiainen yläpuolella kaiken arvioinnin? Mihin on sivuutettu mm. seuraavat Sanankohdat?
1.Timoteuksen kirje:
3:1 Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.
3:2 Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
3:3 ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,
3:4 vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;
3:5 sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?
3:6 Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi.
3:7 Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan.
3:8 Niin myös seurakuntapalvelijain tulee olla arvokkaita, ei kaksikielisiä, ei paljon viinin nauttijoita, ei häpeällisen voiton pyytäjiä,
3:9 vaan sellaisia, jotka pitävät uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa.
3:10 Mutta heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.
Patrick on käytännössä äsken kääntynyt.
Kuullessani muutamia hänen kommenttejaan, en voi olla ajattelematta; onko hän edes uudestisyntynyt. Tämä johtuu mm. eräästä hänen lausumastaan "kuinka uskova voi käyttää Pyhää Henkeä?" Itse olen sitä mieltä, kuten Sanakin; Jumala käyttää meitä (jos/kun käyttää). Miten uskova voisi käyttää em. Patricin sanomaa lausetta, ilman että Pyhä Henki muistuttaisi asiasta, ja ohjaisi parannuksen paikalle?
Menestysteologiaan kuuluu, että ihmiset ovat kuin jumalia, ainakin pieniä sellaisia...
Patrick Tianen kertoo mm. hänen kirjahyllynsä olevan täynnä Kenneth Haginin kirjoja. Hagin oli nykyisen menestysteologian yksi merkittävimmistä, ellei merkittävin oppi-isä.
Kuka/milloin Patrick on koeteltu (1Tim.3:10)? Mikä raamattukoulu oli, jossa hän opiskeli pastoriksi? Millä vallalla hän nimittää apostoleja; hänen seurakunnassaan mm. Lidslen pariskunta on "apostoleja".
Mites se menikään, onko apostoleja nykyään? Nainen apostolina...
Miksi seurakunnan nimi on suomeksi "Uskon Sana"? Uskon Sanahan liitetään nimenomaan menestysteologiaan (Word of Faith Church).
Onko Patricin esiintyminen "maltillista ja säädyllistä)vrt. 1Tim 3:2.
Silloinkin kun juoksee tilaisuudessa kuin heikkopäinen....
Kuten huomaatte, kysymyksiä kysymysten perään. Ei olisi, jos asia olisi selvä.
Patrick on henkilö, jonka pitäisi olla oppia ottamassa. Ei esiintyä "suurena" opettajana, joka "varustaa" uskovia. Olen ymmärtänyt, että Jumala on se, joka valtuuttaa ja varustaa. Media, mm. TV7 Plus on ollut ko. henkilöä nostamassa, kuten muitakin samanhenkisiä (ja pääsäätöisesti nuoria...). Heille uskonelämä näyttää olevan pelkkää sanelua, siihen ainakin pyritään; "puhu hyvää ja se tapahtuu".
Jos olet köyhä tai kipeä, jotakin vikaa täytyy olla. Sitä ei suoraan sanota (ainakaan vielä), mutta opetukset ovat sen suuntaisia. Kun pääsee tietylle "tasolle", voi sanoa ja niin tapahtuu...
Elämä vain ei mene niin. Jumalan Sana kertoo mm.: Apostolien teot:
14:22 "...ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan."
Mutta ei, puhutaan läpimurrosta, siitä ja siitä, milloin Elian, milloin Joosuan sukupolvesta, jotka ovat "tienraivaajia", "suunnannäyttäjiä" jne.
Ikään kuin vanhemmat, jo pitkään Jeesusta seuranneet olisivat kutakuinkin hengellisesti lähes kuolleita. Missä on vanhempien, uskonveljien ja sisarten kunnioitus? Kirjoitan nyt yleisellä tasolla.
Ihmettelen henkilöitä, jotka ilman mitään kritiikkiä kiitävät kokouksista kokouksiin
"uutta oppimaan". Kokouksissa pitää olla ääntä ja meininkiä...
Kova ääni ei korreloi Pyhän Hengen voimaa, en sano, etteikö kokouksissa saa olla ääntä. Mutta jos "puhe" on yhtä huutoa... Fiilistely ei tuo taivasta yhtään lähemmäs,
Pyhä Henki ei ole manipuloitavissa!
Kun/jos Pyhä Henki ilmestyy voimallisesti kokouksissa, sitä ei voi olla huomaamatta. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo.
Toin näitä asioita esille, herätelläkseni sinua ajattelemaan missä mennään. Mennään lopunajassa. Tiedän, että kirjoitukseni tuomitaan tiettyjen piirien toimesta. Kirjoitukseni leimataan tuomitsevaksi, minut "hengen sammuttajaksi", "fariseukseksi", "uskonnolliseksi" jne. Vähintäänkin riidanhaluiseksi. Pitäisi vain olla hiljaa, eikä arvostella.
Jumala ei ole kutsunut minua hymistelemään. Kun näen, että uskovia johdetaan harhaan, on tehtäväni omalta osaltani tuoda totuutta esille. Se on Jumalan tahto.
Juurtukaa Kristukseen, ei ihmisiin. Kasvakaa Hänen tuntemisessaan.
Onko Patrick Tiainen yläpuolella kaiken arvioinnin? Mihin on sivuutettu mm. seuraavat Sanankohdat?
1.Timoteuksen kirje:
3:1 Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.
3:2 Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
3:3 ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,
3:4 vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;
3:5 sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?
3:6 Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi.
3:7 Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan.
3:8 Niin myös seurakuntapalvelijain tulee olla arvokkaita, ei kaksikielisiä, ei paljon viinin nauttijoita, ei häpeällisen voiton pyytäjiä,
3:9 vaan sellaisia, jotka pitävät uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa.
3:10 Mutta heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.
Patrick on käytännössä äsken kääntynyt.
Kuullessani muutamia hänen kommenttejaan, en voi olla ajattelematta; onko hän edes uudestisyntynyt. Tämä johtuu mm. eräästä hänen lausumastaan "kuinka uskova voi käyttää Pyhää Henkeä?" Itse olen sitä mieltä, kuten Sanakin; Jumala käyttää meitä (jos/kun käyttää). Miten uskova voisi käyttää em. Patricin sanomaa lausetta, ilman että Pyhä Henki muistuttaisi asiasta, ja ohjaisi parannuksen paikalle?
Menestysteologiaan kuuluu, että ihmiset ovat kuin jumalia, ainakin pieniä sellaisia...
Patrick Tianen kertoo mm. hänen kirjahyllynsä olevan täynnä Kenneth Haginin kirjoja. Hagin oli nykyisen menestysteologian yksi merkittävimmistä, ellei merkittävin oppi-isä.
Kuka/milloin Patrick on koeteltu (1Tim.3:10)? Mikä raamattukoulu oli, jossa hän opiskeli pastoriksi? Millä vallalla hän nimittää apostoleja; hänen seurakunnassaan mm. Lidslen pariskunta on "apostoleja".
Mites se menikään, onko apostoleja nykyään? Nainen apostolina...
Miksi seurakunnan nimi on suomeksi "Uskon Sana"? Uskon Sanahan liitetään nimenomaan menestysteologiaan (Word of Faith Church).
Onko Patricin esiintyminen "maltillista ja säädyllistä)vrt. 1Tim 3:2.
Silloinkin kun juoksee tilaisuudessa kuin heikkopäinen....
Kuten huomaatte, kysymyksiä kysymysten perään. Ei olisi, jos asia olisi selvä.
Patrick on henkilö, jonka pitäisi olla oppia ottamassa. Ei esiintyä "suurena" opettajana, joka "varustaa" uskovia. Olen ymmärtänyt, että Jumala on se, joka valtuuttaa ja varustaa. Media, mm. TV7 Plus on ollut ko. henkilöä nostamassa, kuten muitakin samanhenkisiä (ja pääsäätöisesti nuoria...). Heille uskonelämä näyttää olevan pelkkää sanelua, siihen ainakin pyritään; "puhu hyvää ja se tapahtuu".
Jos olet köyhä tai kipeä, jotakin vikaa täytyy olla. Sitä ei suoraan sanota (ainakaan vielä), mutta opetukset ovat sen suuntaisia. Kun pääsee tietylle "tasolle", voi sanoa ja niin tapahtuu...
Elämä vain ei mene niin. Jumalan Sana kertoo mm.: Apostolien teot:
14:22 "...ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan."
Mutta ei, puhutaan läpimurrosta, siitä ja siitä, milloin Elian, milloin Joosuan sukupolvesta, jotka ovat "tienraivaajia", "suunnannäyttäjiä" jne.
Ikään kuin vanhemmat, jo pitkään Jeesusta seuranneet olisivat kutakuinkin hengellisesti lähes kuolleita. Missä on vanhempien, uskonveljien ja sisarten kunnioitus? Kirjoitan nyt yleisellä tasolla.
Ihmettelen henkilöitä, jotka ilman mitään kritiikkiä kiitävät kokouksista kokouksiin
"uutta oppimaan". Kokouksissa pitää olla ääntä ja meininkiä...
Kova ääni ei korreloi Pyhän Hengen voimaa, en sano, etteikö kokouksissa saa olla ääntä. Mutta jos "puhe" on yhtä huutoa... Fiilistely ei tuo taivasta yhtään lähemmäs,
Pyhä Henki ei ole manipuloitavissa!
Kun/jos Pyhä Henki ilmestyy voimallisesti kokouksissa, sitä ei voi olla huomaamatta. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo.
Toin näitä asioita esille, herätelläkseni sinua ajattelemaan missä mennään. Mennään lopunajassa. Tiedän, että kirjoitukseni tuomitaan tiettyjen piirien toimesta. Kirjoitukseni leimataan tuomitsevaksi, minut "hengen sammuttajaksi", "fariseukseksi", "uskonnolliseksi" jne. Vähintäänkin riidanhaluiseksi. Pitäisi vain olla hiljaa, eikä arvostella.
Jumala ei ole kutsunut minua hymistelemään. Kun näen, että uskovia johdetaan harhaan, on tehtäväni omalta osaltani tuoda totuutta esille. Se on Jumalan tahto.
Juurtukaa Kristukseen, ei ihmisiin. Kasvakaa Hänen tuntemisessaan.
Nimimerkki "Elämä Kristuksessa"
lauantai 15. lokakuuta 2016
MISSÄ
OVAT SEURAKUNNAN PAIMENET?
Hes.34:2
"Ihmislapsi, ennusta Israelin paimenia vastaan, ennusta ja sano
heille - paimenille: Näin sanoo Herra, Herra: Voi Israelin paimenia,
jotka ovat itseänsä kainneet! Eikö paimenten ole kaittava
lampaita?
Oli
kysymys paimenista, mutta he eivät kuitenkaan olleet oikeita
paimenia. Lauma ei merkinnyt heille yhtään mitään, vaan oma
hyvinvointi, omat edut ja mieltymykset.
Tämä
sama sanankohta sopii hyvin tähän lopun aikaan – missä ovat
todelliset paimenet?
”Johtajia,
johtajia” - kuuluu tämän päivän huuto kaikkialla. Jumala
etsii kuitenkin laumansa hoitajiksi paimenia.
Hes.34:3-5
Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat,
teurastaneet lihavat; mutta ette ole kainneet laumaa, ette ole
vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet
haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita,
vaan te olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti.
Ja
niin ne ovat hajaantuneet paimenta vailla ja joutuneet kaikkien
metsän petojen syötäviksi - hajaantuneet ne ovat.
Paimenten
tehtävänä on tarkkailla lauman hyvinvointia, hoitaa sitä ja
parhaan kykynsä mukaan auttaa pysymään suojassa raatelevilta
pedoilta.
Jumala
nuhtelee hyvin voimakkaasti kelvottomien paimenten sokeutta. Lauma
on hajalla ja pedot raatelevat ja tappavat monia laumasta.
Todelliset
paimenet uskaltavat laittaa itsensä likoon lauman hyväksi,
palkkapaimen välittää vain siitä, että palkka tulee tilille
oikeaan aikaan ja täysimääräisenä.
Jeesus
on paimenuuden esikuva
Joh.10:13
Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten
edestä.
Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia
lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää
lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne. Hän pakenee,
sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista.
Hes.34:6
Minun lampaani harhailevat kaikilla vuorilla ja kaikilla korkeilla
kukkuloilla; pitkin koko maata ovat minun lampaani hajallaan, eikä
kenkään niistä välitä eikä niitä etsi.
Lampaat
etsivät ruokaa. Tänä aikana on tarjolla monenlaista ruokaa –
hyvää ja huonoa. Paimenen tulee johtaa laumaa terveille
ruokapaikoille, viedä pois huonoilta ruokapaikoilta ja varoittaa
myrkytetystä ruuasta. Heikentyneet, aneemiset lampaat ovat helppo
saalis pedoille. Tämä lopun aika on seurakunnissa juuri Sardeen
kaltainen:
Ilm.3:2-4
"Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo
hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä:
Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta
sinä olet kuollut. Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä,
niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole
havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä.
Muista
siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee
parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä
tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.
Kuitenkin
on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole
tahranneet vaatteitaan, ja he saavat käyskennellä minun kanssani
valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset.
Monien
nimet ovat vielä seurakunnan kirjoissa, vaikka he ovat hengellisesti
kuolleita. Voivatko he vielä nousta elämään – siitä ei tässä
sanota mitään. Jäljellejääneitä tulee vahvistaa, Jumala tahtoo
pelastaa niin monia kuin mahdollista.
JUMALA
EI JÄTÄ KELVOTTOMIA PAIMENIA RANKAISEMATTA
Hes.34:8-9
Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, totisesti, koska
minun lampaani ovat ryöstettävinä ja koska minun lampaani ovat
kaikkien metsän petojen syötävinä, kun paimenta ei ole ja kun
minun paimeneni eivät välitä minun lampaistani, vaan minun
paimeneni kaitsevat itseänsä, eivätkä kaitse minun lampaitani,
sentähden, paimenet, kuulkaa Herran sana.
Jumala
seuraa asioita hyvin tarkkaan. Tulee pian aika, jolloin tapahtuu
suuri muutos.
Hes.34:10
Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn paimenten kimppuun,
vaadin lampaani heidän kädestänsä ja teen lopun heidän
lammasten-kaitsennastaan, eivätkä paimenet saa enää kaita
itseänsä. Minä pelastan lampaani heidän kidastansa, eivätkä ne
sitten enää ole heidän syötävinänsä.
Hes.34:15-16
Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo
Herra, Herra. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin,
haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät
minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.
Meidän
on nöyrästi tunnustettava, että olemme tehneet kaikki virheitä,
mutta asiat voidaan ehkä vielä korjata tekemällä totista
parannusta laiminlyönneistämme. Jumala valmistaa Jeesuksen
morsianta ylösottoon ja tahtoo koota laumansa. Jumalan pelko on
viisauden alku, ja siksi meidän tulee aralla mielellä nöyrtyä
Pyhän Jumalan edessä rukoilemaan armoa oman seurakuntamme kohdalle.
Siunausta
Juhani
Laukkonen
torstai 6. lokakuuta 2016
KOHTAAMINEN
PILVISSÄ
Onko Raamatun ilmoitus - Jeesus
tulee noutamaan uskovaiset kotiin – pelottava vai lohduttava sanoma
sinulle? Raamattu sanoo tämän sanoman olevan toivoa ja
lohdutusta tuova ilmoitus, koska maailmaa kohtaa tämän jälkeen
mitä hirvittävin aika.
Kun merkit siitä, että maailma
on ajautumassa kaaokseen, alkavat selvästi ilmetä, Jumalan Sana
rohkaisee uskovia seuraavasti:
Luuk.21:28:
Mutta
kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa
päänne, sillä teidän vapautuksenne
on lähellä.
Jeesus
puhuu suurista katastrofeista, jotka tulevat kohtaamaan koko
maailmaa. Nähdessämme näiden tapahtumien alkumerkkejä meidän
uskovaisten tulee rohkaista mielemme ja toisiamme, sillä ne ovat
merkkejä vapautuksemme hetkestä.
Olen
viime aikoina ihmetellyt suuresti sitä, että tätä lohduttavaa
oppia, joka on täysin Raamatun ilmoituksen mukainen, syytetään
uskovien pelotteluksi. Samanaikaisesti opetetaan, että seurakunta
joutuu käymään vihan ajan lävitse. Raamattu ei anna niin
ristiriitaista opetusta. Olisi kauhea tilanne, jos uskovaisia
pitäisi lohduttaa opettamalla, että he joutuisivat käymään läpi
Jumalan vihan ajan!
Jeesuksen
tulo noutamaan uskovaiset (seurakunnan, morsiamen) täältä pois, on
lohduttava ja iloinen yllätys. Ylösotto tapahtuu hetkenä, jona
emme luule. Odottajille Jeesus ei tule varkaan lailla kuten niille,
jotka eivät ole valmiita (heiltä viedään rakkaat uskovaiset
läheiset). Jeesuksen tulo on odottavalle morsiamelle mitä suurin
juhlahetki!
1Tess.4:16-18:
Sillä
itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen
ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös
ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet
tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan
yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
Niin
lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.
Miten
sanoma voisi lohduttaa, jos julistetaan vihan ajan kuuluvan myös
uskoville? Vihan aika on on Jumalan
puhdistustuomio synnistä 1000-vuotista valtakuntaa varten.
Jokaisen uudestisyntyneen synnit on kannettu Golgatan ristillä,
koska synnin rangaistus oli Jeesuksen päällä. Jumala ei rankaise
samoista rikoksista kahdesti ihmistä. Meidät on armahdettu –
ulkopuolisia ei ole. Tämän todistaa Sana.
Jes.53:5:
mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden,
runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen
päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa
kautta me olemme paratut.
Jes.26:19-21:
Mutta
sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös.
Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun
kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille. Mene,
kansani, kammioihisi ja sulje ovet jälkeesi, lymyä hetkinen, kunnes
viha on ohitse mennyt. Sillä katso, Herra
lähtee asuinsijastaan kostamaan maan asukkaille heidän pahat
tekonsa,
ja maa paljastaa verivelkansa eikä surmattujansa enää peitä.
Oli
vielä Vanhan Testamentin aikana salaisuus,
että kaikki eivät ole kuolleita, jotka menevät kammioihin suojaan
vihan ajaksi. Tämän ilmoittaa Paavali.
1Kor.15:51-53:
Katso, minä sanon teille salaisuuden:
emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me
muutumme,
yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä
pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen,
ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.
Ajan
merkit Jeesuksen tulemuksesta ovat selvästi näkyvissä, mutta sitä
suurta hetkeä, milloin ylösotto tapahtuu, ei tiedetä. Jos
seurakunta jäisi tänne antikristuksen aikaan, voitaisiin tarkasti
laskea Danielin kirjasta ja Ilmestyskirjasta Herran tulemuksen aika,
ja näin asia ei voi olla Raamatun ilmoituksen mukaan. Herramme
Jeesus tulee sinä hetkenä jona emme luule (Matt.24:44).
Maailma
menee lujaa vauhtia kohti yösydäntä – moraalista rappiota.
Todellisten uskovien joukko harvenee, ja kaikenlaiset harhaopit
saavat yhä enemmän jalansijaa, ja ne eksyttävät, jos mahdollista,
jopa valitutkin (Matt.24:24).
Emme
tiedä sitä, kuinka vaikeita aikoja on vielä meillä
uskovaisillakin edessämme, mutta se on suuri lohdutus jokaiselle
Jeesuksen omalle, että ylösotto on lähellä ja pahin aika ei meitä
tule kohtaamaan.
Siunausta
Juhani
P.S.
Kannatta lukea oheinen hyvä tutkielma Jeesuksen tulosta
seurakunnalle:
Suuri
luopumus seurakunnan lähdön jälkeen
http://www.bibleguidance.co.za/Engarticles/Departure.htmJohan Malan, University of the North, South Africa
Tiivistelmä: Antikristuksen (laittomuuden ihmisen) ilmestyminen voi tapahtua vasta Kristuksen todellisen seurakunnan lähdön jälkeen.
Lähtö (engl. departure, kreikaksi apostasia) jakeessa 2.Tess. 2:3 edeltää Antikristuksen ilmestymistä. Sanan apostasia kääntäminen sanoilla ”rebellion (kapina)”, ”apostasy (luopumus, harhaoppi)” tai ”falling away (luopumus)” useimmissa englantilaisissa Raamatuissa on valitettavaa, koska nämä ovat sekundäärisiä eli johdettuja tämän sanan merkityksiä. Sen ensisijainen merkitys on ”lähtö”, joka tässä jakeessa viittaa seurakunnan tempaukseen. Tempauksen seurauksena suuri luopumus tulee tapahtumaan maan päällä, samalla kun Antikristus saattaa voimaan laittomat ja äärimmäisen syntiset uudistuksensa. Tuolle ajalle on tunnusomaista maailmanlaajuinen moraalinen ja hengellinen luopumus.
On hyvin paljon spekulointia koskien tempausta ja Antikristuksen ilmestymistä. Jotkut hengellistävät nämä käsitteet, toiset hyväksyvät kummankin tapahtuman, mutta asettavat ne väärään aikajärjestykseen, kun taas monet kieltävät ne kokonaan, tai väittävät, että Antikristus oli joku historian hahmo.
Nämä ristitiitaiset mielipiteet aiheuttavat suurta epävarmuutta ja hämmennystä kristittyjen keskuudessa. Ei ole kuitenkaan ensimmäinen kerta seurakunnan historiassa, kun ristiriitaiset käsitykset ja väärät opetukset lopun ajoista saavat uskovaiset huolestumaan. Se tapahtui jo ensimmäisellä vuosisadalla Tessalonikan seurakunnassa.
Ensimmäisessä kirjeessään Paavali opetti seurakuntaa, että Herra Jeesus tulee seurakuntadispensaation lopulla viemään todelliset uskovat pois taivaaseen:
“Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla” (1.Ts. 4:16-18; sana tempaus tulee sanasta temmata, kreikaksi harpazo).
Paavalin saarnassa tessalonikalaisille ja myös myöhemmässä kirjeessään heille on selvä lupaus, että Herra Jeesus ottaa kristityt pois ennen Antikristuksen ilmestymistä ja Herran Päivän tuomioiden alkamista suuren ahdistuksen aikana. Hän kehotti heitä ”odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta” (1.Ts. 1:10). ”Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta” (1.Ts. 5:9).
Kuten Nooan ja Lootin tapauksessa kristityt pelastetaan Jumalan vihan hetkestä syntisen maailman yli. He tulevat pakenemaan tuomion aikaa tempauksen kautta, kuten Jeesus lupasi Öljymäen puheessaan: ”Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä” (Lk. 21:36). Ne, jotka tavoittelevat väärää humanistista rauhaa ulkopuolella Kristuksen, eivät tule pääsemään pakoon ahdistuksen tuomioita. Antikristuksen terrorihallinnon tuho ja Jumalan tuomiot tulevat yht'äkkiä yllättämään heidät (1.Ts. 5:3).
Seurakunta Tessalonikassa uskoi tämän selityksen lopun ajan tapahtumista. He odottivat innokkasti pelastusta, jonka Herra Jeesus lupasi heille tempauksen kautta. Heillä oli ”autuas toivo”, johon he katsoivat (Tt. 2:13). Tämän odotuksen puitteissa he lohduttivat ja kehottivat toisiaan pysymään uskollisina Herralle.
Vääriä
opetuksia
Kristittyjen vaino Rooman
valtakunnassa aiheutti merkittävää huolestumista uskovien
keskuudessa ja nosti esiin monia lopun aikoja koskevia kysymyksiä –
myös Tessalonikassa. Evankeliumin vihollisten yllytyksestä
kirjoitettiin vääriä opetuksia sisältävä kirje Paavalin nimissä
ja jaettiin seurakunnan jäsenten keskuudessa. Toiset väittivät
saaneensa 'hengellisiä ilmoituksia' samasta asiasta. Näissä
väärissä opetuksissa väitettiin, että Herran päivä (tuomion ja
ahdistuksen aika) oli jo alkanut ja että kristityt joutuisivat
läpikäymään sen. Tällä tavalla oppi tempauksesta ennen vihaa
tuli kiistetyksi ja pilkatuksi.
Kirjoittaessaan toisen kirjeensä seurakunnalle Paavalin päämäärät olivat seuraavat: (1) Torjua väärät opetukset lopun ajasta; ja (2) vastata tiettyihin seurakunnanjäsenten esiin nostamiin kysymyksiin toisesta tulemuksesta ja siihen liittyvistä asioista. Hän aloittaa luvun 2 viittaamalla tempaukseen ”meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemuksena ja meidän kokoontumisenamme Hänen tykönsä.” Sen jälkeen hän selittää ja uudelleen vahvistaa lopun ajan tapahtumien oikean järjestyksen:
”Mutta
mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja
meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä,
veljet, ettette anna minkään hengen, ettekä sanan, ettekä minkään
muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne
niin, että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne
peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. Älkää
antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se
päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden
ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa
itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan,
niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa
Jumala.
Ettekö
muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin
tämän teille? Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että
hän vasta ajallansa ilmestyy. Sillä laittomuuden salaisuus on jo
vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt
vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra
Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa
ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta
valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla
vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen,
sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen,
voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän
eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne
tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet
vääryyteen” (2.Ts. 2:1-12).
Tässä
luvussa Paavali ilmoittaa selvästi perusasiat koskien pidättäjän
lähtöä, Antikristuksen ilmestymistä ja myös nopeaa tuomiota,
joka kohtaa häntä Kristuksen tulemuksen aikana.
Väärien
opetusten torjumista
Väärät opetukset, joita
Tessalonikassa levitettiin perustuivat olettamukseen, että Rooman
keisari, joka myös julistautui jumalaksi, oli Antikristus. Siitä
johtuva Kristittyjen vaino nähtiin osana Herran päivän ahdistuksia
ja kärsimyksiä. Paniikkia aiheuttivat odotettavissa olevat vielä
suuremmat vainot ja tuomiot, jotka olivat lähellä ja myös väärä
opetus, että kristityt eivät pääsisikään pakoon vihan aikaa,
kuten Paavali oli luvannut.
Paavali torjui väärät opetukset ja toisti, että ensin tulee lähtö (apostasia), jota seuraa laittomuuden ihmisen (antikristuksen) ilmestyminen. Hän on oleva kadotuksen iljettävä lapsi, joka asettuu temppeliin ja julistaa olevansa Jumala (2.Ts. 2:3-4). Ensimmäisellä vuosisadalla Paavalin kirjoittaessa kirjettään lähtö ei vielä ollut tapahtunut, eikä myöskään väitetty roomalainen Antikristus istunut temppelissä Jerusalemissa julistamassa itseään Jumalaksi.
Selitettyään aluksi lopun ajan tapahtumien aikajärjestyksen, Paavali vahvisti tämän skenarion lisäämällä uutta tietoa. Hän muistutti seurakunnan jäseniä tästä aiheesta pitämistään saarnoista: ”Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?” (jae 5). Sitten hän jatkaa sanoen, että se, joka pidättää, täytyy ottaa pois tieltä (seurakunnan tempaus) ja sitten paljastetaan Paha (Antikristus). Hän sanoi myös, että Antikristus olisi elävä ihminen maan päällä, kun Herra Jeesus palaa tuhoamaan hänet tulemuksensa kirkkaudella (jae 8, KJV-käännös käyttää sanaa brightness, kirkkaus, suom. huom.).
Näille väärille opetuksille, joita Paavalin nimissä levitettiin, ei ollut kertakaikkiaan mitään pohjaa, koskien sitä, etteikö olisi uskovien tempausta ennen ahdistuksen aikaa. Siinäkään väitteessä ei ollut mitään perää, että Herra rankaisisi kristittyjä pahalla ja jättäisi heidät Antikristuksen hirmuvaltaan.
Lähtö
(apostasia)
Sana apostasia
jakeessa 3, joka KJV-käännöksessä on käännetty sanoilla
“falling away (luopumus),” on ongelmallinen monille. Tämän
käännöksen perusteella oletetaan, että kristityt eivät tule
kokemaan ainoastaan viimeisten päivien luopumusta, vaan he tulevat
olemaan täällä myös silloin, kun Antikristus ilmestyy. Tämän
jakeen huolellinen selittäminen osoittaa, että nämä olettamukset
ovat perustelemattomia.
Kreikan sana apostasia tarkoittaa lähtö, vetäytyminen tai ero. Hengellinen ja moraalinen luopumus voidaan lukea tähän sanaan vain toissijaisena merkityksenä, pääteltynä sen perusviittauksesta totuuden lähtöön. Apostasia on johdettu partikkelista apo, joka tarkoittaa irti tai pois (jostakin lähellä) ajan, paikan tai suhteen eri merkityksissä. Se tarkoittaa eroa, lähtöä tai [suhteen] lakkaamista. Sanaa apostasia vastaava verbi on aphistemi, joka Strong'in sanakirjan mukaan tarkoittaa lähteä, vetäytyä, vetää pois, poistaa.
The Greek word apostasia means departure, withdrawal or separation. A spiritual and moral falling away can be read into this word only as a secondary meaning, deduced from its basic reference to the departure of the truth. Apostasia is derived from the particle apo which means off or away [from something near], in various senses of place, time or relation. It denotes separation, departure, or the cessation [of a relationship]. The verb correlate of apostasia is aphistemi which, according to Strong’s Concordance, means to depart, withdraw, draw (fall) away, remove.
Jopa tapauksissa, joissa sanaa aphistemi on käytetty tarkoittamaan hengellistä luopumusta (esim. Lk. 8:13, 1.Tim. 4:1 Hepr. 3:12), on kieliopillisesti oikeampaa kuvailla tekoa lähtemisenä uskosta (kuten kahdessa jälkimmäisessä jakeessa) ennemmin kuin luopumuksena (kuten jakeessa Lk. 8:13) Seuraavassa esimerkkejä sanan aphistemi käytöstä KJV-käännöksessä:
Even in cases where aphistemi is used to denote a spiritual falling away (e.g. Lk. 8:13, 1 Tim. 4:1 and Hepr.. 3:12) it is grammatically more correct to describe the act as a departing from faith (as in the latter two verses) rather than a falling away (as in Lk. 8:13). The following are examples of the rendering of aphistemi in the King James Version:
“…[she] departed not from the temple” (Lk. 2:37); “…he departed from Him for a season” (Lk. 4:13); “…and in time of temptation fall away” (Lk. 8:13); “Depart from Me” (Lk. 13:37); “…the angel departed from him” (Acts 12:10); “…who departed from them” (Acts 15:38); “…he departed from them” (Acts 19:9); “…they departed from him” (Acts 22:19); “…that it might depart from me” (2 Cor. 12:8); “…depart from the faith” (1 Tim. 4:1); “…from such withdraw thyself” (1 Tim. 6:5); “…depart from iniquity” (2 Tim. 2:19); “…departing from the living God” (Hepr. 3:12).
Näiden esimerkkien valossa on selvää, että sanan apostasia ja sen verbimuodon aphistemi perusmerkitys on lähteä. Tästä syystä sana apostasia jakeessa 2.Ts. 2:3 käännettiin lähtönä ensin seuraavissa seitsemässä englantilaisessa raamatunkäännöksessä ennen KJV-käännöstä: Wycliffe Bible (1384), Tyndale Bible (1526), Coverdale Bible (1535), Cranmer Bible (1539), Breeches Bible (1576), Beza Bible (1583) ja Geneva Bible (1608).
Vulgata käyttää latinan sanaa discessio, joka tarkoittaa lähtö. Amplified Bible esittää seuraavan huomautuksen jakeen 2.Ts. 2:3 alaviitteessä: ”Sanan apostasia mahdollinen tulkinta on [seurakunnan] lähtö.” Todellisessa merkityksessään tämä jae kuuluu näin:
“Älköön kukaan pettäkö teitä millään tavalla: sillä se päivä [Herran päivä] ei tule, ellei ensin tule [seurakunnan] lähtö ja tuota synnin ihmistä [Antikristusta], kadotuksen lasta, paljasteta....
Let no man deceive you by any means: for that day [the day of the Lord] shall not come, except there come a departing [of the church] first, and that man of sin [the Antichrist] be revealed, the son of perdition…”
Erilaisia
tulkintoja
Dogmaattinen ennakkoluulo,
ennemmin kuin tietämättömyys, voi selittää ne ristiriitaiset
näkemykset, jotka edelleen vallitsevat koskien sanan apostasia
todellista merkitystä tässä jakeessa. Sokeassa uskollisuudessaan
kirkkonsa teologeille monet kieltäytyvät uskomasta
pretribulationistiseen tempaukseen. Heistä on hyväksyttävämpää
riippua kiinni sanan apostasia kapeassa toissijaisessa
merkityksessä tulkitsemalla se pelkästään hengellisenä
taantumuksena viimeisinä päivinä, joita seuraa Antikristuksen
ilmestyminen.
Jos jakeen 2.Ts. 2:3 konteksti otetaan huomioon, on ilmeistä, että sana apostasia on tässä tarkoitettu kattamaan koko merkityksensä – sekä lähtemisen (engl. departing) että hengellisen luopumuksen (engl. falling away). Ensimmäisessä merkityksessä Paavali käyttämällä tätä sanaa viittaa todellisten uskovien, joita ei ole määrätty Jumalan tuomioihin, fyysiseen lähtöön. Yksi tämän lähdön tärkeimmistä seurauksista on, että suuri hengellinen pimeys tulee vallitsemaan maan päällä – kun maailman valo on otettu pois. Se antaa Antikristukselle tilaisuuden ilmestyä. Synti ja pahuus tulevat lisääntymään hyvin nopeasti hänen hallintonsa aikana johtaen koko ihmiskunnan historian suurimpaan luopumiseen raamatullisista normeista ja kristillisistä malleista.
Jakeissa 3 ja 4 Paavali ilmoittaa tosiasian seurakunnan lähdöstä, jota seuraa Antikristuksen ilmestyminen ja hänen pahojen uudistustensa toteuttaminen. Tämä tapahtumien järjestys ilmoitetaan uudelleen jakeissa 6 – 12 samalla antaen lisätietoa. Tämän saman skenarion kahta kuvausta voidaan verrata seuraavasti:
Tempaus:
Apostasia (lähtö) tapahtuu ensin (jae 3). |
Tempaus:
Se, joka pidättää, otetaan pois tieltä (jae 7). |
Antikristuksen
tulemus: Laittomuuden ihminen ilmestyy silloin (jae 3). |
Antikristuksen
tulemus: Silloin ilmestyy
tuo Laiton (jae 8). |
Luopumus
antikristillisten uudistusten kautta: Antikristus edistää
syntiä ja pahuutta, ylentää itsensä kaikkien uskontojen
yläpuolelle, saastuttaa temppelin ja julistautuu Jumalaksi
(jakeet 3-4). |
Luopumus
antikristillisten uudistusten kautta: Hänen tulemuksensa
tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja
tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä
(jakeet 8-10). |
Se
joka pidättää
Negatiiviset käsitykset
pretribulationistisesta tempauksesta johtavat myös vääristyneisiin
näkemyksiin siitä, mikä pidättää Antikristusta. On selvää,
että on vain yksi voima, joka on suurempi kuin Saatanan ja
Antikristuksen ja se on Jumalan voima. Ei ole mitään maallista tai
inhimillistä voimaa, joka voisi tehokkaasti vastustaa paholaista tai
voittaa sen.
Nykyisessä dispensaatiossa ennen Kristuksen ja Antikristuksen persoonallista ilmestymistä käydään hengellistä taistelua maailman hallinnasta. Jumalan Henki ja Saatanan petoshenget toimivat ihmisten kautta saavuttaakseen päämääränsä. Johannes sanoo:
“Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa. Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.... Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen” (1.Joh. 4:2-6).
Jakeen 2.Ts. 2:7 ilmaisu ”se, joka nyt vielä pidättää” viittaa seurakuntaan Kristuksen ruumiina maan päällä. Me olemme temppeli, jossa Pyhä Henki asuu ja siitä syystä olemme pimeän maailman valo ja mätänevän maailman suola. Pyhän Hengen voiman kautta me pidätämme Antikristuksen ilmestymistä ja sitä seuraavaa valtaan nousua. Vasta sitten, kun todellinen seurakunta on otettu pois tieltä tempauksessa, Antikristus voi persoonallisesti paljastaa itsensä. Silloin petetty ja hengellisesti kuollut ihmiskunta hyväksyy hänet ilman vastustusta universaaliseksi Messiaaksi ja maailmanjohtajaksi.
On epäraamatullista väittää, että Pyhä Henki olisi pidättäjä, joka poistuisi maailmasta. On totta, että Pyhän Hengen voiman kautta seurakunta pystyy pidättämään Antikristusta, mutta Pyhää Henkeä itseään ei vedetä pois. Miljoonat tulevat pelastumaan seitsenvuotisen ahdistuksen aikana (Ilm. 7:9-14) ja se on mahdollista vain Jumalan Hengen välityksellä (1.Kor. 12:3). Ennen Jeesuksen julkista tulemusta seitsemän vuoden lopussa on vielä jopa uusi Pyhän Hengen vuodatus Israelin päälle valmistamaan heitä sovintoon Messiaansa kanssa:
“Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista” (Sak. 12:10).
On siis täysin väärin opettaa, että Pyhä Henki olisi poissa maan päältä tuona aikana. Koska seurakunta Pyhän Hengen temppelinä ei tule olemaan täällä, niin Henki ei toimi Helluntain täyteydessään, mutta siitä huolimatta Hän tulee olemaan täällä tuomion Henkenä (Jes. 4:4) ja myös Henkenä, joka saa ihmisissä aikaan synnintunnon (Joh. 16:8).
Luopumuksen
luonne
Luopumus, joka tapahtuu maan
päällä Antikristuksen ilmestymisen jälkeen, on paljon pahempi
kuin se luopumus, jota koetaan viimeisinä päivinä ennen
Kristittyjen lähtöä (vrt. 1.Tim. 4:1, 2.Tim. 3:1-5, 2.Tim. 4:2-4).
Tempauksen ja Antikristuksen ilmestymisen jälkeen koko maailmaa
syöstään äärimmäiseen moraaliseen ja hengelliseen pimeyteen.
Synnin kansainvälinen kulttuuri tulee esiin moraalisesta
luopumuksesta, jossa pahin kuviteltavissa oleva rienaus,
pahantahtoisuus, korruptio, varkaus ja väkivalta esiintyvät.
Hengellinen luopumus tulee johtamaan maailmanuskontojen petetyn liiton perustamiseen Antikristuksen, universaalisen Messiaan, johdon alaisuudessa. Seitsemän vuoden puolivälissä hän asettuu jälleenrakennettuun temppeliin Jerusalemissa ja julistautuu Jumalaksi (2.Ts. 2:4). Tätä kapinallista tekoa seuraa Antikristuksen ja Paholaisen palvonta kaikkialla maailmassa (Ilm. 13:4) ja siitä tulee hengellisestä totuudesta luopumisen pahin muoto.
Lopun
ajan Antikristus
Hyvin tärkeä ilmoitus,
jonka Paavali antaa Antikristuksesta, on, että hän on oleva lopun
ajan maailman diktaattori. Jeesuksen Kristuksen tulemus lopettaa
hänen julkisen esiintymisensä äkkiä ja dramaattisesti.
”Silloin ilmestyy tuo
laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja
tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä” 2.Ts.
2:8).
Tämä selvä ilmoitus syrjäyttää kaikki historian diktaattorit lopullisena ”laittomuuden ihmisenä,” koska he vain valmistivat tietä tulevalle lopunajan Antikristukselle. Johannes sanoi: ”Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika (1.Joh. 2:18).
Ajattele myös seuraavia ilmoituksia Antikristuksesta: Dan. 9:27 sanoo, että hän tekee vahvan liiton monien kanssa yhden vuosiviikon ajaksi. Keskellä viikkoa, mikä tarkoittaa 3½ vuoden jälkeen, hän saa uhrit temppelissä lakkaamaan. Hän saastuttaa temppelin, asettaa kuvansa kaikkein pyhimpään, kieltää kaikki uskonnot ja pakottaa ihmiset kaikkialla kumartamaan vain itseään ja omaa kuvaansa. Tuolla ajalla hän perustaa tuhoisan terrorihallinnon.
Herra Jeesus viittasi tähän kammottavaan aikaan kuvaillessaan juutalaisille suurta ahdistusta, joka esiintyy välittömästi Hänen tulemuksensa edellä:
”Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa - joka tämän lukee, se tarkatkoon - silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille... Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule... Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella” (Mt. 24:15-30).
Tuona päivänä Antikristus ja väärä profeetta tuhotaan:
”Ja minä näin pedon ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa kokoontuneina sotiaksensa hevosen selässä istuvaa vastaan ja hänen sotajoukkoansa vastaan. Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa” (Ilm.19:19-20).
Profetiat Antikristuksen ilmestymisestä koskevat siis tulevaisuutta eivätkä historiaa. On ollut monia esikuvia, mutta nyt on tullut aika suuren lopun ajan Antikristuksen ilmestymiselle, jonka Herra tuhoaa suunsa henkäyksellä, kun Hänen jalkansa seisovat Öljymäellä Hänen toisen tulemuksensa aikana. (Sak. 14:4-5).
Näyttämö on valmisteltu nopeasti Antikristuksen tulemukselle. Koemme jo seurakuntadispensaation lopun luopumusta ja synnytystuskien alkua. Pian koittaa Jumalan lasten lähdön hetki, kun heidät silmänräpäyksessä siirretään taivaallisiin majoihin. Ne, jotka pidättivät Antikristuksen ilmestymistä, otetaan silloin pois tieltä ja siten maan päälle tulee suuri hengellinen pimeys. Laittomuus ja moraalittomuus tulevat saamaan ennennäkemättömät mittasuhteet laittomuuden ihmisen johdossa, joka on oleva Saatanan hallitsija täysin turmeltuneen ja petetyn ihmiskunnan yläpuolella. Kuten Nooan ja Lootin aikoina Herra tulee vierailemaan tässä kapinallisessa sukupolvessa suurin vitsauksin ja tuomioin Herran päivän aikana.
tiistai 2. elokuuta 2016
Toronton
petos
Kirj.
Paul Gowdy, eräs entinen Toronto Vineyard’in pastori
(used
by permission)
Seuraavassa:
TACF = Toronto Airport Christian Fellowship = Toronton
lentokenttäseurakunta, jossa vuonna 1994 puhkesi ns. Toronton
Siunaus. Suom. huom.
Minulta
on mennyt yhdeksän vuotta todella tulla tälle paikalle, että voin
kirjoittaa tämän tarinan. Osaksi syy siihen oli, koska en ollut
täysin vakuuttunut, että olisi sopivaa puhua Kristuksen ruumiin
heikkouksia vastaan julkisesti. Toinen syy on, koska se on vaatinut
vuosia sielun tutkimista vakuuttua, että se mitä tapahtui Toronton
lentokenttäseurakunnassa oli todellisuudessa kaikki pahaa tai
ainakin enemmän pahaa kuin hyvää!
Muutaman
menneen vuoden ajan olen kutsunut sitä sekoitetuksi
siunaukseksi. Luulen,
että James A Beverly antoi sille tämän nimen kirjassaan Holy
Laughter and the Toronto Blessing 1994. Tänä
päivänä kutsuisin sitä sekoitetuksi
kiroukseksi
sillä perusteella, että jokaista yksittäistä hyvää, joka tuli
tästä kokemuksesta, vastaa paljon suurempi vahinko ja saatanallinen
petos. Oletan, että tässä on ollut minun pulmani. Olen yrittänyt
elää elämäni Herran pelossa, ja Jeesus sanoi meille, että
anteeksiantamaton synti oli Pyhän Hengen pilkka, sen liittäminen
Saatanaan, mikä tosiasiassa oli Jumalan työtä. Jos minulta
tiukataan, oliko Toronton siunaus kokonaan Jumalasta vai kokonaan
paholaisesta, niin olen edelleen välttelevä (hedgy), mutta olen
vakuuttunut, että Saatana on käyttänyt tätä kokemusta tekemään
ihmiset sokeiksi historiallisille opeille Jumalasta, estämään
hedelmän tuottamisen parannuksessa, laiminlyömään henkien
koettelemisen ja erottamisen sekä laiminlyömään profetian
arvostelun.
Oltuamme
kolme vuotta Toronton siunauksen pyörteissä meidän
Vineyard-seurakuntamme Scarborough’issa Itä-Torontossa melkein
tuhosi itsensä. Me söimme toisiamme juoruilla, selkään pistoilla,
eripuraisuudella, puoluekiistoilla jne. Kolme vuotta ’liottuamme’,
rukoiltuamme ihmisten puolesta, vapistuamme, kieriskeltyämme,
naurettuamme, karjuttuamme, palveltuamme TACF:ssa heidän
rukousryhmässään, johdettuamme ylistystä TACF:ssa, saarnattuamme
TACF:ssa ja pääasiassa elettyämme TACF.ssa, me olimme
lihallisimpia, kypsymättömimpiä ja petetyimpiä kristittyjä,
joita tunnen. Muistan sanoneeni ystävälleni ja vanhemmalle
pastorille Scarborough’in Vineyard-seurakunnassa vuonna 1997, että
aina siitä saakka, kun Toronton Siunaus tuli, me olemme vain menneet
pirstaleiksi! Hän oli samaa mieltä!
Olen
kokenut, että 1. Kor. 12. luvussa mainittujen hengellisten lahjojen
ilmeneminen oli seurakunnassamme paljon yleisempää ennen vuoden
1994 tammikuuta (jolloin Toronton Siunaus alkoi), kuin tänä muka
Pyhän Hengen vierailun aikana.
Kun
vuosina 1992-1993 rukoilimme ihmisten puolesta, me koimme sellaista,
jonka uskon olleen aitoa profetoimista, vapautumista ja paljon armoa
ja mielisuosiota Herralta. Sen jälkeen, kun Toronton Siunaus alkoi,
koko palvelu muuttui, ainoa rukous oli ’Lisää Herra LISÄÄ’,
huutoja ’Tulta’, ruumiin nykivää vapisemista, sekä ’ooh ooh
OOH WOOOAAH’ –rukousta. (Olen nyt ihan tosissani!)
Tammikuun
20. päivänä 1994 noin 15 ihmistä seurakunnastamme matkusti
Toronto Airport Vineyard’iin kuuntelemaan Randy Clark’ia,
Vineyard’in pastoria USA:sta, John Arnott oli soittanut meidän
vanhemmalle pastorillemme ja pyytänyt meitä mukaan. Hän kertoi,
että Randy oli ollut Rodney Howard Browne’n kokouksissa ja että
SE
oli
alkanut hänen seurakunnassaan seuraavilla viikoilla. John toivoi,
että jotakin alkaisi myös meidän keskellämme. Me olimme vain
liian onnellisia matkustaaksemme. Me olimme Toronton
lentokenttäseurakunnan tytärseurakunta ja me aloitimme vuonna 1992.
Tuohon aikaan Torontossa oli kolme Vineyard-seurakuntaa. Yksi oli
Down Town-seurakunta, Scarborough-vineyard idässä ja
Lentokenttäseurakunta (AirPort Church). Me olimme yksi iso
onnellinen perhe. Koska olimme jäsenluvultamme pieni, me pidimme
erikoiskokouksia, konferensseja jne. yhdessä.
Edellisenä
vuonna useimmat meidän johtoryhmistämme liittyivät yhteen ja
olivat lähteneet Nicaraguaan lyhytkestoiselle lähetysmatkalle.
Meillä oli aito rakkaus ja toveruus toistemme kanssa. Jätettyäni
Vineyard-seurakunnat, olen lukenut melkoisen määrän
arvostelijoiden analyyseja. Jotkut
käsittävät, että Toronton Siunaus oli yksi suunnaton salaliitto
Kristuksen ruumiin johtamiseksi eksytykseen. Minä epäilen, että
eksytys ja luopumus voivat hyvinkin olla tulos, mutta kumpikaan
päämäärä ei ollut tarkoituksellinen. Olen rehellisesti
vakuuttunut, että Vineyard-seurakuntien johtajat ovat aitoja
uudestisyntyneitä kristittyjä, jotka rakastavat Herraa, mutta ovat
langenneet petokseen. He eivät ole rakastaneet Herraa niin paljon,
että olisivat pitäneet Hänen käskynsä. He eivät ole totelleet
Kirjoituksia ja heidät on johtanut harhaan meidän kaipauksemme
johonkin suurempaan ja kirkkaampaan ja jännittävämpään ja
voimallisempaan. Minäkin olen syyllinen tähän syntiin. Minä olen
saarnannut uudistusta Koreassa, Englannissa, USA:ssa ja täällä
Kanadassa. Olen todella katuvainen, ja kirjoittaessani tätä tarinaa
minä pyydän teitä Kristuksen morsiamena ja ruumiina antamaan
minulle anteeksi, varsinkin teitä helluntailaisia ja karismaattisia,
sillä te olette teologisesti minun ydinperhettäni. Minä olen
evankelinen kristitty ja olen aina ollut, mutta minä en usko
hengellisten lahjojen lakkaamiseen apostolisen ajan lopulla. Minä
uskon, että minun evankeliset juureni (perheeni on baptisteja ja
minä uudestisynnyin presbyteerikirkossa) alkoivat avata silmäni
näkemään ongelmia tässä ns. uudistuksessa. Katselen
menneisyyteen ja mietin, kuinka saatoinkaan olla niin sokea?
Nauroin
ihmisille, jotka käyttäytyivät kuin koirat teeskennellen
virtsaavansa TACF:n rakennuksen pilareille. Katselin ihmisiä, kun he
teeskentelivät olevansa eläimiä, haukkuivat, karjuivat,
kotkottivat, näyttelivät lentämistä ikään kuin heillä olisi
siivet, koko ajan teeskennellen juopunutta ja laulaen mielettömiä
lauluja. Kuinka minä saatoinkaan ajatella, että tämä kaikki voisi
olla Jumalan Pyhästä Hengestä. Se hämmästyttää minua tänä
päivänä. Se oli äänekästä, epäkunnioittavaa ja rienaavaa
Raamatun pyhää Jumalaa kohtaan. Oletan mielessäni järkeilleeni,
että niin kauan kuin he eivät opettaneet jotakin, joka olisi
selvästi Kirjoituksia vastaan, se oli vain eksoottista. Tämä on
peitesana ilmiöille,
joita ei voi oikeuttaa Raamatulla. Minulle opetettiin pöntöstä,
että meillä oli kaksi vaihtoehtoa. Lastenhuoneen järjestys täynnä
elämää ja epäjärjestystä tai hautausmaan järjestys! Nuorena ja
kypsymättömänä pastorina halusin elämän ja epäjärjestyksen.
En muistanut, että Jumala tahtoo, että meistä tulee kypsiä ja
kasvamme Hänessä. Minua hämmensivät profeetalliset sanomat, joita
tuli esiin ja varsinkin eräs sanoma Carol Arnott’in kautta, jossa
hänellä oli kokemus morsiamena, kun hänet vietiin Jeesuksen
läsnäoloon ja hän sanoi, että hänen kokemansa rakkaus oli jopa
seksiäkin parempaa! Olin hengessäni järkyttynyt ja ajattelin, että
kuinka joku voi verrata Jumalan rakkautta seksiin? Kun epäilimme,
että demonit riehuivat valtoimenaan tilaisuuksissamme, niin John
Arnott opetti, että meidän pitäisi kysyä, ovatko ne tulossa vai
menossa. Jos ne ovat lähtemässä pois niin OK! John puolusti
kaaosta sanoen, että meidän ei pitäisi pelätä, että meitä
petetään. Jos kerran olemme pyytäneet Pyhää Henkeä tulemaan ja
täyttämään meidät, niin kuinka Saatana voisi tulla ja pettää
meidät? Silloinhan Saatana olisi hyvin vahva ja Jumala hyvin heikko!
Hän sanoi, että meillä täytyisi olla enemmän uskoa meitä
suojelevaan suureen Jumalaan kuin meitä pettävään suureen
paholaiseen. Tämä kuulosti hyvin vakuuttavalta, mutta se oli täysin
vastoin Raamattua, sillä Jeesus, Paavali, Pietari ja Johannes
varoittavat meitä eksyttävien henkien voimasta ja varsinkin
viimeisinä päivinä. Taaskaan emme rakastaneet Jumalaa niin paljon,
että olisimme totelleet Hänen Sanaansa ja tulos oli, että me
avasimme itsemme eksyttäville hengille. Jumala armahtakoon meitä!
Lopulta
aloin käsittää, kun eräänä iltana kieriskelin lattialla
’juovuksissa Hengessä’, kuten tapasimme sanoa. Aloin laulaa ja
kun kieriskelin lattialla, niin lasten laulu ‘Mary had a little
lamb its fleece was white as snow (Marialla oli pikku lammas, sen
villa oli valkoinen kuin lumi),’ tuli mieleeni. Lauloin sitä
pilkkaavassa hengessä ja välittömästi sydämeni sanoi minulle,
että tässä on demoni. Kaduin ja olin täysin shokissa. Kuinka
demoni saattoi päästä minuun? Enkö rakastanut Jumalaa? Eikö
minulla ollut halua Jumalan asioihin? Enkö ollut hulluna Jeesukseen?
Tiesin, että saastainen henki oli juuri manifestoinut minun kauttani
ja olin syyllinen suureen syntiin. Tämän kokemuksen jälkeen pysyin
poissa TACF:sta. En mennyt sinne enää. Minä en omistanut
vakaumusta tuomita koko kokemusta, mutta ajattelin, että me emme
kyenneet paimentamaan Siunausta kyllin hyvin.
Vielä
senkin jälkeen, kun
lakkasin
kannattamasta
TACF:ää,
minun oli paimennettava sen hedelmää. Yksi esimerkki oli, kun
jotkut ihmisistämme palasivat kokouksesta kysyen meiltä, olimmeko
saaneet kultaisen miekan Herralta? Kysyin heiltä, mistä he
puhuivat, ajatellen että se oli jokin profeetallinen viittaus pyhiin
Kirjoituksiin, mutta he sanoivat: ”Ei se ole Raamatussa, se on
näkymätön kultainen miekka, jonka vain todella puhtaat voivat
saada. Jos otat sen epävanhurskaalla tavalla, niin Herra tappaa
sinut, mutta jos olet kyllin pyhä saamaan sen, niin silloin sinä
voit heiluttaa tätä miekkaa ja se parantaa sairauksia, syöpää
jne. ja tuo pelastuksen." Tätä miekkaa käytettiin
näyttelemällä, että tämä näkymätön miekka on kädessä
tekemällä iskuliikkeitä rukoiltaessa! Ajattelin tuolloin, vaikka
olinkin vielä petoksessa, että TACF:sta oli tullut hullujenhuone!
Sanottiin,
että Carol Arnott sai sen ensin ja antoi sitten muille kyllin
pyhille! Toinen asia oli kultapaikat hampaissa. Meillä oli ihmisiä
kirkossamme, jotka kurkistelivat toistensa kurkkuihin etsien
kultapaikkoja, jotka muka Jumala oli pannut sinne osoittaakseen,
kuinka paljon Hän rakasti heitä! Koko aikanani siellä kuulin
vain yhden saarnan parannuksesta, jonka piti vieraileva puhuja Hong
Kongista nimeltä Jackie Pullinger. Se ei mennyt jakeluun. Me emme
olleet siellä tekemässä parannusta, me olimme juhlimassa
Herrassa!
Kun
siunausta oli kestänyt vuoden, minä puhuin pastorien kokouksessa ja
sanoin: ’Toverit, me olemme vapisseet, rämisseet, kierineet,
nauraneet, itkeneet ja ostaneet T-paidan. Silti meillä ei ole
herätystä, ei pelastusta, ei hedelmää eikä lisääntynyttä
evankeliointia, joten miten on?’ Minua selkeästi nuhdeltiin –
mikä minä olin etsimään hedelmää, kun Herra oli parantamassa
särkynyttä kansaansa? Me olimme olleet lain alla kyllin kauan, ja
Jumala käytti tämän ajan haavoittuneidensa parantamiseen
vapauttaakseen meidät lain alta. Minua käskettiin olemaan
painostamatta Herraa ja sadonkorjuu tulisi Hänen ajallaan. Tiesin
tämän olevan väärin, koska Herra on käskenyt meitä menemään
kaikkeen maailmaan ja tekemään opetuslapsia. Ei niin, että
jokaisen pitäisi ottaa työstä lomaa ties kuinka pitkäksi aikaa,
kun Jumala tekee jotakin kummallista ja uutta! Lopuksi en voinut
hyväksyä jotakin niin kiistanalaista kuin naispappeus. Itse uskon
Raamatun perusteella, että naisten ei pitäisi olla pastoreita tai
vanhimpia paikallisseurakunnassa. Saatoin olla väärässä tässä,
ja siitä väitellään paljon tänä päivänä seurakunnassa, mutta
tämä on minun vakaumukseni, ja Vineyard-seurakunnissa tehtiin
kaikista pastorien rouvista pastoreita paimentamaan heidän kanssaan.
Kannatan ilman muuta naisten palvelutyötä, mutta uskon, että
vanhimman tai pastorin rooli paikallisseurakunnassa on miehiä
varten. Minä en ole kirjoittanut Raamattua, mutta Jumala suokoon
minulle armon tästä lähtien totella sitä.
Tässä
on siis minun tarinani. Voisin jatkaa ja todistaa paljon
ylilyönneistä, typeryyksistä, synnistä ja viimeisten päivien
hallitsemisen opetuksesta, joita ilmenee tämän Siunauksen
profeetallisella puolella, mutta toiset ovat jo tehneet sen. Me
lauloimme Joelin armeijasta ja tuhannen miljoonan sielun herätyksestä
ikään kuin se olisi yksi kymmenestä käskystä, ja kuten aina,
niin se oli ihan nurkan takana, ensi kuussa, ensi vuonna jne. Jeesus
kylläkin sanoi, että kun Ihmisen Poika tulee, niin löytäneekö
Hän uskoa maan päältä. Ja jos Hän ei palaa silloin kun palaa,
niin mikään liha ei pelastuisi, mutta valittujen tähden Hän
tulee. Tämä on hyvin kaukana dominionismista, jota opetetaan kautta
Vineyard’in ja profeetallisessa/hengellisen sodankäynnin
liikkeessä. Uskon täysin, että he luulevat valtaavansa koko
maailman!
Vielä
ollessani Vineyard’issa minä omaksuin elämänohjeen apostoli
Paavalilta: ”Ei yli sen, mitä on kirjoitettu!”
Lopuksi
haluan vain pahoitella sitä vahinkoa, jonka olen henkilökohtaisesti
aiheuttanut opettamalla asioita, jotka eivät ole raamatullisesti
oikein. Kadun ihmisten edessä, kuten olen jo tehnyt Jumalan edessä.
En halua puolustella lankeamistani petokseen. En välittänyt
koetella asioita, vaikka Raamattu käskee meitä niin tekemään.
Jokainen, joka oli siellä, kun tämä asia alkoi, tietää, että
mitä kirjoitan, on totta. He vain tulisivat erilaisiin
johtopäätöksiin, varsinkin, jos he edelleen mainostavat ”virtaa!”
Niille,
jotka vielä ovat virrassa, sanoisin, uikaa siitä pois. Siinä
vedessä on asioita, jotka purevat sinua todella pahasti! Minä
rakastan TACF:n ja Vineyard’in ihmisiä, mutta luulen, että meillä
on paljon vastattavaa, ja saakoon Herra avata sinun silmäsi,
mieluummin pian kuin myöhemmin. Luulen, että kun tämä kirje menee
verkkoon, niin joudun pommitetuksi sähköposteilla molemmista
leireistä: Toiset tuomitsevat minut siitä, että edelleen uskon
Pyhän Hengen työhön ja että edelleen vaellan petoksessa, ja
jotkut vanhat ystävät tuomitsevat minut lian paljastamisesta tai
siitä, että suhtaudun negatiivisesti Herran voideltuihin! No
Herrapa tuntee minun sydämeni ja armonsa kautta johtaa minut
kaikkeen totuuteen, kun pyrin tuntemaan Kristuksen ja Hänet
ristiinnaulittuna! Jos uskot, että minä vaellan synnissä ja
harhassa, niin rukoile puolestani, että Herra antaisi minulle
anteeksi ja avaisi silmäni.
Haluan
tutkia Sanaa osoittaakseni itselleni ihmisen hyväksymän työn!
Haluaisin kutsua kaikkia, jotka lukevat tämän, rukoilemaan, että
Herra avaisi kaikkien tähän petokseen sotkeutuneiden silmät.
Olimmepa johtajia tai seuraajia, me kaikki olemme rakastettuja, ja
Herra on anteeksiantavainen Jumala. Hän sanoo, että jos me
tunnustamme syntimme, niin Hän on uskollinen ja vanhurskas ja antaa
meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Minä uskon, että me olemme kuin seurakunta Laodikeassa, me luulemme
olevamme rikkaita, olemme menestyneet emmekä mitään tarvitse. Me
emme huomaa, että olemme kurjia, säälittäviä, köyhiä, sokeita
ja alastomia. Meidän täytyy ottaa vaari Jeesuksen neuvosta ja ostaa
kultaa, tulessa puhdistettua, valkeat vaatteet häpeällisen
alastomuutemme peitoksi ja silmävoidetta, että näkisimme jälleen.
Jeesus kutsuu meitä parannukseen, ja kiitos Herralle, että kutsuu,
sillä se vie meidät todelliseen ennallistamiseen Isämme kanssa!
Jos Jumala on antanut minulle anteeksi ja avannut silmäni, niin Hän
voi tehdä sen myös kaikille tähän petokseen joutuneille. Lopetan
Paavalin varoitukseen: ”Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei
lankea.”
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Raijan todistus
-
SEURAKUNNAN YLÖSOTTO JA VALTAKUNTIEN TUHO (Kirja on julkaistu vuonna 2001) Esipuhe: Tämän kirjan juuret ulottuvat aina 70-l...
-
AIKAA EI ENÄÄ ANNETA (Kirja on julkaistu vuonna 1993) Esipuhe Jumalan armosta sain vastaanottaa Jeesuksen Kristuksen henkilö...