JUHANIN USKOONTULO

Syksyisenä iltana vuonna 1977 seisoi eteisessämme nuori mies koputtaen ovelle.  Menin avaamaan ja pyysin vierasta sisälle.  Tulija esitteli itsensä Jehovan todistajaksi ja pyysi saada hiukan keskustella Jumalan valtakunnasta.  Aikaisemmin en ollut kertaakaan alkanut keskustella uskonasioista Jehovan todistajien kanssa, mutta jokin sisäinen kaipuu sai minut tällä kertaa siihen.  Mies puhui hyvin varmaotteisesti Jumalan valtakunnasta ja siitä, miten se tulee tänne maan päälle.

Kaipuuni näihin asioihin heräsi.  Ufokirjat vaihtuivat Jehovan todistajien kirjoihin.  Jehovan todistajia vieraili meillä useita kertoja, ja he selittivät Raamattua omalta näkökannaltaan.  Kuitenkin luin siinä ohessa kristillisestä kirjakaupasta ostamiani kirjoja, jotka käsittelivät lopun aikoja, ja aloin verrata lukemaani Jehovan todistajien profetiatulkintoihin.  Ristiriita oli niin suuri, että ajattelin jommankumman olevan aivan humpuukia.  Aloin tosissani tutkia Raamatusta profetioita, ja rinnastin niitä lukemiini kirjoihin.  En voinut kovinkaan kauan hyväksyä Jehovan todistajien mielipiteitä, ja kielsinkin heitä toistaiseksi käymästä meillä, jotta voisin paremmin tutkia asiaa Raamatusta.  Tämän jälkeen ei heitä käynyt, ja nyt voin sanoa Sinullekin, ystäväni, että Jehovan todistajien oppi on katalaa harhaoppia.

En silloin tiennyt, mikä voima minut pani lukemaan ja mistä se hengellinen nälkä johtui.  Nyt tiedän, että se oli Jumalan suuresta armosta annettu ETSIKKOAIKA.  Oli minulla joskus aikaisemminkin ollut vastaavaa sisäistä kaipausta, mutta olin tukahduttanut sen nuoruuden rientoihin.  

Sisäinen kaipaus kasvoi lukiessani hengellisiä kirjoja ja Raamattua, mutta en silloin vielä ollut lukenut Raamatusta paljon muuta kuin profetioita käsitteleviä kohtia.  Matkustin syksyllä 1978 vaimoni Raijan kanssa Israeliin.  Halusin näin saada tyydytystä hengelliseen tyhjiööni käymällä Jeesuksen kotimaassa.  Tämä matka oli kuitenkin vain ns. aurinkoloma, enkä palattuani ollut yhtään tyytyväisempi.  Sydämestäni puuttui rauha, ja Raamattua lukemalla yritin tyydyttää sisäistä kaipuutani.  

Ravintolaillat alkoivat vähitellen tympäistä, ja elokuvat tuntuivat joutavilta.  Tunsin vain kaipaavani jotain puhtautta, mutta en tiennyt, mitä minun olisi tehtävä.

Näin kului vielä vuosi.  Luin Raamattua ja rukoilin Jumalaa pelastamaan minut ja koko perheeni, mutta alitajunnassani asetin Jumalalle ehtoja, esimerkiksi sen, että haluaisin olla uskossa salaa...

Näiden kahden vuoden aikana opin kunnioittamaan Raamatun ihmeellistä viisautta.  Profetioiden toteutumisesta alkoi jo tänä aikana tulla minulle selvää näyttöä.  Esimerkiksi Egyptin ja Israelin rauhansopimus toteutui, tästä puhuu Hesekiel.  Iran siirtyi Israelin vihollisten rintamaan (Hesekiel),  EEC:hen liitettiin kymmenes valtio Kreikka (Daniel).

Luin usein vaimolleni näistä profetioiden täyttymisistä, ja kerroin hänelle, kuinka lähellä Jeesuksen toista tulemista olimme.  Yritin uskotella itselleni, että olisin valmis, jos Jeesus silloin olisi saapunut noutamaan omiaan, mutta sisäisesti olin hyvin epävarma.

Jumala oli armollinen minua kohtaan.  Hän ei hellittänyt otettaan minusta vaan kypsytti minut ratkaisun paikalle.  Syksyllä 1979 Raija ja minä päätimme lähteä kahden viikon matkalle Israeliin.  Päätimme yhdessä, että tällä matkalla teemme ratkaisun ja kun tulemme takaisin, emme enää onnu puolelle ja toiselle vaan lähdemme rohkeasti seuraamaan Jeesusta.

Se matka Israeliin oli hyvin antoisa.  Kuljimme kahden viikon ajan Jeesuksen jalanjäljissä.  Iltaisin saimme kuulla hyviä raamattutunteja.  Eräänä iltana sitten kysyttiin, kuka haluaa puolestaan rukoiltavan.  Raija ja minä nostimme kätemme, ja  meidät siunattiin taivastielle.  Rukoilimme voimaa ja rohkeutta Jeesuksen seuraamiseen.  

Herra on luvannut antaa voiman.  Niinpä mekin saimme Suomeen palattuamme  kokea Herran apua.  Saimme iloisina kertoa ratkaisustamme  ystäville, sukulaisille ja työtovereille, ja saimme  tuntea sydämessämme rauhaa.  Kaipuu, joka oli kalvanut sisintä, oli poissa, ja tilalle oli tullut ilo ja rauha.  Se ei ole haihtunut vaan säilynyt ja syventynyt.

Tämän ilosanoman Jeesuksesta haluan tuoda kaikkien tietoon.  Ei riitä, että on myötämielinen hengellisille asioille ja ”hyvä ihminen”. Pelastus = sydämen usko, jonka Jumala lahjoittaa syntiselle, joka tekee parannuksen. Me vajavaiset ihmiset olemme taivaskelpoisia vain  Jeesuksen armotyön kautta.

Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.” (Joh.3:5-7)

Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.  Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.” (Matt.10:32-33)

”sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.”  (Room.10:10)

Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” (Room.10:17) 

Ystäväni, lue nämä raamatunkohdat todella koko sydämestäsi ja rukoile Jeesusta elämääsi.  Anna elämäsi Jeeukselle, niin saamme pian iloita yhdessä Karitsan häissä!

Juhani Laukkonen