tiistai 17. tammikuuta 2017

 
KETKÄ PÄÄSEVÄT TAIVAASEEN?

Tässä sekasortoisessa, harhaoppeja sisältävässä ajassa moni miettii sydämessään onko taivaskelpoinen. Monilla vilpittömillä ja herkällä omallatunnolla vaeltavilla uskovaisilla on aiheetontakin pelkoa ja epäilystä, mutta myös aiheellista. Otan tässä esiin Raamatusta vastauksia tähän ihmisen tärkeimpään kysymykseen – olemmeko valmiita kohtaamaan Jeesuksen, ja missä vietämme ikuisuuden?

Ensinnäkin - seurakunta, joka on se näkymätön Jeesuksen morsian, on meille salaisuus. Karitsan elämänkirjaan ei kopioida nimiä maanpäällisten seurakuntien rekistereistä, vaikkakin samoja nimiä löytyy sekä sieltä että todellisesta taivaallisesta ”seurakuntarekisteristä”. Karitsan elämänkirja on elävän seurakunnan ainoa todellinen kirja. Todelliset, taivaalliset rajaviivat kulkevat ihmisten sydämissä, ja siksi nämä maalliset ja taivaalliset kirjat poikkeavatkin paljon toisistaan.

MISSÄ KULKEE PELASTETTUJEN JA ULKOPUOLISTEN RAJA?

Sinetöidyissä ja sinetöimättömissä! Jumala sinetöi omaisuuskansansa näin:

Ef.1:11-14 Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan, että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen. 
 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, 
 sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi - hänen kirkkautensa kiitokseksi.

Näitä Jumalan sinetöimiä ihmisiä löytyy jokaisesta kristillisestä seurakunnasta. Mikään seurakunta ei kuitenkaan ole kokonaan sinetöity – valitettavasti.
Pyhän Hengen sinetti tarkoittaa uudestisyntyneitä uskovaisia. Sanonta ”Minä uskon Jeesukseen” ei vielä todista sitä, että on uudestisyntynyt. Riivaajatkin uskovat ja vapisevat:

Jaak.2:19 Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.

Pyhän Hengen sinetti erottaa Jumalan omat maailman ihmisistä:

Room.8:9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.

Kristuksen Henki on sinetti, joka saadaan uudestisyntymisessä. Ei kasteessa eikä sakramenttien kautta. Tämä sinetöinti on kaikkein suurin ihme. Jumala tekee tämän. Hän siirtää syntisen ihmisen pimeydestä valkeuteen, kun ihminen tekee parannuksen ja antaa elämänsä ohjat Jeesukselle.

Joh.1:12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.

Jumala kutsuu, ja ihminen on silloin valinnan paikalla. Tähän kutsuun voi ihminen vastata myönteisesti tai kielteisesti. Arvokkain kutsu, mitä koskaan ihmiselle on annettu, on Jumalan kutsu pelastukseen.

Ilm.3:20 Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.

Jos ihminen avaa sydämensä oven, niin Jumala siirtää hänet armon piiriin – Jeesukseen.

Kol.1:12-13 kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa, häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.

Joh.6:37.39 Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt. 
 Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.

JUMALA EI KUTSU JATKUVASTI, JA SIKSI SE ON NIIN ARVOKAS AIKA, KUN JUMALA KUTSUU

Sanl.1: 24-33 Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut, 
 vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini, 
niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte; kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus. Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä. 
 Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoaeivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi, 
 saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan. 
Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa. 
 Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.

Jumalan sana varoittaa, että joku voi kevytmielisesti ohittaa Jumalan rakkauden kutsun, ja sitten kun on hätä, ei kaikilla enää ole voimassa kutsua. Kukaan ei voi tulla Jeesuksen luokse, ellei Isä häntä vedä ja anna (Joh.6:44,65). Jeesus itki Jerusalemin tulevaa kohtaloa, koska se ei etsikkoaikaansa tuntenut:

Luuk.19:41-44 Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä 
ja sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; 
 ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut.

Kuitenkin Raamattu antaa sen lohduttavan lupauksen, että jokainen, joka HUUTAA AVUKSI Herran nimeä, pelastuu (Room.10:13). Tämä huuto on huuto synnintunnosta, ei pelosta!

JUMALAN ARMO

Jumala on armollinen Jumala. Jumalan tahto on, ettei kukaan hukkuisi (2Piet.3:9, 1Tim.2:4). On kuitenkin aivan selvä asia, että tämä armo on siinä, kun ihminen tulee syntisenä Jeesuksen ristin luokse tunnustaen syntisyytensä ja tekee parannuksen. Ristin luokse ei kannata tulla sillä mielellä, että vanhaa syntielämää voi taas jatkaa ”puhtaalta pöydältä”. Armo ei peitä tahallista synnin harjoittamista!

Snl.28:13-14 Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.

Joh.8:11 Hän vastasi: "Herra, ei kukaan." Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee."
Tämä on valtavaa armoa! Me vajavaiset opetuslapset saamme aina rohkeasti tulla Jeesuksen luokse, jos olemme langenneet, ja rehellisesti tunnustaa virheemme. Kun ne Hänelle tunnustamme ja tahdomme luopua sellaisista asioista, jotka murehduttavat Pyhää Henkeä, niin veri puhdistaa omantuntomme kuolleista teoista.

1Joh.1:8-10 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 
 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.

Heb.9:13-14 Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka, saastaisten päälle vihmottuna, pyhittää lihanpuhtauteen, kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!

Odotetaan Ylkämme tuloa ilolla ja pyhällä pelolla – Hän hakee pian morsiamensa kotiin!

Siunausta

Juhani Laukkonen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Raijan todistus