Minun stoorini - Antti Ylipelkonen

Klikkaa "LUE LISÄÄ"

RAIJAN TODISTUS USKOONTULOSTA

Olen aina uskonut Jumalaan ja Raamatun auktoriteettiin, mutta kuuluin niihin ihmisiin, jotka ajattelevat: ”Sitten vanhana tai sairasvuoteella teen parannuksen.”  Kuitenkin jokin ääni sisimmässäni sanoi, että entä jos kuolen tapaturmaisesti, mihin silloin menen, ja entä jos vanhana olen niin paatunut, etten enää voi ottaa Jeesusta vastaan.

Nyt tiedän, että tuo toinen ääni sisimmässäni oli Pyhän Hengen puhetta, toinen ääni kuului sielunviholliselle.  Nämä kaksi voimaa taistelevat ihmisessä, joka ei ole vielä tehnyt ratkaisua.  Parannus on Raamatun mukaan tehtävä: jos et lähde seuraamaan Jeesusta Jumalan ja ihmisten edessä,  kuulut auttamattomasti sielunvihollisen leiriin.  Mitään keskitietä ei siis ole olemassa.

Kun uskomattomana ollessani tapasin uudestisyntyneitä uskovia ihmisiä, nuoria ja vanhoja, hämmennyin sen sisäisen rauhan edessä, joka heillä oli, ja ajattelin, että kuuluapa tuohon joukkoon. Annoin kuitenkin maailman taas viedä ajatukseni muihin asioihin, mikä oli kovin helppoa, koska meille ei kukaan puhunut uskonasioista. Myöhemmin saimme kuulla, että jotkin ystävät Alajärven helluntaiseurakunnasta olivat saaneet meidät sydämelleen ja rukoilleet puolestamme.  Rukouksessa on ihmeellinen voima!

Juhani oli tutkinut Raamattua jo toista vuotta, erikoisesti profetioita.  Hän kertoi minulle usein Raamatun ennustuksista ja Jeesuksen toisesta tulemisesta omiaan noutamaan.  Ensimmäinen reaktioni oli, että syytin Juhania pelottelemisesta ja sanoin, että en halunnut kuulla tuollaista, parempi kun en tietäisikään mitään. - Tavallisesti minua eivät politiikka ja maailman tapahtumat olleet kiinnostaneet, mutta nyt tahtomattani huomasin, että kyllä tässä aikakaudessa on jotain merkillistä riippumatta siitä, halusinko sitä tiedostaa tai en, oliko se minulle miellyttävää tai ei.  Silloin nousi mieleeni kysymys: ”Kun Jeesus tulee omiaan noutamaan, kuulunko minä siihen joukkoon?”  Koska tunsin suunnatonta pelkoa puhuttaessa Jeesuksen toisesta tulemisesta, tiesin että en ole valmis.

Koska Juhani ja minä tunsimme kaipausta Jeesuksen puoleen, lähdimme Israeliin kahden viikon matkalle.  Ennen tätä matkaa  rukoilin Jeesusta, että Hän tulisi sydämeeni ja saisin voiman tulla Hänen lapsekseen.  Tuon matkan aikana saimme kulkea Jeesuksen jalanjäljissä, ja iltaisin hiljennyimme hartaushetkissä.  Maanantai-iltana 24.9.1979 tein ratkaisun, että haluan antaa elämäni Jeesukselle.  Kun tein tuon päätöksen, sain sydämeeni valtavan rauhan ja ilon.  Myöhemmin  tuli mieleeni epäilys, että olisikohan minun voimani liian heikko ja kestäisikö tuo rauha jatkuvasti...  Sielunvihollinenhan se oli, joka yritti väittää, etten uskossa kauan pysyisi; mitä ystävätkin ajattelisivat, mitä työtoverit, mistä kaikesta joutuisin ”luopumaan” jne. jne. - Mutta olen todennut, että se rauha ja ilo, mitä silloin ratkaisun tehtyäni koin, on vain kasvanut sisimmässäni.  Eikä ihminen omalla voimallaan uskoon tule ja uskossa pysy, sillä Herra antaa voiman tulla Jumalan lapseksi, se onkin ollut valtavaa todeta!  Ne maailman kevytmieliset riennot, jotka ennen tuntuivat tärkeiltä, menettivät kiinnostavuutensa.  Elämään tuli aivan uusi sisältö, jopa avioliittommekin uudistui.

Nyt on uskonratkaisustani kulunut jo yli 38 vuotta, ja olen kiitollinen näistä vuosista.  Olen tullut huomaamaan, miten rukoukset kuullaan. Läheisiä perheenjäseniä on tullut uskoon, myös äitini ja isäpuoleni vanhoilla päivillään ottivat Jeesuksen vastaan syntiensä sovittajana.  Jeesus on myös koskettanut parantavalla kädellään näiden vuosien aikana meitä ja perheenjäseniä.

Aikaansa seuraavat ihmiset ovat huomanneet, miten kaikki tässä maailmassa menee huonompaan suuntaan: on nälänhätää, ihmisten raakuutta, rikoksia, sotia ja ydinsodan pelkoa, luontokin kokee synnytystuskia (mm. maanjäristykset, tsunamit, hirmumyrskyt,  tulivuorenpurkaukset). Kuitenkin saan vailla pelkoa, Jeesuksen omana, katsoa luottavaisin mielin tulevaisuuteen.  Paras on edessä päin!

Israel-tilaisuus Alajärven helluntaiseurakunnassa 18.1.18, Juhani Laukkonen

AUGUSTINUS JA ANTISEMITISMI

Augustinus, varhainen, vaikutusvaltainen kirkon johtomies (354–430), antoi profetioiden opinkappaleille pahimman iskun niiden historian aikana. Hän onnistui sysäämään ennustuksien tutkimisen pimeyteen lähes 1400 vuodeksi opettamalla jääräpäisesti, ettei profetioita voinut tulkita kirjaimellisesti.

Koko muun Raamatun osalta Augustinus oli täysin tyytyväinen kirjaimelliseen, kieliopilliseen ja historialliseen tulkintaan. Silti ennustukset oli hänen mielestään tulkittava vertauskuvallisesti. Hänen näkemyksensä perustui hänen käsitykseensä seurakunnasta ja kirkosta. Mielipiteensä Augustinus on esittänyt teoksessaan, joka hallitsi ajattelua kirkon piirissä satoja vuosia hänen jälkeensäkin.

Augustinus opetti, että seurakunta oli ottanut Israelin paikan ja saanut lupaukset ja liitot, jotka Israel (Augustinuksen mielestä) oli hylännyt ja pettänyt luopumalla Kristuksesta. Hän opetti seurakunnan olevan vertauskuvallisesti Jumalan valtakunta ja ettei mitään Kristuksen hallitsemaa tuhatvuotista valtakuntaa tulisi kirjaimellisesti edes olemaan. Hän opetti lisäksi, että kirkon tulisi hallita maailmaa myös poliittisesti.

Augustinuksen vaikutus

Augustinuksen opeista tuli perusta roomalaiskatoliselle kirkolle. Ja yhä monet katoliset käsitykset ovat suoraan Augustinukselta.

Augustinuksen vaikutukset näkyvät myös ”kristillisen antisemitismin” filosofisena perustana. Hän opetti, ettei juutalaisilla enää ole osaa Jumalan suunnitelmassa, etteivät israelilaiset enää muodostaisi yhtenäistä kansaa, etteivät Jumalan ja Israelin liitot ole voimassa ja että juutalaiset ovat hengellisiä hylkiöitä, joiden toivo on mennyt. He ovat Kristuksen tappajia, joilla ei Jumalan aikomuksissa enää ole osaa eikä arpaa. Vaikka saattaa kuulostaa oudolta, ovat kaikki edellä luetellut seikat johtopäätöstä vertauskuvallisesta ennustusten tulkinnasta.

Haluankin jälleen kerran painottaa, ettei kukaan, joka tulkitsee profetioita kirjaimellisesti, kuten Jeesus ja apostolit tulkitsivat Vanhan testamentin ennustuksia, ikinä putoa saatanan asettamiin, juutalaisvastaisuuteen johtaviin ansoihin.

(Hal Lindseyn kirjasta ”Kohtaaminen pilvissä”)

Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä." (1Moos.12:3)

HYVÄ OMATUNTO

Paavali opettaa, että usko säilyy ja asuu puhtaassa omassatunnossa:

1Tim.1:18-20 Tämän käskyn minä annan sinun toimitettavaksesi, poikani Timoteus, aikaisempien, sinusta lausuttujen ennustusten mukaisesti, että niiden nojalla taistelisit jalon taistelun, säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet.  Niitä ovat Hymeneus ja Aleksander, jotka minä olen antanut saatanan haltuun, kuritettaviksi, etteivät enää pilkkaisi.

Vuosikymmeniä sitten monet hengelliset lehtikirjoitukset ja kirjat opettivat hyvin perusteellisesti, kuinka tärkeää on vaeltaa puhtaalla omallatunnolla. Asioista, jotka tahrasivat omantunnon, kirjoitettiin ja varoitettiin hyvin selvästi. Kaita tie oli hyvin viitoitettu. Nykyään näistä asioista saa lukea hyvin harvoin, ja syntikäsite on kuin veteen piirretty viiva. Vaikka joissakin asioissa vuosikymmeniä sitten mentiinkin ehkä ”liiallisuuksiin”, niin tänä päivänä voi vain ihailla silloisten uskovien vaellusta. Uskovat erottuivat maailmasta jo ulkonaiselta olemukseltaan, ja he joutuivat ”jotakin maksamaan” Kristuksen seuraamisesta.

Jos Pyhä Henki on uskovaisessa murheellinen, hän ei voi samanaikaisesti kokea pelastuksen riemua. Tämä ”matalapaine” on monen uskovaisen tila tässä lopun ajassa:

Ef.4:30 Älkää saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.

Eivät kyyneleet eivätkä rauhoittavat psykologiset puheet puhdista omaatuntoa, vaan sen tekee ainoastaan Jeesuksen veri. Sinä uskova ystäväni, joka olet kiinni TV-sarjoissa tai muissa maailman ”likavesissä”, käänny sieltä pois (tee parannus) ja anna Jeesuksen veren puhdistaa omantuntosi, ja saat jälleen kokea pelastuksen iloa Kristuksessa!

1Tim.3:8-9 Niin myös seurakuntapalvelijain tulee olla arvokkaita, ei kaksikielisiä, ei paljon viinin nauttijoita, ei häpeällisen voiton pyytäjiä,  vaan sellaisia, jotka pitävät uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa.

TURTUNUT OMATUNTO

Turtunut omatunto on hyvin vaarallinen ”kapine”. Se ei tunne taivastietä eikä enää nuhtele mistään. Se venyy kuin kuminauha, ja silloin voi aivan hyvin elää synnissä ja kaiken lisäksi luulla, että armo on syntiharrastuksista huolimatta voimassa:

Ps.36:2-3 Synti sanoo jumalattomalle: minun sydämessäni ei ole Jumalan pelkoa hänen silmäinsä edessä.  Sillä se tekee kaiken sileäksi hänen silmissään, että hänen pahuutensa havaittaisiin ja häntä vihattaisiin.

Kun jumalanpelko katoaa, on se merkki turtuneesta omastatunnosta. Mikään ei ole syntiä, on vain ”pahoja taipumuksia ja luonteen heikkouksia”. Tämä tie johtaa lopulta luopumukseen, ellei kääntymistä ajoissa tapahdu. Omatunto voi täysin kuolettua:

1Tim.4:1-2 Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja  valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty.

OMATUNTO EI OLE EREHTYMÄTÖN OPAS

Jumalan Sanaan sitoutuva omatunto on ”kasvamassa” oikeaan suuntaan ja antaa osviittaa oikeasta ja väärästä. Kuitenkin omantunnon yläpuolella on Jumala:

1Joh.3:19-20 Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki. 

YLIHERKKÄ OMATUNTO

Yliherkkä omatunto voi johdattaa uskovaisen lainalaiseen tilaan. Paras lääke yliherkän omantunnon rauhoittamiseen on Jumalan Sana. Omantunnon pitää puhtaana ainoastaan Jeesuksen veri:

Heb.9:14 kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!

OLKAAMME REHELLISIÄ JUMALAN EDESSÄ

1Joh.1:9-10 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.

Tälle puhdistuslähteelle kannattaa usein tulla!

Siunausta

Juhani

PELKURIT JA ROHKEAT JUMALAN SANAN VALOSSA!

(Todelliset sankarit, keitä he ovat?)

Joh.3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

JUMALA RAKASTAA MAAILMAA, PITÄÄKÖ MEIDÄNKIN RAKASTAA?

1Joh.2:15-17 Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. 
Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.

TUTUILLE SANOILLE ANNETAAN UUSI MERKITYS,

TÄMÄ ON AIKAMME VÄKEVINTÄ EKSYTYSTÄ

Onko edellisissä raamatunjakeissa ristiriita? Jumala rakastaa maailmaa, mutta meitä varoitetaan rakastamasta maailmaa... Ei ole ristiriitaa! Jumala ei ole ihminen eikä elä tässä maailmassa. Hän on luonut tämän kaiken. Hän asuu maailman ulkopuolella (Pyhä Henki on täällä). Jumala on Pyhä Jumala eikä Häneen tartu mitään maailman pahuutta. Jos ihminen, joka elää täällä maailmassa, rakastaa maailmaa, hän imee itseensä maailman henkeä. Jumalaan ei tartu maailmasta sen pahuus, mutta ihmiseen tarttuu mitä maailmassa on (sielunvihollinen on vielä hetken tämän maailman ruhtinas). Meidän tulee rakastaa Jumalaa, joka on Pyhä ja Puhdas. Hänet kohtaamme Jeesuksessa Kristuksessa.

Jumala tahto on pelastaa ihminen. Jeesus on ainoa ovi pelastukseen. Jos Jeesus ei olisi tullut maailmaan Jumalan rakkauden lähettämänä, ei kukaan voisi pelastua. Jeesus tuli Jumalan Karitsana kärsimään uhrikuoleman meidän syntisten ihmisten puolesta. Jumalan tahto on, ettei kukaan hukkuisi. Ihmisen vapaa tahto kuitenkin vaikuttaa sen, että vain pienelle joukolle kelpaa Jumalan armo Jeesuksessa Krituksessa.

Jumala, joka lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan, että mahdollisimman moni ottaisi Hänet Pelastajana vastaan, tulee pian tuomitsemaan maailman.

JUMALA MYÖS TUOMITSEE RAKASTAMANSA MAAILMAN

Ilm.21:8 Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.

Ensimmäisenä tuomitaan tulijärveen pelkurit! Ketkä ovat pelkureita Tuomarimme edessä? Miksi näin kova tuomio, jos pelkää. Mitä pelkoa tämä on? EI OLE KYSYMYS JUMALANPELOSTA!! Ihmispelosta on kysymys ja sen monista eri muodoista!

On valtava ero Raamatun ilmoittamalla rohkeudella ja maailman ihailemalla rohkeudella. Jumalan mielen mukainen ja Hänen arvostamansa rohkeus nousee uskosta, joka katsoo jo ikuisuuteen ja jaksaa kärsivällisesti odottaa sitä. Maailman ihailema rohkeus antaa tässä ajassa hetkellistä ihmiskunniaa ja mainetta mutta johtaa lopulta iankaikkiseen kadotukseen. Siksi on hyvin tärkeä tarkastella näitä kahta täysin toistensa vastakkaista mallia.

Muinaisajan sankarit – ennen vedenpaisumusta - olivat samanlaisen ihailun kohteena kuin tämän lopun ajan sankarit (maailman mittapuun) mukaan. He olivat langenneiden eli kapinallisten ja tottelemattomien enkelien jälkeläisiä, kookkaita (jättiläisiä) ja uhmakkaita, jotka Jumala tuomitsi ja lopuksi hävitti maanpäältä. Näillä enkelien ja ihmisten sekasikiöillä oli ihmisiin verrattuna yliluonnollisia voimia ja kykyjä, joita tavalliset ihmiset kadehtivat ja ihailivat, mutta Jumala halveksi ja häpesi, koska he eivät edustaneet Hänen arvomaailmaansa. Vedenpaisumuksen tarkoitus oli puhdistaa ihmisrotu tästä saastasta. Kaikki liha oli turmeltumassa (perintötekijät). Myös tulevan Jeesuksen äidin, Marian, geenit olisivat saastuneet, ellei Jumala olisi hävittänyt silloista ihmissukua. Jeesus ei olisi voinut syntyä viattomasta ja puhtaasta neitsyestä.

Tämä lopun aika on aivan samanlaista. Pyritään ihmisvoimin luomaan yliluonnollinen ihminen. Yliluonnollisia voimia omaavia ihmisiä esittävät elokuvat ovat hyvin suosittuja. Ei ole väliä sillä, mistä nämä voimat ovat lähtöisin – ovatko ne syvyydestä vai taivaasta. Ihaillaan erikoisesti niitä ihmisiä, jotka uskaltavat leikkiä kuolemalla. On ”urheaa” olla jatkuvasti kuolemanvaarassa ja koetella sietokykynsä rajoja. Kaikki harrastukset, jotka ovat hengenvaarallisia, lisäävät suosiotaan. Nuoret ovat alkaneet leikkiä kuolemalla – seisovat junanraitella ja ottavat selfietä lähestyvän junan edessä, kiipeilevät talojen katoilla, hyppäävät korkeilta paikoilta jne. Vihollinen tuo jatkuvasti uusia uhkarohkeita lajeja ja harrastuksia. Toisia kuolee (saattavat mennä iankaikkiseen tuleen), ja heitä ihannoidaan heidän ”rohkeutensa” tähden. Ei haluta tietää eikä ajatella sitä, missä heidän sielunsa on kuoleman jälkeen? He ovat ikuisuudessa ja ovat nyt hyvin tietoisia omasta tilastaan, jota ei enää koskaan voi toiseksi muuttaa - ei koskaan!

IANKAIKKISUUS alkaa tämän lyhyen elämän päätyttyä, mutta sitä ei haluta ajatella. Pelkureita ovat juuri nämä ihmiset, jotka haluavat tämän maailman kunniaa mutta eivät kestä Kristuksen seuraamisesta tulevaa häpeää. Pelkureita ovat ne, jotka kulkevat Jumalan kutsun ohitse, koska pelkäävät muita ihmisiä – heidän mielipiteitään. Pelätään olla pieniä ja nöyriä ihmisiä. He pelkäävät ihmismielipiteitä enemmän kuin iankaikkisuutta tulimeressä – todella järkyttävää!

JUMALAN PALVELIJAN EI TULE HÄVETÄ HERRAANSA

Sanl.25:26 Kuin sekoitettu lähde ja turmeltu kaivo on vanhurskas, joka horjuu jumalattoman edessä.

Uskovainen ihminen palvelee ja edustaa Kuningasten Kuningasta, jonka edessä kerran kaikkien polvien on notkistuttava Fil.2:10.

Room.12:2 Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.

USKOVAISEN PÄÄMÄÄRÄ ON VALTAVA

2Kor.4:16-18 Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, 
 meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia

Häpeääkö Jumala meitä? Häpeämmekö me Häntä? - Jos me häpeämme Jumalaa, niin se johtuu siitä, että me kunnioitamme kadotukseen kulkevia, uskosta osattomia ihmisiä enemmän kuin Kaikkivaltiasta Jumalaa. Silloin me kumarramme maailman mielipiteille ja ylenkatsomme Jumalan lahjan - Jeesuksen.

Luuk.6:26 Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille.

Maailman antama suitsutus ei ole Jumalan Hengen mukaista. Maailman ihmiset ovat parannuksen paikalla – jos he eivät tule tuntemaan syntisyyttään Jumalan edessä, niin me olemme epäonnistuneet valona ja suolana. Olemme johtamassa ihmisä kadotukseen. Seurakunta ei voi ottaa mallia maailmasta, jos se aikoo saada ihmisiä parannuksen paikalle.

Pelkurit matkivat maailmaa (mielipiteitä, tapoja ja henkeä) – rohkeat seuraavat Jeesusta (tie, totuus ja elämä).

Luuk.9:25-26 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon? Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee omassa ja Isänsä ja pyhäin enkelien kirkkaudessa

On viisautta ajatella sitä, mitä Jumala ajattelee meistä nyt ja mitä sitten, kun astumme ikuisuuteen ja seisomme Hänen edessään kuulemassa vaelluksemme tulosta.

RAAMATTU ANTAA TIETOA – KETKÄ PÄÄSEVÄT TAIVAASEEN

JA KETKÄ EIVÄT

Tänä aikana kuulee hyvin harvoin puhuttavan siitä, ketkä eivät pääse taivaaseen. Raamatussa Jumala kuitenkin puhuu heistä, koska Hän haluaa, että synneistä tehtäisiin parannus oikeaan aikaan ja armo astuisi tuomion tilalle.

Matt.
9:6 Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin" - hän sanoi halvatulle - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.

1Kor.6:9-10 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

Gal.5:19-21 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.

Jeesus puhuu Ilmestyskirjan seitsemälle seurakunnalle (joista viisi oli parannuksen paikalla), ja me voimme sieltä myös tarkastella Hänen näkemystään, joka kerran tuomitsee. Ei positiivinen ajattelu ole totuutta. Jumalan Sana on Totuus – Jeesus on Totuus. Totuus sydämessä tekee ihmisen vapaaksi ja saa aikaan todellisen levon ja rauhan. Tämä rauha tulee Totuuden Hengestä, Kristuksen Hengestä.

Raamattu on Jumalan Sanaa, ja Jumala tahtoo meidän iankaikkisuusparastamme. Tänä päivänä Raamattua ei pidetä edes kaikissa seurakunnissa Jumalan ilmoituksena, ja näin Sana menettää täysin merkityksensä ja ihmisiä johdetaan harhaan. Suurin syy lopun ajan luopumukseen on juuri tämä yksipuolinen Sanan julistus. Jumalanpelko on kadonnut, ja Jumalan Pyhyys on poljettu maahan. Väärä rauha asustaa liian monen sydämessä.

Jeesus tulee pian....

Siunausta

Juhani Laukkonen

JUMALAN ARMO

Jumalan armo ja rakkaus ihmistä kohtaan tulee kaikkein kirkkaimmin ilmi Jeesuksen ristinkuolemassa. Ristillä Jeesus kärsi ja kantoi meidän syntimme ja rangaistuksemme. Jumala ristillä luomansa ihmisen sijaisena – käsittämätön rakkaus!

Evankeliumin julistuksessa tuodaan ihmisille tietoon tätä ihmeellistä totuutta. Syntinen ihminen voi uskon kautta tähän lunastukseen saada osakseen Jumalan armahduksen.

Jumalan tahto on, ettei kukaan hukkuisi. Kristuksen lunastuksen tuoma armahdus riittäisi koko ihmiskunnalle. Raamattu osoittaa kuitenkin sen surullisen tosiasian, että vain harvat ihmiset pelastuvat. Ahtaasta portista sisälle meneviä on vain vähän.

MISTÄ TÄMÄ JOHTUU?

Ei johdu Jumalasta! Ei armon riittävyydestä! Tämä johtuu ihmisen ylpeydestä, välinpitämättömyydestä, rakkaudesta syntiin, ihmispelosta ja monista muista seikoista, mutta suuri yhteinen nimittäjä on EPÄUSKO. Ei uskota, että tämän elämän jälkeen on vain kaksi paikkaa ikuisuudessa – Jumalan luona Taivaallisessa Jerusalemissa tai iankaikkisessa helvetin tuskassa. Armon hylkääminen on ihmisen pahin virhe. Tähän hylkäämiseen liittyy ihmisen vapaa tahto tehdä omat valintansa. Ihminen voi kulkea Jumalan armokutsun ohi, ja näin Raamatun mukaan tapahtuu useimpien ihmisten kohdalla. Jumalan armon riittävyydestä ei ole kysymys, kun niin monet ihmiset joutuvat kadotukseen, vaan kysymys on siitä, että ihminen hylkää tämän armon. Jumala ei vie ketään vasten omaa tahtoa Taivaaseen. Hän kutsuu ihmistä. Hänen Pyhä Henkensä lähestyy ihmistä, jolloin ihminen kokee omassatunnossaan syntisyytensä Pyhän kosketuksessa. Silloin tulisi avata sydän Jeesukselle!

Tämän tähden meidän on kiinnitettävä ihmisten huomio siihen vaaraan, että he voivat tehdä elämänsä suurimman virheen – kulkea armokutsun ohi tai jopa uhmakkaasti vastustaa Jumalaa.

Tänä aikana julistuksessa puhutaan hyvin paljon Jumalan armosta ja rakkaudesta, mikä on aivan oikein, mutta ongelma ei ole Jumalan armossa ja rakkaudessa vaan armon vastaanottokyvyssä. Tähän armon vastaanottamiseen on vihollinen kehittänyt monia juonia ja esteitä, ja myös perintönä saamamme langennut Aadamin luonto on armahduksen vastaanottamisen esteenä. Armoa anoessaan ihminen on tilanteessa, jossa hän myöntää oman syyllisyytensä Pyhän Jumalan edessä. Ihminen joutuu nöyrtymään ja tunnustamaan, että hän on suuri syntinen ja tarvitsee ARMAHDUKSEN. Tämä on ylpeälle lihalle hyvin vastenmielistä! Pullonkaula pelastuksessa on siis ihmisen vapaa tahto, jota vihollinen manipuloi ja Aadamilta peritty syntiin taipuvainen luonto tukee.

Jos nämä tosiasiat jätetään julistuksesta pois, niin vastuu pelastuksesta siirretään Jumalalle, ja se ei toimi. Vain syntisyytensä tunteva ihminen voi anoa armahdusta – terveet eivät tarvitse parantajaa. Jumala on tehnyt 100-prosenttisesti kaiken puolestamme Jeesuksessa Kristuksessa, ja nyt on kysymys vain siitä, kelpaako Jumalan armahdus Hänen ehdoillaan meille?

Kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus!

RATKAISU vai PARANNUS?

Jokainen uskovainen on Kristuksen pappi. Siksi hänen tulee tietää, miten ohjata ihminen uskoon (1Piet.2:9). (ettei hän tekisi vain käännynnäistä vaan johtaisi hänet Jeesuksen luokse)

Ratkaisu sisältyy parannuksen tekoon, mutta se ei kerro koko totuutta. Ratkaisu ei johda aina uudestisyntymiseen, mutta parannus johtaa (suurella todennäköisyydellä).

Mitä eroa on ratkaisulla ja parannuksella?

PARANNUS ON TÄYSKÄÄNNÖS

 Apt.3:19 Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois...

Parannus on kääntymistä jostakin johonkin. Vanhasta elämästä käännytään pois ja lähdetään toiseen suuntaan. Raamatun ilmoituksen mukaan lavealta tieltä käännytään kaidalle tielle (Jeesus on tie) ja lähdetään kulkemaan tätä kaitaa tietä.

 Snl.28:13 Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon...

Ratkaisu on liian kevyt ilmaisu, ja sen takana voi olla myös väärä opetus siitä, kuinka uskon tielle lähdetään Raamatun ilmoituksen mukaan. Kysymys on mitä tärkein ihmisen ikuisuuden kannalta. Paavali kehottaa siksi tutkimaan itseään onko uskossa (2Kor.13:5).

Ratkaisu on tahtoelämässä tapahtuva päätös Jeesuksen puoleen, ja parannus on tämän päätöksen moraalinen toimeenpano. Jos sijoitamme ratkaisun ja parannuksen tuhlaajapoikavertaukseen, niin tuhlaajapoika teki ratkaisun sikakaukaloiden luona ja parannus tapahtui, kun hän jätti sikakaukalot taakseen ja lähti kohti Isän kotia.

Jos ratkaisu merkitsee vain sitä, että hyväksyy Jeesuksen ristinkuoleman ja antaa itsensä Jeesukselle (ikään kuin suurena lahjana), niin ei ole tapahtunut alkuunkaan parannusta. Emme ole mitään ”lahjapotteja”, jotka nostavat Jeesuksen arvovaltaa, kun me hyväksymme Hänet. Ihminen on kadotettu syntinen – matkalla kohti iankaikkista helvettiä ja tarvitsee Vapahtajaa enemmän kuin mitään muuta. Jumalan rakkaus vetää meitä parannukseen! Jumala halajaa meissä olevaa iankaikkista henkeä, koska Jumala rakastaa ja säälii ihmistä, joka ei lakkaa koskaan olemasta. Jumala hyväksyy ja armahtaa nöyrtyvän ja katuvan ihmisen Jeesuksen sovitustyön kautta.

HARHAA ON SE, ETTÄ ME LUULEMME JEESUKSEN TARVITSEVAN MEIDÄN HYVÄKSYNTÄÄMME JA MYÖTÄTUNTOAMME. TOSIASIASSA ME TARVITSEMME JEESUSTA, JA YKSIN HÄN VOI MEITÄ SYNTISRAUKKOJA AUTTAA. JUMALA RAKASTAA LUOMAANSA IHMISTÄ JA TAHTOO PELASTAA HÄNET.

Ihminen on nostettu tässä lopun ajassa ylikorostuneeseen asemaan.

RATKAISUN TEHNYT JA ILMAN PARANNUSTA ELÄVÄ ”USKOVA” VOI JATKAA ELÄMÄÄNSÄ SYNNISSÄ – UUDESTISYNTYMÄTTÖMÄNÄ JA LUULLA OLEVANSA TAIVASTIELLÄ.

Jotta ihminen saa synnit anteeksi, hänen on käännyttävä!!! ”..parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattavahänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.” Ei se auta, jos annetaan elämä Jeesukselle ja matka jatkuu lavealla tiellä. Pitää siirtyä kaidalle tielle – Jeesus-tielle. Mitä se tarkoittaa? JEESUS ON TIE, TOTUUS JA ELÄMÄ. Raamattu on tämän tien kulkua ohjaava karttakirja. Jos rakastamme Jeesusta, olemme kiinnostuneita Hänen tahdostaan. Hänen tahtonsa on ilmoitettu Uudessa Testamentissa.

USKOVAN IHMISEN ELÄMÄN PITÄÄ MUUTTUA –

PYHÄ HENKI MUUTTAA SEN

 1Piet.4:3-4 Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa. Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat.

 2Kor.6:15 … mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?

On ero vanhan ja uuden elämän välillä!!!

 1Kor.6:9-11 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. Ja tuommoisia te olitte,…

JEESUS PUHUU PARANNUKSESTA

Uudessa testamentissa on paljon kohtia, joissa käsitellään pelastusta (USKOON TULEMISTA), ja silloin Raamattu opettaa parannuksesta.

Jeesus aloitti julkisen toimintansa puhumalla näin:

 Mark.1:14-15 Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi."

Jeesus antoi viimeiset ohjeet opetuslapsilleen ylönousemusruumiissaan ennen lähtöään Öljymäeltä Isän luokse:

 Luuk.24:44-47 Ja hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa." Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.

Nykyisessä kielenkäytössä uskoontulosta käytetään paljolti termiä ”ratkaisu”,  jolla tarkoitetaan tahdon päätöstä, lähteä seuraamaan Herraa Jeesusta – ottaa Jeesus vastaan, sydämeen asumaan (mikä on aivan oikein).

RATKAISUN JA PARANNUKSEN ERO KÄSITTEENÄ

Sisältääkö ”ratkaisu”-käsite riittävästi ne elementit, jotka liittyvät Raamatun käsitteeseen parannuksesta, ja pelastaako ratkaisun teko? Ratkaisu kyllä tarvitaan pelastukseen, mutta se ei ole vielä kaikki, mitä sisältyy parannuksen tekoon.

Ratkaisu on tahdon päätös. Jumala on antanut meille vapaan tahdon, jota Hän ei loukkaa. Jumala kutsuu ihmistä ja on valmistanut pelastuksen, joka riittäisi kaikille ihmisille maailmassa. Tämä suunnattoman arvokas lahja on vapaaehtoisesti vastaanotettavissa. Jumala tarjoa tätä lahjaa ihmisille evankeliumin sanomassa – ilosanomassa syntisille.

VAPAA TAHTO JA RATKAISU KYLLÄ KUULUVAT

OSANA PARANNUKSEEN

Tahdon päätös tulee esiin seuraavissa raamatunkohdissa:

 Joh.1:12 Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä...

Tässä ilmenee kaksi seikkaa: niille jotka ottivat Hänet vastaan Hän antoi voiman (oikeuden) tulla Jumalan lapsiksi… Tässä ei sanota, että he tulivat heti Jumalan lapsiksi, vaan nyt oli oikeus tulla... Tämä on Jumalan puolelta annettu mahdollisuus tehdä parannus. Parannus on moraalinen käännös ihmisen elämässä.

Uudestisyntyminen on Pyhän Hengen työ ihmisessä.   Pyhän Hengen tulo ihmisen henkeen on 100-prosenttisesti Jumalan teko, ja se ei (valitettavasti) tapahdu aina silloin kun ihminen "näyttää" tekevän ratkaisun tai parannuksen, koska me emme näe sitä, mikä on sydämen todellinen asenne Jumalan edessä. Vasta hedelmä alkaa paljastaa ulkopuolisille sen, mitä on tapahtunut ihmisen sisällä.  Jumalan armo alkaa kasvattamaan uudestisyntynyttä ihmistä (Tiit.2:11-13).

Vielä tahdonratkaisusta raamatunkohta:

 Ilm.3:20 Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.

Tämä jää ihmisen päätettäväksi – avata ovi tai pitää se kiinni. Jumala ei tee väkivaltaa ihmisen vapaalle tahdolle. (Tämä vapaa tahto on myös enkeleillä). Tämän takia Raamatussa on voimakkaita kehotuksia käyttää vapaata tahtoa oikein tässä iankaikkisuuteen vaikuttavassa ratkaisussa.

Antaa lupa Jumalalle, kun Hän kutsuu, vaikuttaa meissä… Oma ”taipumiseni” tapahtui paljon ennen kuin tulin parannuksen paikalle...

 2Kor.5:20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

 Apt.2:40 Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta."

Raamattu osoittaa selvästi, että Jumalan tahto on, ettei kukaan hukkuisi (2Piet.3:9; 1Tim.2:4), mutta ihmisen vapaa tahto tekee sen, että valitettavasti suurin osa ihmiskuntaa hylkää Jumalan armokutsun ja hukkuu.

Näemme näistä raamatunkohdista, että ihmisen oma tahdonratkaisu tarvitaan pelastukseen. Ei ihminen pelastu ulkopuolisten armovälineiden kautta kuten monet suuret kirkkokunnat opettavat. Pelastus on jokaisen henkilökohtaisen päätöksen tulos.

RATKAISU TARVITAAN, MUTTA PARANNUKSEEN KUULUU VIELÄ LISÄÄ... PARANNUS TUNKEUTUU SYVEMMÄLLE

On liian kevyitä lauseita sellaiset kuin esim. ”kokeilkaa Jeesusta - siitä saa hyvät fiilikset” ym…

Parannus luotaa sydämen pohjaan asti!

 Apt.3:19 Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois...

Kääntykää! Ja mistä mihin pitää kääntyä? Pitää kääntyä lavealta (leveältä maailman tieltä) kaidalle Jeesus-tielle. Ratkaisun yhteydessä me teemme lupauksen Jeesukselle antautumisesta, ja PARANNUKSESSA ME TOTEUTAMME SEN LUPAUKSEN.

Jos syntinen tekee tahdonratkaisun alttarilla ja hänelle julistetaan siinä synnit anteeksi, mutta hän ei luovu syntisestä elämästään, ei ratkaisulla ole mitään merkitystä. ”Usko ilman tekoja on kuollut”. Muutos ihmisen elämässä on osoitus parannuksesta.

 Snl.28:13 Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.

Syntinsä tunteva ihminen kaipaa armoa, ja hän löytää sen, jos hän on rehellinen Jumalalle ja itselleen. Jeesus sanoi syntiselle naiselle kun armahti häntä: ”Mene äläkä enää syntiä tee.”

USKOVAISESTA TULEE KRISTUKSEN RUUMIIN JÄSEN

(edustamme Herraamme täällä maailmassa)

 Fil.2:14-15 Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa...

Jos ratkaisun yhteydessä ei tapahdu tätä moraalista täyskäännöstä, niin ratkaisusta ei ole mitään hyötyä vaan haittaa. Jeesus ei tule mukaan vanhan likaisen elämän viihdyttäjäksi, vaan Hän puhdistaa verellään syntisen ihmisen sydämen ja tulee puhdistettuun sydämeen Hallitsijaksi – omistajaksi.

 1Kor.6:19-20 Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.

Ei kukaan (aikuinen) pelastu, ellei hän tee parannusta. Raamattu ei sano, että kaikkien on tehtävä ratkaisu että pelastuisivat, vaan parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava...

 Apt.17:30-31 Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta (Jeesus), jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista."

KUKA VOI TEHDÄ (REHELLISEN) PARANNUKSEN?

Sellainen ihminen, joka tietää olevansa menossa kadotukseen (Mark.2:16-17; Joh.9:39-41), tietää olevansa syntinen Pyhän Jumalan edessä. Sellainen ihminen joka etsii armahdusta Jumalalta. Jotkut luulevat jopa olevansa niin syntisiä ja huonoja, ettei Jumala heitä enää edes huoli – juuri tällaisia varten Jeesus on tullut ja kuollut ristillä. Langennut uskovainen, joka katuu ja tulee nöyrin mielin takaisin (tuhlaajapoika – tyttö).

Tällaiset ihmiset meidän tulee ohjata Jeesuksen eteen Golgatalle – Jeesus ristillä runneltuna juuri tämän tähden. Jeesus kantoi Jumalan tuomion synnin tähden, juuri meidän edestämme. Jeesus Jumalan vihan kohteena meidän rikkomustemme tähden. Hän otti paikkamme – me olisimme kuuluneet ristiinnaulittaviksi ja iankaikkiseen kadotukseen. Tässä astuu uskon kautta Jumalan armo ihmisen osaksi.

KUKA EI VOI TEHDÄ PARANNUSTA?

Ihminen joka luulee olevansa niin hyvin elänyt että kelpaa Jumalalle sellaisenaan. Ihminen joka luulee, että toinen (pappi) voi hoitaa hänen asiansa Jumalan edessä (rituaalien ja armovälineiden avulla). Ihminen, joka on kulkenut etsikkoaikojensa ohi. Luopio, joka on pilkannut julkisesti Armon Henkeä (Heb.6:4-6; Heb.10:29), jonka voimaa hän on saanut maistaa, ja jalkoihinsa polkenut ristin veren, jossa hän kerran sai maistaa anteeksiantoa.