Israel-tilaisuus Alajärven helluntaiseurakunnassa 18.1.18, Juhani Laukkonen

AUGUSTINUS JA ANTISEMITISMI

Augustinus, varhainen, vaikutusvaltainen kirkon johtomies (354–430), antoi profetioiden opinkappaleille pahimman iskun niiden historian aikana. Hän onnistui sysäämään ennustuksien tutkimisen pimeyteen lähes 1400 vuodeksi opettamalla jääräpäisesti, ettei profetioita voinut tulkita kirjaimellisesti.

Koko muun Raamatun osalta Augustinus oli täysin tyytyväinen kirjaimelliseen, kieliopilliseen ja historialliseen tulkintaan. Silti ennustukset oli hänen mielestään tulkittava vertauskuvallisesti. Hänen näkemyksensä perustui hänen käsitykseensä seurakunnasta ja kirkosta. Mielipiteensä Augustinus on esittänyt teoksessaan, joka hallitsi ajattelua kirkon piirissä satoja vuosia hänen jälkeensäkin.

Augustinus opetti, että seurakunta oli ottanut Israelin paikan ja saanut lupaukset ja liitot, jotka Israel (Augustinuksen mielestä) oli hylännyt ja pettänyt luopumalla Kristuksesta. Hän opetti seurakunnan olevan vertauskuvallisesti Jumalan valtakunta ja ettei mitään Kristuksen hallitsemaa tuhatvuotista valtakuntaa tulisi kirjaimellisesti edes olemaan. Hän opetti lisäksi, että kirkon tulisi hallita maailmaa myös poliittisesti.

Augustinuksen vaikutus

Augustinuksen opeista tuli perusta roomalaiskatoliselle kirkolle. Ja yhä monet katoliset käsitykset ovat suoraan Augustinukselta.

Augustinuksen vaikutukset näkyvät myös ”kristillisen antisemitismin” filosofisena perustana. Hän opetti, ettei juutalaisilla enää ole osaa Jumalan suunnitelmassa, etteivät israelilaiset enää muodostaisi yhtenäistä kansaa, etteivät Jumalan ja Israelin liitot ole voimassa ja että juutalaiset ovat hengellisiä hylkiöitä, joiden toivo on mennyt. He ovat Kristuksen tappajia, joilla ei Jumalan aikomuksissa enää ole osaa eikä arpaa. Vaikka saattaa kuulostaa oudolta, ovat kaikki edellä luetellut seikat johtopäätöstä vertauskuvallisesta ennustusten tulkinnasta.

Haluankin jälleen kerran painottaa, ettei kukaan, joka tulkitsee profetioita kirjaimellisesti, kuten Jeesus ja apostolit tulkitsivat Vanhan testamentin ennustuksia, ikinä putoa saatanan asettamiin, juutalaisvastaisuuteen johtaviin ansoihin.

(Hal Lindseyn kirjasta ”Kohtaaminen pilvissä”)

Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä." (1Moos.12:3)

HYVÄ OMATUNTO

Paavali opettaa, että usko säilyy ja asuu puhtaassa omassatunnossa:

1Tim.1:18-20 Tämän käskyn minä annan sinun toimitettavaksesi, poikani Timoteus, aikaisempien, sinusta lausuttujen ennustusten mukaisesti, että niiden nojalla taistelisit jalon taistelun, säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet.  Niitä ovat Hymeneus ja Aleksander, jotka minä olen antanut saatanan haltuun, kuritettaviksi, etteivät enää pilkkaisi.

Vuosikymmeniä sitten monet hengelliset lehtikirjoitukset ja kirjat opettivat hyvin perusteellisesti, kuinka tärkeää on vaeltaa puhtaalla omallatunnolla. Asioista, jotka tahrasivat omantunnon, kirjoitettiin ja varoitettiin hyvin selvästi. Kaita tie oli hyvin viitoitettu. Nykyään näistä asioista saa lukea hyvin harvoin, ja syntikäsite on kuin veteen piirretty viiva. Vaikka joissakin asioissa vuosikymmeniä sitten mentiinkin ehkä ”liiallisuuksiin”, niin tänä päivänä voi vain ihailla silloisten uskovien vaellusta. Uskovat erottuivat maailmasta jo ulkonaiselta olemukseltaan, ja he joutuivat ”jotakin maksamaan” Kristuksen seuraamisesta.

Jos Pyhä Henki on uskovaisessa murheellinen, hän ei voi samanaikaisesti kokea pelastuksen riemua. Tämä ”matalapaine” on monen uskovaisen tila tässä lopun ajassa:

Ef.4:30 Älkää saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.

Eivät kyyneleet eivätkä rauhoittavat psykologiset puheet puhdista omaatuntoa, vaan sen tekee ainoastaan Jeesuksen veri. Sinä uskova ystäväni, joka olet kiinni TV-sarjoissa tai muissa maailman ”likavesissä”, käänny sieltä pois (tee parannus) ja anna Jeesuksen veren puhdistaa omantuntosi, ja saat jälleen kokea pelastuksen iloa Kristuksessa!

1Tim.3:8-9 Niin myös seurakuntapalvelijain tulee olla arvokkaita, ei kaksikielisiä, ei paljon viinin nauttijoita, ei häpeällisen voiton pyytäjiä,  vaan sellaisia, jotka pitävät uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa.

TURTUNUT OMATUNTO

Turtunut omatunto on hyvin vaarallinen ”kapine”. Se ei tunne taivastietä eikä enää nuhtele mistään. Se venyy kuin kuminauha, ja silloin voi aivan hyvin elää synnissä ja kaiken lisäksi luulla, että armo on syntiharrastuksista huolimatta voimassa:

Ps.36:2-3 Synti sanoo jumalattomalle: minun sydämessäni ei ole Jumalan pelkoa hänen silmäinsä edessä.  Sillä se tekee kaiken sileäksi hänen silmissään, että hänen pahuutensa havaittaisiin ja häntä vihattaisiin.

Kun jumalanpelko katoaa, on se merkki turtuneesta omastatunnosta. Mikään ei ole syntiä, on vain ”pahoja taipumuksia ja luonteen heikkouksia”. Tämä tie johtaa lopulta luopumukseen, ellei kääntymistä ajoissa tapahdu. Omatunto voi täysin kuolettua:

1Tim.4:1-2 Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja  valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty.

OMATUNTO EI OLE EREHTYMÄTÖN OPAS

Jumalan Sanaan sitoutuva omatunto on ”kasvamassa” oikeaan suuntaan ja antaa osviittaa oikeasta ja väärästä. Kuitenkin omantunnon yläpuolella on Jumala:

1Joh.3:19-20 Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki. 

YLIHERKKÄ OMATUNTO

Yliherkkä omatunto voi johdattaa uskovaisen lainalaiseen tilaan. Paras lääke yliherkän omantunnon rauhoittamiseen on Jumalan Sana. Omantunnon pitää puhtaana ainoastaan Jeesuksen veri:

Heb.9:14 kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!

OLKAAMME REHELLISIÄ JUMALAN EDESSÄ

1Joh.1:9-10 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.

Tälle puhdistuslähteelle kannattaa usein tulla!

Siunausta

Juhani

PELKURIT JA ROHKEAT JUMALAN SANAN VALOSSA!

(Todelliset sankarit, keitä he ovat?)

Joh.3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

JUMALA RAKASTAA MAAILMAA, PITÄÄKÖ MEIDÄNKIN RAKASTAA?

1Joh.2:15-17 Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. 
Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.

TUTUILLE SANOILLE ANNETAAN UUSI MERKITYS,

TÄMÄ ON AIKAMME VÄKEVINTÄ EKSYTYSTÄ

Onko edellisissä raamatunjakeissa ristiriita? Jumala rakastaa maailmaa, mutta meitä varoitetaan rakastamasta maailmaa... Ei ole ristiriitaa! Jumala ei ole ihminen eikä elä tässä maailmassa. Hän on luonut tämän kaiken. Hän asuu maailman ulkopuolella (Pyhä Henki on täällä). Jumala on Pyhä Jumala eikä Häneen tartu mitään maailman pahuutta. Jos ihminen, joka elää täällä maailmassa, rakastaa maailmaa, hän imee itseensä maailman henkeä. Jumalaan ei tartu maailmasta sen pahuus, mutta ihmiseen tarttuu mitä maailmassa on (sielunvihollinen on vielä hetken tämän maailman ruhtinas). Meidän tulee rakastaa Jumalaa, joka on Pyhä ja Puhdas. Hänet kohtaamme Jeesuksessa Kristuksessa.

Jumala tahto on pelastaa ihminen. Jeesus on ainoa ovi pelastukseen. Jos Jeesus ei olisi tullut maailmaan Jumalan rakkauden lähettämänä, ei kukaan voisi pelastua. Jeesus tuli Jumalan Karitsana kärsimään uhrikuoleman meidän syntisten ihmisten puolesta. Jumalan tahto on, ettei kukaan hukkuisi. Ihmisen vapaa tahto kuitenkin vaikuttaa sen, että vain pienelle joukolle kelpaa Jumalan armo Jeesuksessa Krituksessa.

Jumala, joka lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan, että mahdollisimman moni ottaisi Hänet Pelastajana vastaan, tulee pian tuomitsemaan maailman.

JUMALA MYÖS TUOMITSEE RAKASTAMANSA MAAILMAN

Ilm.21:8 Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.

Ensimmäisenä tuomitaan tulijärveen pelkurit! Ketkä ovat pelkureita Tuomarimme edessä? Miksi näin kova tuomio, jos pelkää. Mitä pelkoa tämä on? EI OLE KYSYMYS JUMALANPELOSTA!! Ihmispelosta on kysymys ja sen monista eri muodoista!

On valtava ero Raamatun ilmoittamalla rohkeudella ja maailman ihailemalla rohkeudella. Jumalan mielen mukainen ja Hänen arvostamansa rohkeus nousee uskosta, joka katsoo jo ikuisuuteen ja jaksaa kärsivällisesti odottaa sitä. Maailman ihailema rohkeus antaa tässä ajassa hetkellistä ihmiskunniaa ja mainetta mutta johtaa lopulta iankaikkiseen kadotukseen. Siksi on hyvin tärkeä tarkastella näitä kahta täysin toistensa vastakkaista mallia.

Muinaisajan sankarit – ennen vedenpaisumusta - olivat samanlaisen ihailun kohteena kuin tämän lopun ajan sankarit (maailman mittapuun) mukaan. He olivat langenneiden eli kapinallisten ja tottelemattomien enkelien jälkeläisiä, kookkaita (jättiläisiä) ja uhmakkaita, jotka Jumala tuomitsi ja lopuksi hävitti maanpäältä. Näillä enkelien ja ihmisten sekasikiöillä oli ihmisiin verrattuna yliluonnollisia voimia ja kykyjä, joita tavalliset ihmiset kadehtivat ja ihailivat, mutta Jumala halveksi ja häpesi, koska he eivät edustaneet Hänen arvomaailmaansa. Vedenpaisumuksen tarkoitus oli puhdistaa ihmisrotu tästä saastasta. Kaikki liha oli turmeltumassa (perintötekijät). Myös tulevan Jeesuksen äidin, Marian, geenit olisivat saastuneet, ellei Jumala olisi hävittänyt silloista ihmissukua. Jeesus ei olisi voinut syntyä viattomasta ja puhtaasta neitsyestä.

Tämä lopun aika on aivan samanlaista. Pyritään ihmisvoimin luomaan yliluonnollinen ihminen. Yliluonnollisia voimia omaavia ihmisiä esittävät elokuvat ovat hyvin suosittuja. Ei ole väliä sillä, mistä nämä voimat ovat lähtöisin – ovatko ne syvyydestä vai taivaasta. Ihaillaan erikoisesti niitä ihmisiä, jotka uskaltavat leikkiä kuolemalla. On ”urheaa” olla jatkuvasti kuolemanvaarassa ja koetella sietokykynsä rajoja. Kaikki harrastukset, jotka ovat hengenvaarallisia, lisäävät suosiotaan. Nuoret ovat alkaneet leikkiä kuolemalla – seisovat junanraitella ja ottavat selfietä lähestyvän junan edessä, kiipeilevät talojen katoilla, hyppäävät korkeilta paikoilta jne. Vihollinen tuo jatkuvasti uusia uhkarohkeita lajeja ja harrastuksia. Toisia kuolee (saattavat mennä iankaikkiseen tuleen), ja heitä ihannoidaan heidän ”rohkeutensa” tähden. Ei haluta tietää eikä ajatella sitä, missä heidän sielunsa on kuoleman jälkeen? He ovat ikuisuudessa ja ovat nyt hyvin tietoisia omasta tilastaan, jota ei enää koskaan voi toiseksi muuttaa - ei koskaan!

IANKAIKKISUUS alkaa tämän lyhyen elämän päätyttyä, mutta sitä ei haluta ajatella. Pelkureita ovat juuri nämä ihmiset, jotka haluavat tämän maailman kunniaa mutta eivät kestä Kristuksen seuraamisesta tulevaa häpeää. Pelkureita ovat ne, jotka kulkevat Jumalan kutsun ohitse, koska pelkäävät muita ihmisiä – heidän mielipiteitään. Pelätään olla pieniä ja nöyriä ihmisiä. He pelkäävät ihmismielipiteitä enemmän kuin iankaikkisuutta tulimeressä – todella järkyttävää!

JUMALAN PALVELIJAN EI TULE HÄVETÄ HERRAANSA

Sanl.25:26 Kuin sekoitettu lähde ja turmeltu kaivo on vanhurskas, joka horjuu jumalattoman edessä.

Uskovainen ihminen palvelee ja edustaa Kuningasten Kuningasta, jonka edessä kerran kaikkien polvien on notkistuttava Fil.2:10.

Room.12:2 Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.

USKOVAISEN PÄÄMÄÄRÄ ON VALTAVA

2Kor.4:16-18 Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, 
 meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia

Häpeääkö Jumala meitä? Häpeämmekö me Häntä? - Jos me häpeämme Jumalaa, niin se johtuu siitä, että me kunnioitamme kadotukseen kulkevia, uskosta osattomia ihmisiä enemmän kuin Kaikkivaltiasta Jumalaa. Silloin me kumarramme maailman mielipiteille ja ylenkatsomme Jumalan lahjan - Jeesuksen.

Luuk.6:26 Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille.

Maailman antama suitsutus ei ole Jumalan Hengen mukaista. Maailman ihmiset ovat parannuksen paikalla – jos he eivät tule tuntemaan syntisyyttään Jumalan edessä, niin me olemme epäonnistuneet valona ja suolana. Olemme johtamassa ihmisä kadotukseen. Seurakunta ei voi ottaa mallia maailmasta, jos se aikoo saada ihmisiä parannuksen paikalle.

Pelkurit matkivat maailmaa (mielipiteitä, tapoja ja henkeä) – rohkeat seuraavat Jeesusta (tie, totuus ja elämä).

Luuk.9:25-26 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon? Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee omassa ja Isänsä ja pyhäin enkelien kirkkaudessa

On viisautta ajatella sitä, mitä Jumala ajattelee meistä nyt ja mitä sitten, kun astumme ikuisuuteen ja seisomme Hänen edessään kuulemassa vaelluksemme tulosta.

RAAMATTU ANTAA TIETOA – KETKÄ PÄÄSEVÄT TAIVAASEEN

JA KETKÄ EIVÄT

Tänä aikana kuulee hyvin harvoin puhuttavan siitä, ketkä eivät pääse taivaaseen. Raamatussa Jumala kuitenkin puhuu heistä, koska Hän haluaa, että synneistä tehtäisiin parannus oikeaan aikaan ja armo astuisi tuomion tilalle.

Matt.
9:6 Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin" - hän sanoi halvatulle - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.

1Kor.6:9-10 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

Gal.5:19-21 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.

Jeesus puhuu Ilmestyskirjan seitsemälle seurakunnalle (joista viisi oli parannuksen paikalla), ja me voimme sieltä myös tarkastella Hänen näkemystään, joka kerran tuomitsee. Ei positiivinen ajattelu ole totuutta. Jumalan Sana on Totuus – Jeesus on Totuus. Totuus sydämessä tekee ihmisen vapaaksi ja saa aikaan todellisen levon ja rauhan. Tämä rauha tulee Totuuden Hengestä, Kristuksen Hengestä.

Raamattu on Jumalan Sanaa, ja Jumala tahtoo meidän iankaikkisuusparastamme. Tänä päivänä Raamattua ei pidetä edes kaikissa seurakunnissa Jumalan ilmoituksena, ja näin Sana menettää täysin merkityksensä ja ihmisiä johdetaan harhaan. Suurin syy lopun ajan luopumukseen on juuri tämä yksipuolinen Sanan julistus. Jumalanpelko on kadonnut, ja Jumalan Pyhyys on poljettu maahan. Väärä rauha asustaa liian monen sydämessä.

Jeesus tulee pian....

Siunausta

Juhani Laukkonen

JUMALAN ARMO

Jumalan armo ja rakkaus ihmistä kohtaan tulee kaikkein kirkkaimmin ilmi Jeesuksen ristinkuolemassa. Ristillä Jeesus kärsi ja kantoi meidän syntimme ja rangaistuksemme. Jumala ristillä luomansa ihmisen sijaisena – käsittämätön rakkaus!

Evankeliumin julistuksessa tuodaan ihmisille tietoon tätä ihmeellistä totuutta. Syntinen ihminen voi uskon kautta tähän lunastukseen saada osakseen Jumalan armahduksen.

Jumalan tahto on, ettei kukaan hukkuisi. Kristuksen lunastuksen tuoma armahdus riittäisi koko ihmiskunnalle. Raamattu osoittaa kuitenkin sen surullisen tosiasian, että vain harvat ihmiset pelastuvat. Ahtaasta portista sisälle meneviä on vain vähän.

MISTÄ TÄMÄ JOHTUU?

Ei johdu Jumalasta! Ei armon riittävyydestä! Tämä johtuu ihmisen ylpeydestä, välinpitämättömyydestä, rakkaudesta syntiin, ihmispelosta ja monista muista seikoista, mutta suuri yhteinen nimittäjä on EPÄUSKO. Ei uskota, että tämän elämän jälkeen on vain kaksi paikkaa ikuisuudessa – Jumalan luona Taivaallisessa Jerusalemissa tai iankaikkisessa helvetin tuskassa. Armon hylkääminen on ihmisen pahin virhe. Tähän hylkäämiseen liittyy ihmisen vapaa tahto tehdä omat valintansa. Ihminen voi kulkea Jumalan armokutsun ohi, ja näin Raamatun mukaan tapahtuu useimpien ihmisten kohdalla. Jumalan armon riittävyydestä ei ole kysymys, kun niin monet ihmiset joutuvat kadotukseen, vaan kysymys on siitä, että ihminen hylkää tämän armon. Jumala ei vie ketään vasten omaa tahtoa Taivaaseen. Hän kutsuu ihmistä. Hänen Pyhä Henkensä lähestyy ihmistä, jolloin ihminen kokee omassatunnossaan syntisyytensä Pyhän kosketuksessa. Silloin tulisi avata sydän Jeesukselle!

Tämän tähden meidän on kiinnitettävä ihmisten huomio siihen vaaraan, että he voivat tehdä elämänsä suurimman virheen – kulkea armokutsun ohi tai jopa uhmakkaasti vastustaa Jumalaa.

Tänä aikana julistuksessa puhutaan hyvin paljon Jumalan armosta ja rakkaudesta, mikä on aivan oikein, mutta ongelma ei ole Jumalan armossa ja rakkaudessa vaan armon vastaanottokyvyssä. Tähän armon vastaanottamiseen on vihollinen kehittänyt monia juonia ja esteitä, ja myös perintönä saamamme langennut Aadamin luonto on armahduksen vastaanottamisen esteenä. Armoa anoessaan ihminen on tilanteessa, jossa hän myöntää oman syyllisyytensä Pyhän Jumalan edessä. Ihminen joutuu nöyrtymään ja tunnustamaan, että hän on suuri syntinen ja tarvitsee ARMAHDUKSEN. Tämä on ylpeälle lihalle hyvin vastenmielistä! Pullonkaula pelastuksessa on siis ihmisen vapaa tahto, jota vihollinen manipuloi ja Aadamilta peritty syntiin taipuvainen luonto tukee.

Jos nämä tosiasiat jätetään julistuksesta pois, niin vastuu pelastuksesta siirretään Jumalalle, ja se ei toimi. Vain syntisyytensä tunteva ihminen voi anoa armahdusta – terveet eivät tarvitse parantajaa. Jumala on tehnyt 100-prosenttisesti kaiken puolestamme Jeesuksessa Kristuksessa, ja nyt on kysymys vain siitä, kelpaako Jumalan armahdus Hänen ehdoillaan meille?

Kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus!

RATKAISU vai PARANNUS?

Jokainen uskovainen on Kristuksen pappi. Siksi hänen tulee tietää, miten ohjata ihminen uskoon (1Piet.2:9). (ettei hän tekisi vain käännynnäistä vaan johtaisi hänet Jeesuksen luokse)

Ratkaisu sisältyy parannuksen tekoon, mutta se ei kerro koko totuutta. Ratkaisu ei johda aina uudestisyntymiseen, mutta parannus johtaa (suurella todennäköisyydellä).

Mitä eroa on ratkaisulla ja parannuksella?

PARANNUS ON TÄYSKÄÄNNÖS

 Apt.3:19 Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois...

Parannus on kääntymistä jostakin johonkin. Vanhasta elämästä käännytään pois ja lähdetään toiseen suuntaan. Raamatun ilmoituksen mukaan lavealta tieltä käännytään kaidalle tielle (Jeesus on tie) ja lähdetään kulkemaan tätä kaitaa tietä.

 Snl.28:13 Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon...

Ratkaisu on liian kevyt ilmaisu, ja sen takana voi olla myös väärä opetus siitä, kuinka uskon tielle lähdetään Raamatun ilmoituksen mukaan. Kysymys on mitä tärkein ihmisen ikuisuuden kannalta. Paavali kehottaa siksi tutkimaan itseään onko uskossa (2Kor.13:5).

Ratkaisu on tahtoelämässä tapahtuva päätös Jeesuksen puoleen, ja parannus on tämän päätöksen moraalinen toimeenpano. Jos sijoitamme ratkaisun ja parannuksen tuhlaajapoikavertaukseen, niin tuhlaajapoika teki ratkaisun sikakaukaloiden luona ja parannus tapahtui, kun hän jätti sikakaukalot taakseen ja lähti kohti Isän kotia.

Jos ratkaisu merkitsee vain sitä, että hyväksyy Jeesuksen ristinkuoleman ja antaa itsensä Jeesukselle (ikään kuin suurena lahjana), niin ei ole tapahtunut alkuunkaan parannusta. Emme ole mitään ”lahjapotteja”, jotka nostavat Jeesuksen arvovaltaa, kun me hyväksymme Hänet. Ihminen on kadotettu syntinen – matkalla kohti iankaikkista helvettiä ja tarvitsee Vapahtajaa enemmän kuin mitään muuta. Jumalan rakkaus vetää meitä parannukseen! Jumala halajaa meissä olevaa iankaikkista henkeä, koska Jumala rakastaa ja säälii ihmistä, joka ei lakkaa koskaan olemasta. Jumala hyväksyy ja armahtaa nöyrtyvän ja katuvan ihmisen Jeesuksen sovitustyön kautta.

HARHAA ON SE, ETTÄ ME LUULEMME JEESUKSEN TARVITSEVAN MEIDÄN HYVÄKSYNTÄÄMME JA MYÖTÄTUNTOAMME. TOSIASIASSA ME TARVITSEMME JEESUSTA, JA YKSIN HÄN VOI MEITÄ SYNTISRAUKKOJA AUTTAA. JUMALA RAKASTAA LUOMAANSA IHMISTÄ JA TAHTOO PELASTAA HÄNET.

Ihminen on nostettu tässä lopun ajassa ylikorostuneeseen asemaan.

RATKAISUN TEHNYT JA ILMAN PARANNUSTA ELÄVÄ ”USKOVA” VOI JATKAA ELÄMÄÄNSÄ SYNNISSÄ – UUDESTISYNTYMÄTTÖMÄNÄ JA LUULLA OLEVANSA TAIVASTIELLÄ.

Jotta ihminen saa synnit anteeksi, hänen on käännyttävä!!! ”..parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattavahänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.” Ei se auta, jos annetaan elämä Jeesukselle ja matka jatkuu lavealla tiellä. Pitää siirtyä kaidalle tielle – Jeesus-tielle. Mitä se tarkoittaa? JEESUS ON TIE, TOTUUS JA ELÄMÄ. Raamattu on tämän tien kulkua ohjaava karttakirja. Jos rakastamme Jeesusta, olemme kiinnostuneita Hänen tahdostaan. Hänen tahtonsa on ilmoitettu Uudessa Testamentissa.

USKOVAN IHMISEN ELÄMÄN PITÄÄ MUUTTUA –

PYHÄ HENKI MUUTTAA SEN

 1Piet.4:3-4 Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa. Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat.

 2Kor.6:15 … mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?

On ero vanhan ja uuden elämän välillä!!!

 1Kor.6:9-11 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. Ja tuommoisia te olitte,…

JEESUS PUHUU PARANNUKSESTA

Uudessa testamentissa on paljon kohtia, joissa käsitellään pelastusta (USKOON TULEMISTA), ja silloin Raamattu opettaa parannuksesta.

Jeesus aloitti julkisen toimintansa puhumalla näin:

 Mark.1:14-15 Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi."

Jeesus antoi viimeiset ohjeet opetuslapsilleen ylönousemusruumiissaan ennen lähtöään Öljymäeltä Isän luokse:

 Luuk.24:44-47 Ja hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa." Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.

Nykyisessä kielenkäytössä uskoontulosta käytetään paljolti termiä ”ratkaisu”,  jolla tarkoitetaan tahdon päätöstä, lähteä seuraamaan Herraa Jeesusta – ottaa Jeesus vastaan, sydämeen asumaan (mikä on aivan oikein).

RATKAISUN JA PARANNUKSEN ERO KÄSITTEENÄ

Sisältääkö ”ratkaisu”-käsite riittävästi ne elementit, jotka liittyvät Raamatun käsitteeseen parannuksesta, ja pelastaako ratkaisun teko? Ratkaisu kyllä tarvitaan pelastukseen, mutta se ei ole vielä kaikki, mitä sisältyy parannuksen tekoon.

Ratkaisu on tahdon päätös. Jumala on antanut meille vapaan tahdon, jota Hän ei loukkaa. Jumala kutsuu ihmistä ja on valmistanut pelastuksen, joka riittäisi kaikille ihmisille maailmassa. Tämä suunnattoman arvokas lahja on vapaaehtoisesti vastaanotettavissa. Jumala tarjoa tätä lahjaa ihmisille evankeliumin sanomassa – ilosanomassa syntisille.

VAPAA TAHTO JA RATKAISU KYLLÄ KUULUVAT

OSANA PARANNUKSEEN

Tahdon päätös tulee esiin seuraavissa raamatunkohdissa:

 Joh.1:12 Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä...

Tässä ilmenee kaksi seikkaa: niille jotka ottivat Hänet vastaan Hän antoi voiman (oikeuden) tulla Jumalan lapsiksi… Tässä ei sanota, että he tulivat heti Jumalan lapsiksi, vaan nyt oli oikeus tulla... Tämä on Jumalan puolelta annettu mahdollisuus tehdä parannus. Parannus on moraalinen käännös ihmisen elämässä.

Uudestisyntyminen on Pyhän Hengen työ ihmisessä.   Pyhän Hengen tulo ihmisen henkeen on 100-prosenttisesti Jumalan teko, ja se ei (valitettavasti) tapahdu aina silloin kun ihminen "näyttää" tekevän ratkaisun tai parannuksen, koska me emme näe sitä, mikä on sydämen todellinen asenne Jumalan edessä. Vasta hedelmä alkaa paljastaa ulkopuolisille sen, mitä on tapahtunut ihmisen sisällä.  Jumalan armo alkaa kasvattamaan uudestisyntynyttä ihmistä (Tiit.2:11-13).

Vielä tahdonratkaisusta raamatunkohta:

 Ilm.3:20 Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.

Tämä jää ihmisen päätettäväksi – avata ovi tai pitää se kiinni. Jumala ei tee väkivaltaa ihmisen vapaalle tahdolle. (Tämä vapaa tahto on myös enkeleillä). Tämän takia Raamatussa on voimakkaita kehotuksia käyttää vapaata tahtoa oikein tässä iankaikkisuuteen vaikuttavassa ratkaisussa.

Antaa lupa Jumalalle, kun Hän kutsuu, vaikuttaa meissä… Oma ”taipumiseni” tapahtui paljon ennen kuin tulin parannuksen paikalle...

 2Kor.5:20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

 Apt.2:40 Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta."

Raamattu osoittaa selvästi, että Jumalan tahto on, ettei kukaan hukkuisi (2Piet.3:9; 1Tim.2:4), mutta ihmisen vapaa tahto tekee sen, että valitettavasti suurin osa ihmiskuntaa hylkää Jumalan armokutsun ja hukkuu.

Näemme näistä raamatunkohdista, että ihmisen oma tahdonratkaisu tarvitaan pelastukseen. Ei ihminen pelastu ulkopuolisten armovälineiden kautta kuten monet suuret kirkkokunnat opettavat. Pelastus on jokaisen henkilökohtaisen päätöksen tulos.

RATKAISU TARVITAAN, MUTTA PARANNUKSEEN KUULUU VIELÄ LISÄÄ... PARANNUS TUNKEUTUU SYVEMMÄLLE

On liian kevyitä lauseita sellaiset kuin esim. ”kokeilkaa Jeesusta - siitä saa hyvät fiilikset” ym…

Parannus luotaa sydämen pohjaan asti!

 Apt.3:19 Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois...

Kääntykää! Ja mistä mihin pitää kääntyä? Pitää kääntyä lavealta (leveältä maailman tieltä) kaidalle Jeesus-tielle. Ratkaisun yhteydessä me teemme lupauksen Jeesukselle antautumisesta, ja PARANNUKSESSA ME TOTEUTAMME SEN LUPAUKSEN.

Jos syntinen tekee tahdonratkaisun alttarilla ja hänelle julistetaan siinä synnit anteeksi, mutta hän ei luovu syntisestä elämästään, ei ratkaisulla ole mitään merkitystä. ”Usko ilman tekoja on kuollut”. Muutos ihmisen elämässä on osoitus parannuksesta.

 Snl.28:13 Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.

Syntinsä tunteva ihminen kaipaa armoa, ja hän löytää sen, jos hän on rehellinen Jumalalle ja itselleen. Jeesus sanoi syntiselle naiselle kun armahti häntä: ”Mene äläkä enää syntiä tee.”

USKOVAISESTA TULEE KRISTUKSEN RUUMIIN JÄSEN

(edustamme Herraamme täällä maailmassa)

 Fil.2:14-15 Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa...

Jos ratkaisun yhteydessä ei tapahdu tätä moraalista täyskäännöstä, niin ratkaisusta ei ole mitään hyötyä vaan haittaa. Jeesus ei tule mukaan vanhan likaisen elämän viihdyttäjäksi, vaan Hän puhdistaa verellään syntisen ihmisen sydämen ja tulee puhdistettuun sydämeen Hallitsijaksi – omistajaksi.

 1Kor.6:19-20 Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.

Ei kukaan (aikuinen) pelastu, ellei hän tee parannusta. Raamattu ei sano, että kaikkien on tehtävä ratkaisu että pelastuisivat, vaan parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava...

 Apt.17:30-31 Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta (Jeesus), jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista."

KUKA VOI TEHDÄ (REHELLISEN) PARANNUKSEN?

Sellainen ihminen, joka tietää olevansa menossa kadotukseen (Mark.2:16-17; Joh.9:39-41), tietää olevansa syntinen Pyhän Jumalan edessä. Sellainen ihminen joka etsii armahdusta Jumalalta. Jotkut luulevat jopa olevansa niin syntisiä ja huonoja, ettei Jumala heitä enää edes huoli – juuri tällaisia varten Jeesus on tullut ja kuollut ristillä. Langennut uskovainen, joka katuu ja tulee nöyrin mielin takaisin (tuhlaajapoika – tyttö).

Tällaiset ihmiset meidän tulee ohjata Jeesuksen eteen Golgatalle – Jeesus ristillä runneltuna juuri tämän tähden. Jeesus kantoi Jumalan tuomion synnin tähden, juuri meidän edestämme. Jeesus Jumalan vihan kohteena meidän rikkomustemme tähden. Hän otti paikkamme – me olisimme kuuluneet ristiinnaulittaviksi ja iankaikkiseen kadotukseen. Tässä astuu uskon kautta Jumalan armo ihmisen osaksi.

KUKA EI VOI TEHDÄ PARANNUSTA?

Ihminen joka luulee olevansa niin hyvin elänyt että kelpaa Jumalalle sellaisenaan. Ihminen joka luulee, että toinen (pappi) voi hoitaa hänen asiansa Jumalan edessä (rituaalien ja armovälineiden avulla). Ihminen, joka on kulkenut etsikkoaikojensa ohi. Luopio, joka on pilkannut julkisesti Armon Henkeä (Heb.6:4-6; Heb.10:29), jonka voimaa hän on saanut maistaa, ja jalkoihinsa polkenut ristin veren, jossa hän kerran sai maistaa anteeksiantoa.

Juhani Laukkosen puhe 6.8.2017 aiheesta "Kymmenen morsiusneitoa":

https://clyp.it/yemgny52 

 SEURAKUNNAN YLÖSTEMPAUS ON LÄHELLÄ

Jeesus rohkaisi opetuslapsiaan ennen Golgatan ristinkuolemaansa - Hän lupasi tulla noutamaan heidät sinne, minne Hän oli menossa (Joh.14:1-3). Seurakunta on koko olemassaolonsa ajan saanut tästä Jeesuksen lupauksesta voimaa ja rohkeutta palvella ja odottaa Häntä.

Elämme viimeisen sukupolven aikaa – armotalouskauden päättymisen aikaa. Raamattu sanoo (Luuk.21:29-36) ”...Tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki tämä tapahtuu...” Se sukupolvi, joka on nähnyt ja ymmärtänyt Israelin itsenäistymisen merkityksen (14.5.1948), ei tule kokonaan katoamaan, ennenkuin on tapahtunut – uskovien ylöstempaus, antikristuksen aika ja tuhatvuotisen valtakunnan aika. Eli, tämän viimeisen sukupolven ihmisiä elää juuri meidän aikanamme ja heistä vanhimmat ovat iältään jo yli 70-vuotiaita. Tämä vain todistaa sen, kuinka lähellä olemme näitä suuria tapahtumia, ja mikä tässä asiassa on tärkeintä, on se, että olemme Pyhän Hengen sinetillä merkittyjä (Ef.1:13-14). Silloin olemme mukana siinä joukossa, joka temmataan Jeesusta vastaan yläilmoihin.

Aikanaan tehtiin suuri virhe siinä, että tämä ”viimeinen sukupolvi” käsitettiin 40 vuodeksi, joka Raamatussa on ilmoitettu sukupolven vaihtumisen ajaksi. Kuitenkin sukupolven katoamisen aika (koko ikä) on epämääräisempi aika mutta kuitenkin rajallinen. Jumalan Sanassa on ilmoitettu yhden sukupolven tarkkuudella lopun ajan viimeiset tapahtumat – meidän sukupolvemme on tämä sukupolvi. Israel on tämän sukupolven aikakello!

K. O. Syväntö vihkosessaan ”Vanhan testamentin käännösvirheistä”:

Ps.102:17: ”Kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan”

Tämä on hyvin tärkeä ennustus, joka huonosti suomennettuna on jäänyt hämäräksi. Lauseen pitäisi kuulua: ”Kun Herra rakentaa (fut.) Siionin, Hän ilmestyy (pian) kirkkaudessaan.” Ts. Israelin jälleenrakentaminen on tärkeä ajan merkki siitä, että Herran tulemus on lähellä. Tähän asiaan liittyy läheisesti:

Ps.102:19: ”Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle.”

Oikea käännös on: ”Tämä kirjoitettakoon viimeiselle sukupolvelle.” Hepreassa on selvästi ”DOR AHARON” = viimeinen sukupolvi. Me elämme NYT tämän viimeisen sukupolven aikaa vähän ennen Herran tulemusta. Vrt. 1Tess.4:13-18.

NYT JOS KOSKAAN TULEE OTTAA VAARI JEESUKSEN KEHOTUKSESTA

(Luuk.21:36) ”Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä."

TÄSSÄ KAKSI NÄKYÄ YLÖSOTOSTA – JOTENKIN NÄIN SE TAPAHTUU

Mitä pian tapahtuu?

Norjalaisen Olav Rodgen 11.12.1952 saama profetia uskovien tempaamisesta.

"Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla kuin te näitte hänen taivaaseen menevän." Apt.1:11 " . . . sitten meidät temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan, yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa."

1Tess.4:14-17

Ilmestys tulevista tapahtumista

Mm. Kristuksen seurakunnan ylösottamisesta, jonka Herra on näyttänyt Olav Rogdelle Norjassa. Tämä kirjoittaa:

Ollessani rukouksessa erään veljen kodissa sain ilmestyksen, jonka näkemisestä olin hyvin järkyttynyt. Tämä ilmestys tuli minulle sitä varten ja sillä tavalla, että kirjoittaisin sen paperille. Kun en sitä kuitenkaan tehnyt ja en saanut asialta rauhaa, niin sanoin Jumalalle: "En muista kaikkea, mutta jos ilmestyksen muistiin merkitseminen on tahtosi, niin anna ilmestys minulle vielä kerran!" Noin kahden viikon kuluttua sain saman ilmestyksen uudelleen ikään kuin lukeakseni kirjaa tai lehteä. Kello oli 10 illalla. Sain käsiini lyijykynän ja vanhan kassakirjan. Kirjoitin ja kirjoitin, kunnes kello oli 1 yöllä. En jaksanut enempää; olinhan puolivälissä 79 vuotta. Pyysin saada levätä ja rukoilin Jumalalta jatkoa seuraavana päivänä tai iltana, että saan tämän valmiiksi. Kului taas viikko, ennen kuin sain jatkoa ilmestykseeni. Kello oli jälleen 10 illalla.

Tästä alkaa ilmestys:

Ilm.3:10; 1Tess.1:10

Kello on 9 aamupäivällä. Rouva Andersen istuu radion ääressä ja kuuntelee lastentuntia. Noin neljän viiden minuutin kuluttua ohjelma äkkiä katkaistaan: "Huomiota herättävä uutinen Oslosta!

Kaupunki on pakokauhun vallassa. Poliisiviranomaiset ilmoittavat, että on tapahtunut jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Sangen monta, ei tiedetä kuinka monta lasta ja aikuista on kadonnut tietymättömiin. Viranomaiset eivät voi kuuluttaa, kun kadonneita on niin paljon. Niitä perheitä, joita katoaminen on koskenut, kehotetaan antamaan mahdollisimman selvä ilmoitus viranomaisille. Muutaman minuutin kuluttua radiosta kerrotaan: "Suurtorilla on kaksi kaupantekijää hävinnyt kesken työtään. Eräs kukkien ostaja kertoo, että hänen maksaessaan kukkia myyjälle tämä hävisi, samalla kun hän oli antamassa vaihtorahaa. Sama ostaja kertoo kuulleensa myyjän sanoneen: 'Kiitos Jeesus!' Ja niin hän oli hävinnyt. Kertoja hieroi silmiään, sillä hänestä näytti kuin sumua olisi ollut hänen edessään. Kukkakauppias oli joka tapauksessa poissa. Siinä samassa alkoi eräs nuori äiti huutaa hirveästi ja riuhtoa tyhjää lastenvaunua. Hän juoksi ja huusi: 'Joku on varastanut lapseni. Se oli kahdeksan kuukautta vanha poika. Missä on poliisi?' Poliisi oli kyllä lähellä, mutta ei hän voinut asialle mitään. Joka puolelta kuului huutoa ja kohua. Joku kauppias juoksi ulos liikkeestään ja huusi: 'Auttakaa, auttakaa, kaksi liikeapulaista hävisi yhtäkkiä myymäläpöydän takaa.' " Tämä oli vain alkua. "Myös Tukholmasta ilmoitetaan, että suuri joukko ihmisiä on kadonnut samalla tavalla kuten Oslostakin, ja kaupunki on pakokauhun vallassa. Lisäksi Kööpenhamina ja Helsinki ovat ilmoittaneet samaa. Maaseudulta on myös saatu tietoja katoamistapauksista. Joka paikasta on lapsia ja aikuisia kadonnut. Poliisi ei voi selvittää tätä salaisuutta."

"Ulf", sanoo rouva Andersen, "mitähän tämä nyt on?" Hän astelee ulos kadulle ja silmäilee eteensä. Mikä kaunis huvilakaupunki! Kauniita pikkutaloja aitauksen ympäröimänä. Tuolta tulee rouva Håland. Hän peittää kasvonsa käsillään ja huutaa toivottomasti: "Ruth, Ruth!" Siinä samassa hän huomaa rouva Andersenin ja kysyy häneltä: "Oletko nähnyt ketään vierasta kulkevan täältä? Ruth on kadonnut. Hän istui rapulla ja katseli, kun minä leikkasin ruusupensasta. Yhtäkkiä hän hävisi. Hän on poissa. Huusin huutamistani, mutta kukaan ei vastannut. Minusta tuntui, että joku nousi ylös seinää pitkin, mutta olen varmaan pyörryksissä. Ruth, missä olet? Kuka hänet vei?" Hän itkee katkerasti. "Mutta tuoltahan tulee Andersen." - "Tuletko sinä nyt, tähän aikaan", rouva Andersen kysyy, "kellohan on vasta puoli kymmenen." "En jaksanut enempää. Kaikki on sekaisin verstaalla. Monta työmiestä on hävinnyt salaperäisellä tavalla. Koneet pysähtyivät yhtäkkiä. Luulimme onnettomuuden tapahtuneen. Etsimme heitä, mutta ei heistä näkynyt jälkeäkään. Silloin eräs, joka on kulkenut hengellisissä kokouksissa ja sanoo itseään kristityksi, aIkoi huutaa: 'Nyt se on tapahtunut, nyt se on tapahtunut!' 'Mikä sitten on tapahtunut', kysyin. 'Jeesus on noutanut omansa', hän itki ja huusi, 'minä jäin jäljelle, jäin jäljelle.' Pyysin häntä vaikenemaan, mutta hän vain yltyi. Oli kauheaa kuulla häntä. Näytti, että monella oli asiat samalla tavalla. Jätin kaikki ja lähdin. Saamme kuitenkin ylityötä tänään. Kaupungin keskustassa oli suoranainen sekasorto. Liikenne oli aivan lamassa. Monta autonkuljettajaa oli hävinnyt. Raitiovaunut seisoivat paikoillaan pitkissä riveissä. Ne kuljettajat, jotka olivat jäljellä, yrittivät pujottautua eteenpäin. Ihmiset olivat puolihulluja. He juoksivat edestakaisin ja etsivät omaisiaan. Poliisi ei voinut mitään."

Rouva Håland vääntelee käsiään, itkee ja juoksee kotiinsa. Andersen ja hänen vaimonsa menevät sisälle. Radio antaa lisää tietoja kadonneista: "Monista laivoista on hävinnyt ihmisiä. Kaikki vastasyntyneet ovat kadonneet synnytyslaitokselta. Hoitajat ovat pelon vallassa. Äidit valittavat epätoivoissaan. Monta hoitajaa on myös poissa. Vanhainkodista on useita hävinnyt."

Kello 11 radio kertoo - tällä kertaa Lontoosta, että kello 9 hävisi koko Isosta-Britanniasta suuri joukko lapsia ja aikuisia, eikä heistä ole löydetty jälkeäkään. Tämä on selittämätöntä. Monet papit ovat kutsuneet seurakuntansa koolle. He ovat todenneet, että rukoilevat ja tosi uskovaiset ovat poissa. Monta pappia ja saarnaajaa on kadonneiden joukossa. Eräs piispa jossain suuressa hiippakunnassa on kutsunut koolle pappinsa. Nyt on kolme ja puoli tuntia kulunut ensimmäisestä Oslon tiedonannosta. Koko ajan on virrannut tietoja katoamisista eri maista. Kaukoidästä Koreasta tulee mitä huomiota herättävin uutinen: Monta tuhatta henkilöä on kadonnut, heidän joukossaan paljon Yhdistyneitä Kansakuntia palvelevia. Kokonaistilanteen kuvaaminen on aivan mahdotonta. Ihmiset ovat pelon vallassa. On tosin monia, jotka sättivät ja kiroilevat niin Jumalaa kuin lähimmäisiäkin. Eräs mies juoksee kadulle, vääntelee käsiään ja huutaa: "Olkaa varuillanne, olkaa varuillanne! Kohta me katoamme kaikki." - Hän oli kadottanut järkensä. Eräs vanhempi nainen seisoo kädet ristissä ja katselee taivaalle. Hän sanoo: "Ei, ei. Kun emme olleet valmiina Hänen tulonsa edellä, niin ei Hän enää tule ketään noutamaan. Herra Jumala, Jeesus, auta meitä! Nyt se on tapahtunut. Olen ollut uskovainen koko ikäni. En osannut arvata, että Hän näin nopeasti tulisi. En ole ollut kyllin valveilla. " Iltalehdissä on selostus tapahtumasta. Ihmisiä kehotetaan olemaan rauhallisia. Poliisit ja muut viranomaiset työskentelevät kuumeisesti saadakseen selville kadonneiden lukumäärän. Tiedemiehet ja erikoisesti meteorologit toimivat löytääkseen syyn tähän salaperäiseen tapahtumaan.

Vähitellen alkaa tulvia tietoja Amerikan itävaltiosta. Poliisit ovat saaneet tietoja kadonneista ihmisistä. Vaikeita liikenneonnettomuuksia on tapahtunut, ja monta ihmistä on menettänyt henkensä.

Uutisista päätellen tapahtuma on koskettanut koko maailmaa. Eteläosassa maapalloa on tapahtunut samat asiat kuin pohjoisella pallonpuoliskolla. Hirveä levottomuus hallitsee kaikkialla. Näyttää siltä, etteivät ihmiset uskalla mennä yöksi levolle. Kaduilla puhutaan tapahtumasta hysteerisesti. Tullaan lopulta siihen tulokseen, että kristityt ja kristinusko ovat olleet tapahtuneeseen suurimpana syynä. Ne, jotka henkilökohtaisesti tunsivat kadonneita, tietävät kertoa, että he olivat uskovaisia intoilijoita ja viattomia lapsia.

Eräs työläinen virkahtaa: "Nyt on Hans Olsen poissa. Nyt hän on kokenut sen, mistä hän aina puhui, että Jeesus tulee pian ja noutaa omansa pois." "Niin", vastaa joku toinen, "meidänkin joukossa oli yksi tuollainen. Hänkin on poissa. Nyt täytyy viranomaisten puuttua asiaan ja kieltää kaikki uskontoa koskevat asiat. Tämä tapaus ei saa toistua." "Oi, ei", huudahtaa yksi joukosta, "tämä ei tule enää koskaan tapahtumaan. Olisimmepa vain kuunnelleet, mitä saarnattiin, niin meidän kohtalomme olisi ollut parempi. Nyt meidän on pakko elää tässä sekasorrossa ja tässä helvetissä, ja vielä pahemmaksi aika vain muuttuu." "Jaha, sinä uskoit heihin, olisit mennyt heidän mukanaan, jotka nyt ovat kadonneet", sanoo eräs. "Toivomukseni on, että olisin voinut", vastaa hän ja menee pois. Joku huutaa hänen peräänsä: "Sinut pitäisi hirttää, ja ne kaikki, jotka puuttuvat mielisairaaseen uskontoon." Seuraavana päivänä lehdet eivät voi antaa tyydyttävää selostusta asiasta.

Kaikki on ja tulee olemaan selittämätöntä. Eri maista on samansuuntaisia tietoja. Lähetyskentiltä kerrotaan, että suuret joukot kristittyjä on kadonnut, joskin myös joitakin on jäänyt jäljelle.

Paljon on pappeja ja saarnaajia jäljellä tilaisuudessa, joka on kokoon kutsuttu. Monta on tosin poissakin. Tilanne on hermostuttava ja masentava. Monet läsnäolijoista ovat onnettomia. Kukaan ei epäröi tapahtumaa. Se oli se ennustettu ylöstempaaminen, joka koski pyhiä, niin sanottu morsiamen ylösotto. Monet tunnustavat huolimatta teologisesta sivistyksestään ja Jumalan Sanan tutkimisestaan, että he eivät ole koskaan osanneet kuvitella asiaa näin tapahtuvaksi. He olivat olleet aina vieraita uudestisyntymisen ja lapseuden hengelle. Eräs nuori pappi virkkaa: "En ole koskaan opettanut tällä tavalla. Professorit eivät opettaneet, mitä näinä päivinä on tapahtunut." Mielipiteet ovat kuohuksissa, joten neuvottelusta ei tule asiallista. Poliisin käännyttyä kokousväen puoleen saadakseen käsityksen katoamisista, kokouksen osanottajat ovat yhtä mieltä hyväksyessään selonteoksi: "Se, mikä on tapahtunut, oli Raamatun mukaan ennustettu niin kutsuttu morsiamen ylösotto, toisin sanoen Jeesus haki omansa pois. Se on kaikki, mitä voimme sanoa." Poliisi ei kuitenkaan anna julki tuota lausuntoa, sillä se ajattelee, että lausuma on tulos hysteerisestä ja hermostuneesta mielentilasta.

Tapahtuma on niin laaja-alainen, että siitä tulee hallitusasia. Kun uskonto ja kristityt ovat tuohon syynä, kirkot ja kappelit täytyy sulkea toistaiseksi, kunnes on saatu enemmän valoa. Probleema on kohdannut kaikkia kansoja, joten siitä tulee yhteinen asia. YK on paras keskus selvittämään ja tutkimaan tapahtuman perusteellisesti.

Kristittyjen piirissä on tilanne masentava. Eilen sunnuntaina olivat rukoushuoneet ja kirkot täynnä ihmisiä. Nyt monet seurakunnat ovat ilman paimenta ja monta jäsentä on myös poissa. Monissa seurakunnissa on vain harvoja jäseniä jäljellä, mutta silti niissä on väkeä. Monet kävijöistä ovat niitä, joita tuo "suuri onnettomuus", niin kuin sitä sanotaan, on kohdannut. Ihmiset tahtovat kuulla Jumalan sanaa, mutta turhaan. Joku yrittää lukea. "En voi lukea." Toiset itkevät. Suuri yleisö on yksimielinen siitä, että kristinusko on pääsyynä tuohon valitettavaan tapaukseen. He tahtovat saada siihen selvyyden kristityiltä ihmisiltä. Monet ihmiset etsivät apua Jumalalta. He ovat syvästi onnettomia.

Useimmissa kokouksissa vallitsee suoranainen sekasorto. Eräässä paikassa mies pui nyrkkiään ja huutaa papille: "Se on sinun syysi, että meistä niin moni jäi jäljelle. Sinä et koskaan kertonut siitä, että Jeesus tulee noutamaan omansa ja vielä vähemmän sydämen puhtaudesta ja Pyhän Hengen kasteesta, etkä siitä, että kaikki pitää olla selvänä Jumalan ja ihmisten välillä. Minä tiedän, mikä minulla oli esteenä, vain pikkuasiat, pikkuasiat, mutta, mutta. . . Herra Jumala auta!" "Vaikene", pappi sanoo. Hän luulee täyttäneensä velvollisuutensa. Tällä tavalla toinen syyttää toistaan: itkien ja valittaen.

He kolkuttavat ovelle, mutta se on suljettu. Tilannetta ei voi kuvailla, millaiseksi se on kehittynyt. Ihmiset ovat tietoisia siitä, että hirvittävä aika on tulossa. Aivan kuin leijuu ilmassa, että kaikki toivo on poissa. Ovi on suljettu, mutta he kolkuttavat ja huutavat, kaikki ne, jotka olivat tyytyneet ulkopuoliseen uskontoon ja sen muotoihin. Monet ovat olleet mukana toveruuden vuoksi, toiset taas mukana laulun ja musiikin tähden, kaikki ilman uudestisyntymistä, ilman lapsen asemaa ja ilman perintöoikeutta.

Monelle seurakuntaelämä on ollut vain ajanviettoa ilman sisäistä elämää. He kolkuttavat suljetun oven takana: "Herra, Herra, avaa ovesi meille!" Kaiken lisäksi kuuluu hirveä huhu, että kolmas maailmansota saattaa puhjeta milloin tahansa. Diplomaattiset suhteet Idän ja Lännen välillä ovat katkenneet. Ei kestä kauan, kun idästä tulee tieto, että kommunistit etunenässä kieltävät kaiken kristillisen toiminnan. Se, joka uskaltaa mainita nimen Jeesus, saa kuolemantuomion. Kristillinen kirjallisuus pitää hävittää. Raamattu ensimmäisenä on poltettava. Merkitsee kuolemaa pitää pienintäkin esinettä, joka jollain tavoin muistuttaa Kristuksesta. Länsimaissa kestää hiukan kauemmin, ennen kuin nämä säännöt tulevat täytäntöön. Jumalaton enemmistö johtajien ja kansan keskellä on pois suunniltaan ja vaatii, että jotain pitää tehdä. Se voittaa, ja kun kristillisyys oli pääsyynä asioiden kulkuun, niin lopputulos on selvä.

Alkaa hirvittävin aika ihmiskunnan historiassa. Suuri joukko jäljelle jääneistä kristityistä huutaa jatkuvasti Jumalan puoleen. Se ei tahdo seurata viranomaisten määräyksiä. Kristityt joutuvat vankeuteen ja kuulusteltaviksi kuin Gestapon aikoina. Jos tahdot kirota ja kieltää Jeesuksen Kristuksen, voit pelastaa henkesi. Tämä on käsky. Tuhannet ovat järkkymättömiä uskossaan, ja niin alkavat massamurhat, joita ei voi sanoin kuvailla. Monia kidutetaan hirveällä tavalla, kunnes he kuolevat. Ei ole enää oikeutta eikä lakia. Saatana on päästetty irti! Voi maata ja sen asukkaita! Monet antavat periksi hädän hetkellä. Heillä ei ole paikkaa, mihin menisivät, sillä koko maailma on pahuuden vallassa. Kaikki kansat ovat yhtä mieltä siitä, että kristinusko täytyy tukahduttaa. Tämän maailman ruhtinas on ottanut vallan. Lapset kavaltavat vanhempiansa kuolemaan. Nyt täyttyy se, mitä on kirjoitettu Luuk21:16:ssa. On mahdotonta kuvailla kaikkea tapahtuvaa, mutta Jumala on selvittänyt sen Ilmestyskirjassa. Näiden onnettomain huuto on: "Herra, lyhennä nämä päivät!" Nyt on tultu siihen pisteeseen, että ei vain kristinuskoa pidä tukahduttaa, vaan myös juutalaisuus ja juutalaiset pitää lopettaa. Poliittisesta eripuraisuudesta huolimatta kaikki kansat varustautuvat hyökätäkseen Jerusalemiin. Israel on hyvin varustautunut, joten vastarinta on oleva sen mukainen. Suurin syy hyökkäyspäätökseen on epäluottamus supervaltojen keskuudessa. Yksi pelkää, että toinen saa liian suuren vallan. Lopputuloksena on kauhea verilöyly: Harmagedon. Silloin tulee Kuningasten Kuningas, Herrain Herra, korkeudessaan ja ihanuudessaan. Ilm.20:6.

Rakas ystävä, pidä huoli, ettet jää tänne saatanan hallituskaudeksi, vihan ajaksi. Mene Kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen eteen, rukoile nöyrästi armoa ja valoa. Vielä tänään on armo, vielä tänään voit sinetöityä Jeesuksen Kristuksen omaksi. Ja pääset mukaan, kun Hän noutaa omansa. Joh.3:3.

Juha Akonniemen uninäyt: 
Ylöstempaus ja vihan aika

Uninäky ylöstempauksesta

Näin uninäyssä olevani rakennustyömaalla. Olin telineissä, ja tein jotain siinä hetkessä. Siinä tehdessäni kuulin hyvin voimakkaan pasuunan (shofar) äänen, ja kun kuulin sen, muutuin siinä samassa silmänräpäyksessä ja lähdin nousemaan ylöspäin. Noustessani ylöspäin olin kädet ojossa ja kiitin sydämeni pohjasta Jeesusta! Näin kuinka kaikkialta maailmasta ihmisiä nousi Jeesusta vastaan yläilmoihin. Erityisesti vainotuista maista näytti tulevan runsaasti uskovia ihmisiä. Kaikki tämä tapahtui hyvin nopeasti. Olimme kaukana avaruudessa muutaman sekunnin sisällä. Jostain syystä käännyin katsomaan maapalloa, ja se näytti jalkapallon kokoiselta. Kun tarkemmin katselin sitä, näin kuinka maapallon väri alkoi värjäytyä punaiseksi (vereksi). Ihmettelin sitä mitä siellä oli tapahtumassa. Käännyin uudestaan ja jatkoin matkaa, ja pian kohtasin ennennäkemättömän valtaisan kirkkauden. Kirkkaus oli niin valtaisa että heräsin siihen.

Uninäky ylöstempauksen jälkeisestä 

maailmasta

Unessa näin itseni kahden henkilön kanssa, jossain suuren kaupungin kerrostalon osakehuoneistossa. Siinä jutellessani kahden muun henkilön kanssa näin, kuinka yhtäkkiä huoneeseen saapui mies järkyttyneen oloisena ja hengästyneenä ja sanoi: ”Oletteko kuulleet mitä on tapahtunut?” Me kysyimme hämmästyneenä, mitä sitten on tapahtunut. Hän vastasi: ”Jeesus on hakenut omansa, ja me jäimme tänne!” Tiedon saatuamme me jähmetyimme siihen paikkaan, ja se tieto oli verrattavissa pommin kaltaiseen uutiseen. Lähdin saman tien ulos katsomaan näkymää. Näin jotain täysin poikkeavaa. Näin kuinka autot olivat pitkin ja poikin kadulla. Tieliikenne oli pysähtynyt täysin, ja ihmiset katselivat toistensa päälle ja välillä ylöspäin. Ihmiset ilmiselvästi olivat järkyttyneen oloisia ja yrittivät ottaa selkoa, mitä oikein oli tapahtunut. Siinä ihmisten ihmetellessä tapahtunutta minut siirrettiin johonkin huoltoasemalle, jossa oli ihmisiä aivan tupaten täynnä, ja he katselivat tv:tä järkyttyneen oloisina. Uutistoimittaja sanoi jotenkin näin: ”Olemme saaneet uutisia, että ihmisiä on hävinnyt kaikkialta maailmasta, ja tapahtunutta yritetään selvittää.” Sitten uutistoimittaja jatkoi vielä: ”Tapahtunutta tutkitaan, ja palaamme asiaan myöhemmin, kun tiedämme lisää.” Siinä oli kaikki, mitä he järkytykseltään pystyivät sanomaan. Siinä, kun katselin ja kuuntelin, odotin toimittajan sanovan jotenkin tähän tapaan: ”Nyt on tapahtunut Ylöstempaus, jossa Jeesus on hakenut omansa pois.” Mitään viittausta ylöstempaukseen ei tullut missään muodossa. Ihmiset jäivät näin ollen epätietoisuuden valtaan yhä enemmän uutisten myötä. Heille näytti tulleen yhä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Siinä katsellessani ihmisiä ja heidän reaktioitaan minut siirrettiin toiseen paikkaan. Näin joukon ihmisiä itkemässä ja parkumassa kohtaloaan, ja se oli sydäntäsärkevää katseltavaa ja kuunneltavaa. Tajusin välittömästi, että nyt oli uskovaisista ihmisistä kyse. He sanoivat ja huusivat: ”Jeesus haki omansa ja me jäimme tänne! Emme osanneet valvoa ja rukoilla! Eikö jäsenyys seurakuntaan riittänytkään?” Kuulin kuinka he luettelivat kaikkia hyviä asioita mitä olivat tehneet ihmisten hyväksi, ja he totesivat: ”Eikö mitkään teot auttaneetkaan pelastumiseeni?” Tajusin pian heidän pelastumisen perustuneen omaan ansioon eikä Jumalan Armoon Jeesuksessa Kristuksessa. Heidän huutonsa oli sydäntä särkevää, ja sitten he tajusivat yhden karmean asian: ”Olemme jääneet antikristuksen hirvittävään aikaan! Voi meitä!” Tuon tiedon tajuaminen oli jo liikaa paikalla oleville ihmisille, ja he jäivät parkumaan ja itkemään. Minut siirrettiin jälleen pois, ja näin kuinka ihmisten elämä oli muuttunut. Ihmiset tekivät kaikkea mahdollista laittomuutta ja pahaa, jota on vaikea edes kuvailla tarkoin. Riittää kun sanon, että ihmiset muuttuivat kuin pedoiksi ja hyvin raaoiksi. Näytti siltä, että viidakon laki astui voimaan näiden ihmisten elämässä. Vahvimmat tekivät mitä he halusivat, seurauksista välittämättä. En pystynyt enää katselemaan, ja heräsin tähän.