Se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu Pauli Rahkonen Alkuperäisen vihkosen kustantaja: Kristillinen Kirjakauppa, Valtatie 4, 03600 Karkkila   Julkaistu Internetissä kirjoittajan luvalla.

---

Vihkosen takakannen teksti

Ennenkuin luopumus ensin tapahtuu!

Kirjan sanoma on hyvin ajankohtainen, ja sitä lukiessa päätyy siihen toteamukseen, että Herra on ilmestynyt veljelle. Sanoma on syvällistä ja Raamatun sanaan pitäytyvää voimakasta totuuden esille tuomista. Se on hätähuuto aikamme pensistyneelle ja väärälle sovinnaisuudelle, josta on tullut ihanne tämän ajan seurakunnille. Rahkonen julistaa rohkeasti vallitsevaa ekumeenista ajattelua vastaan. Tämä saa varmasti aikaan ärtymystä niiden keskuudessa, jotka ovat myyneet totuuden. Toivon tämän kirjan tavoittavan erikoisesti seurakuntien saarnaajat ja vanhimmistojen jäsenet. Herää sinä, joka nukut ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!

Pentti Tynjälä

---

Esipuhe

Näky Jumalalta

"Niin minä näin, ja katso: käsi ojennettiin minua kohti, ja katso; siinä oli kirjakäärö. Ja Hän levitti sen minun eteeni, ja katso; se oli kirjoitettu täyteen sisältä ja päältä. Ja siihen oli kirjoitettu itkuvirret ja huokaukset ja voi-huudot" (Hes. 2:9-10).

Jo 70-luvun loppupuolella Jumala alkoi levittää eteeni kirjakääröä, joka todellakin sisälsi itkuvirsiä, huokauksia ja voi-huutoja. Se oli Raamatun ilmoitus suuresta luopumuksesta, joka kohtaa maailmanlaajuisesti elävää kristillisyyttä juuri ennen Kristuksen toista tulemista. Tuosta päivästä on kirjoitettu: "Sillä se päivä ei tule, ennen kuin luopumus ensin tapahtuu" (2. Tess. 2:3).

Pitkän ajan sain katsella tapahtumia ikään kuin sivullisena. Olin yleisesti hyväksytty saarnamies, jolla oli ovet auki kaikkiin vapaisiin suuntiin. En kylläkään pyrkinyt tietoisesti mielistelemään ihmisiä, mutta olin liian sinisilmäinen uskomaan todeksi kaikkea sitä, mikä näytti olevan meneillään. Pidin ihanteenani hebrealaiskirjeen neuvoa: "Mutta teistä rakkaat uskomme sitä, mikä on parempaa" (Hebr. 6:9). Yritin kaikessa ja kaikissa nähdä sen puolen, joka mahdollisesti olisi myönteistä.

70-luvun loppua ja 80-luvun alkua sävytti toisaalta herätyksen aika, mutta toisaalta kaikki entiset arvot alkoivat horjua. 80-luvun puoleen väliin tultaessa tapahtui jotain, mikä muutti koko elämäni. Elelin kaikessa rauhassa keskellä myönteistä herätys toimintaa, kun sain ilmoituksen Jumalalta.

Itse en muista koskaan nähneeni sellaista unta, jonka voisin sanoa tulleen Jumalalta, enkä nytkään nähnyt. Vaimoni näki sen. Tuossa unessa olimme jossain vapaitten suuntien kokouksessa. Siellä puhui joku nainen. Kaikki kyllä tiesivät, että hän oli "väärä profeetta", mutta kukaan ei noussut häntä julkisesti vastustamaan. Vaimoni näki minun kamppailevan sisäisesti sanoakseni jotain, mutta en kuitenkaan tehnyt sitä. Poistuessamme kokouksesta sanoin vaimolleni tähän tapaan: "Enkö ole aina sanonutkin, että tuo nainen on pielessä?"

Silloin vaimoni nuhteli minua tuossa unessa: "Tuollainen sinä olet. Olet omahyväinen oikeassaolija, mutta et käy vastustamaan pahaa siellä, missä sitä on." En kuulu niihin, jotka antavat unille suuren merkityksen. Silti tiesin syvästi, että Pyhä Henki puhui minulle tuon unen kautta. Jumala oli oikeassa minua vastaan. Juuri sellainen minä olin.

Jotain murtui sisäisessä maailmassani ja tahdoin antaa itseni kokonaisvaltaisesti tuleen ja vaivaan. Vastaanotin sen tehtävän, jonka Jumala Paavalin kautta jätti kaikille sananjulistajille: "me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne" (Gal. 2:5).

Jälkeenpäin olen nähnyt monien olleen samanlaisessa tilanteessa, kuin itse olin tuossa unessa. Kahvikuppikeskusteluissa valitellaan asiain tilaa, seurakuntain maallistumista ja yleistä luopumista. Vain harvat käyvät taisteluun sitä vastaan. Pelätään seurauksia. Ne olivat minunkin kohdallani rajut. Jouduin lähtemään silloisesta hengellisestä kodistani, koska herätysliikkeen hallitus asetti sellaiset yhteistyön ehdot, joihin omantunnon syistä en voinut suostua.

Monet pelkäävät hajaannusta enemmän kuin luopumusta. On kuitenkin syytä kysyä, mikä aiheuttaa hajaannuksen. Jeesus sanoi sen selvästi: "... joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa" (Luuk. 11:23). Jos nöyristelet luopumuksen edessä, astut hajottajien rintamaan. Jokainen, joka johtaa Herran ostolaumaa ohi Jumalan Sanan, hajottaa. 100 hengen seurakunnassa voi olla 99 hajottajaa ja vain yksi rakentaja, jos asiaa tarkastellaan Jumalan silmin. Inhimillisesti näytää siltä, että tuo yksi on varsinainen häkäkivi, joka rikkoo yleistä rauhaa.

En ole itse tullut vielä pyhitykseni puolesta täydelliseksi. Murehdin tätä tosiasiaa. Seurakunta, jonka keskellä palvelen Herraa, ei myöskään ole täydellinen. Mutta me haluamme tehdä sydämestämme niin kuin Herran Sana neuvoo:"pyrkikäämme täydellisyyteen" (Hebr. 6:1). Siihen pyrkiminenkin käy työlääksi, ellei mahdottomaksi, mikäli seurakunnissa ei käydä kokosydämistä sotaa sen puolesta, että evankeliumin totuus säilyisi ajassamme. Olkoon siis taisteluhuutomme: "Emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten"! On eri asia kompuroida oikealla tiellä kuin valita väärä tie ja nimittää sitä oikeaksi. Luopumus on siellä, missä synti ja väärä oppi tehdään käytännössä hyväksytyksi.

Tämän kirjan tarkoitus on kutsua sinua rintamaan. Pietari kirjoitti: "Minä muistuttamalla herätän teidän puhdasta mieltänne" (2. Piet. 3:1). Vieläkö on niitä, jotka kaipaavat vilpittömyyttä ja puhtautta Kristusta kohtaan? Vieläkö on niitä, joita tympivät aikamme uudet oudot virtaukset seurakunnissamme? Ennen kaikkea: Vieläkö on niitä, jotka pelkäävät Jumalaa enemmän kuin ihmisten mielipiteitä ja toimenpiteitä? Jos olet sellainen, niin nouse taisteluun. Muista Johannes Kastajaa ja Stefanusta, jotka eivät tinkineet sanomastaan, vaikka pää katkesi ja kivet lensivät.

Entä onko joku langennut ystävä, joka tahtoo tehdä parannuksen. Ehkä näet luopuneen tilasi. Vielä Jeesus kutsuu sinua uudistumaan uskossasi. Veri puhdistaa synnistä ja Pyhä Henki muuttaa koko sisimpäsi antaen uuden sydämen, joka on kokonaan antautunut Herralle.

Kuulkaa siis Herran Sana: "Minä etsin heidän joukostansa miestä, joka korjaisi muurin ja seisoisi muurin aukossa minun edessäni maan puolesta, etten minä sitä hävittäisi; mutta en löytänyt" (Hes. 22:30)

Lahti 10. 10. 1995
Pauli Rahkonen

Onko luopumus todellisuutta vai kuvittelua?

Käydäkseen taisteluun luopumusta vastaan, on tietysti oltava vakuuttunut siitä, että sitä esiintyy. On oltava varma, että elämme ajassa, josta sekä Jeesus, että apostolit ennustivat. Kaikki eivät suinkaan havaitse mitään luopumusta tapahtuneeksi. Päin vastoin. Moni ajattelee, että nyt on edistytty herätysliikkeen ahtaista alkuajoista. Kummallista vain on, että juuri noitten "ahtaitten" julistajien kautta veren armon evankeliumi saavutti menneinä vuosikymmeninä suurimmat voittonsa. Sen sijaan nykyiset laventelijat onnistuvat lähinnä tuhoamaan edeltäjiensä vaivalla kokoamat seurakunnat, sekä moraalisen tason, että usein lukumäärän kin puolesta.

En halua tässä kirjassa juurikaan puuttua yksityisten ihmisten lankeemuksiin. Yleinen ilmiö kuitenkin on, että herätysliikkeitten ja kirkkojen johtajien keskuudessa on kiistämättä tapahtunut enemmän henkilökohtaista lankeamista syntiin, kuin koskaan ennen. Niin kuin Vanhan Liiton aikana kuninkaitten ja ylipappien sieluntila heijastui koko kansaan usein ratkaisevallakin tavalla, samoin tänään on syy-yhteys hengellisen johdon ja seurakuntien yleisen tilan välillä.

Haluan käsitellä aikamme yleisimpiä virtauksia ja käydä käsiksi luopumuksen syihin. En usko, että monikaan tahallaan ajaa luopumuksen asiaa. Saatana, valkeuden enkeliksi naamioituneena, on vain päässyt sokaisemaan monet uskovat niin, ettei evankeliumin valo enää loista kuin ainoastaan hämärästi heille. Siksi yritän nyt tuoda Sanan valoa aikamme pimeisiin ilmiöihin, että voisimme tehdä parannuksen niistä.

Samanlainen vai erilainen?

Luin kerran erästä hengellistä lehteä. Siinä kuvattiin nuorta, joka lehden mukaan oli uskovainen. Häntä ylistettiin erityisesti siitä, että hän oli samanlainen kuin muutkin nuoret. Hän kävi diskoissa tanssimassa, viihtyi elokuvissa, meikkasi ja harrasti kaikkea, mitä muutkin nuoret. Parasta lehden mukaan oli kuitenkin se, että tämä nuori oli uskossa Jeesukseen. Päätoimittaja pääkirjoituksessaan ylisti tätä "uutta uskoa" kirjoittaen tähän tapaan: Tämä on uuden ajan usko. Se on kyllä sama vanha usko kuin ennenkin, mutta uudessa muodossa.

Kuuluuko samankaltaisuus tämän maailman ihmisten kanssa todellakin "samaan vanhaan uskoon", jollainen Pietarilla ja Paavalillakin oli? Annamme Pietarin vastata tähän: "Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa... Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön" (1. Piet. 4:3-4). Paavali sanoo saman, jos mahdollista vieläkin jyrkemmin: "Mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa"(2. Kor. 6:15)?

Nykyään tehdään ero uskovan ja ei-uskovan välille vain lisäämällä "uskovainen"-etuliite, kuten: uskova rokkipappi, uskova näy ttelijä, uskova huippu-urheilija, uskova alkoholisti, uskova homo jne. Muistakaamme, ettei nimi tee kristitystä kristittyä. Jeesus sanoi: "Sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut" (Ilm. 3:1). Eräs uskova seurakunnan johtaja islamilaisessa maassa joutui kuulusteluihin. Kyseisessä maassa oli kuoleman uhalla kiellettyä muslimin kääntyä kristityksi. Mieheltä kysyttiin: Oletko kristitty? Myöntävä vastaus merkitsi kuolemaa ja kieltävä Herran kieltämistä. Mies vastasi tähän tapaan: "Mikäli näette minussa mitään Kristuksen kaltaisuutta, niin olen, mutta jos ette näe, niin en ole kristitty." Tietääkseni tämä jalo veli on myöhemmin saapunut marttyyrina perille Jumalan kirkkauteen. Hän ei halunnut olla uskova muslimi.

Vanhan ajan uskossa korostettiin erityisesti elämän muuttumista erilaiseksi kuin ympäröivässä maailmassa: "Eivät huorintekijät... homot... juomarit, ei pilkkaajat... saa periä Jumalan valtakuntaa. Ja tuommoisia te olitte" (1. Kor. 6:9-10). Vanha usko antoi kunnian Jumalalle ja Hänen voimalleen muuttaa ihmistä. Nykyään yhä useammin ollaan siinä uskossa, josta Paavali varoitti lopun ajan ihmisiä: "Viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja... heissä (lopunajan ihmisissä) on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta" (2. Tim. 3:1-5).

Mitä on kieltää jumalisuuden voima? Hyvä esimerkki on nykyään yleinen suhtautuminen seksuaalisuuteen. Raamattu sanoo: "haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä"(1. Kor. 7:2). Tällä sanalla kielletään siis avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet. Entä jos ei löydy aviopuolisoa? Tämän ajan ihmiset ja monet uskovatkin toteavat, että on mahdotonta elää seksuaalisessa pidättyvyydessä. Tiedätkö, että apostolisena aikana ihmiset vapautuivat yhtä hyvin alkoholismista kuin homoudestakin (vrt. 1. Kor. 6:9-10). Tarvittiin vain Jumalan voiman ilmestyminen. Jumalan voima ilmenee aina siellä, missä halutaan rehellisesti luopua synnistä ja elää Jeesuksen kanssa Jumalan tahdossa. Eikö Jumalan voima siis riittäisi myös sukuvietin kontrolloimiseen?

Paavali kutsuu meitä mahdollisimman täydelliseen erilaisuuteen: "Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niin kuin tähdet maailmassa" (Fil. 2:14-15). Tämä maailma on Jumalan silmissä kiero ja nurja, mutta uskovien tulee olla moitteettomia, puhtaita, tahrattomia, kuin tähtiä, jotka loistavat pimeyden keskellä.

Evankeliumin pääsisältö

Jos meidän on määrä pitää kiinni alkuperäisestä evankeliumista, on meidän tiedettävä ainakin pääpiirteissään, mitä se sisältää. Välttämättömät asiat ovat varmasti ainakin seuraavat:

1. Evankeliumi tähtää ensisijaisesti sielun pelastukseen: "Te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen" (1. Piet. 1:9). On iankaikkinen elämä ja iankaikkinen kadotus: "Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään" (Matt. 25:46).
2. Tämän pelastuskysymyksen ratkaisemiseksi Jumala antoi oman Poikansa ristille kuolemaan ja vuodattamaan pyhän verensä syntiemme sovitukseksi: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" (Joh. 3:16).
3. Sovituksen vastaanottaminen edellyttää kääntymystä syntielämästä ja Kristuksen vastaanottamista sydämeen asumaan syntien sovittajana ja hallitsijana: "Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi" (Joh. 1:12). "Parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava Hänen nimessänsä" (Luuk. 24:47).
4. Pelastuksen ja ristin sovituksen säilyttäminen edellyttää, että antaudumme jatkuvaan pyhitysprosessiin, jossa Jumala saa muuttaa meitä kohti Kristuksen kaltaisuutta: "Hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään" (Hebr. 10:14). Sovitus pysyy siis voimassa vain niiden kohdalla, jotka ovat antautuneet Jumalan pyhitettäviksi Kristuksen kautta.

Päällepäin saattaa näyttää, että juuri tällaisia totuuksiahan kaikkialla julistetaan. Tarkempi tutkimus osoittaa kuitenkin, että joka kohdassa on rivetty.

1. Nykyevankeliumi ei enää tähtää sielujen pelastukseen. Evankelistat houkuttelevat ihmisiä uskoon puhumalla ajallisen elämän laadun paranemisesta. Sivulauseessa voi olla maininta, että siinä ohessa voi päästä taivaaseenkin. Helvetistä ja iankaikkisesta rangaistuksesta ei puhuta juuri milloinkaan. Evankeliumi on me nettänyt vakavuutensa. Herätyskokoukset sujuvat naurun ja hyvien vitsien merkeissä. Saarnaajat puhuvat kertomuksia - ei Jumalan Sanaa. Heille annetaan aplodeja parhaista sutkautuksista. Sokeimmankin pitäisi nähdä, ettei näin ollut Jeesuksen tai aposto lien aikana. He lupaavat Jeesuksen nimessä kaikenlaista taivaallista apua, mutta eivät tuo esiin Jumalan ehtoja. Näin ihmiset pettyvät, kun mitään ei tapahdu. He menettävät elävän uskon katteettomien lupausten vuoksi.
2. Koska tämän päivän evankeliumi puhuu vain "elämän tarkoituksen löytämisestä", "ilosta ja rauhasta", "viina- ja vankilakierteen katkeamisesta" (nämä kyllä kuuluvat evankeliumiin), seuraa siitä, että sovituksen tarve vähenee lähes olemattomiin. Alkoholisti ei voi käsittää, miksi Jeesuksen piti kuolla ristillä, että hän pääsisi raittiiksi. Jos hän sen sijaan kuulisi sanoman, että taivaan ovi on syntiä tehneille kiinni, ellemme pääse sovintoon Jumalan kanssa, alkaisi ristin työn valtava merkitys kirkastua aivan uudella tavalla. Koska iankaikkisuuden näkökulma ja ristin sovituksen sanoma ovat sivuosissa, ymmärtävät nykyuskovat veren voiman - evankeliumin keskeisimmän asian - vain päällään teoreettisesti, mutta sydämen uskoa ja kokemusta ei pääse syntymään.Omattunnot eivät herää synnintuntoon, koska kuulijoita ei aseteta iankaikkisuuden eteen. Eräs aikamme kuuluisimmista suomalaisista evankelistoista puhui synnintunnosta tähän tapaan: Minua on moitittu siitä, etten saarnaa niin, että syntyisi synnintuntoa. Kyllä minä puhun synnintunnosta. Se pukeutuu nykyään elämän tyhjyydeksi, masentuneisuudeksi, elämän tarkoituksen puutteeksi jne. Saarnaaja-parka ei todellakaan ole ymmärtänyt synnintuntoa raamatullisessa mielessä. Nämä mainitut asiat ovat tosin synnin seurausta, mutta eivät missään tapauksessa synnintuntoa. Lyhyesti sanottuna se on sitä, että syntinen kokee itsensä tuomion alaiseksi syntiensä tähden ja ymmärtää joutuvansa kadotukseen, ellei Jumala häntä armahda. Vain tällainen ihminen voi todella ymmärtää ristin valtavan sovitustyön merkityksen niin, että se synnyttää elävää uskoa.
   
3. Kristuksen vastaanottamisesta puhutaan, muttei siinä merkityksessä, kuin Raamattu siitä puhuu. Sana parannus onkin korvattu sanalla "ratkaisu". Jeesus otetaan "kaiken kukkuraksi" synti kuorman päälle. Hän ei saa Herran ja Kuninkaan asemaa sydämissä. Nykyajan tuhlaajapojille tarjotaan mahdollisuutta raahata sikokaukalo mukanansa, kun he palaavat Isän kotiin. Jeesuksen kuvaama tuhlaajapoika tuli tosin sellaisena kuin oli Isän luo, mutta vakaasti päättäneenä jättää sikokaukaloelämän. Maassamme on varmasti tuhansia ihmisiä, jotka ovat "antaneet elämänsä Jeesukselle" käymällä rukoiltavina siten, että vain fyysinen olemus saapui Jeesuksen luo, mutta sydän jäi katumattomana penkkiin istumaan. Kun sitten todellista rauhaa ei koeta sydämissä, jankuttavat sielunhoitajat: "usko, usko", kunnes jo toiston vaikutuksesta ihminen uskoo olevansa matkalla taivaaseen - ilman parannuksen tekoa!
4. Pyhityselämän välttämättömyydestä ei puhuta juuri mitään, vaikka Raamattu vakaasti todistaa: "Ilman pyhitystä ei kukaan ole näkevä Herraa" (Hebr. 12:14). Ratkaisevinta pyhityselämän kannalta on, elämmekö itsellemme vai Herralle. Alkuseurakunnassa asia oli niin selvä, että Paavali pystyi kirjoittamaan: "Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kuole itsellensä. Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat" (Room. 14:7-8). Itselleen eläminen nostaa aina lihanmielen pinnalle. Niinpä seurakunnat ovat täyttyneet itsekeskeisistä, lihallisista, maailmanmielisistä jäsenistä. Todelliset Herran omat haluavat sen sijaan elää Herralleen.

Uuden raamatunkäännöksen antama kuva evankeliumista

Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että kaikista vastaväitteistä huolimatta uusi raamatunkäännös vaikuttaa voimakkaasti evankeliumin sisällön hämärtymiseen ja muuttumiseen. Karkeana esimerkkinä voi mainita 2. Kor. 13:5 "Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on keskellänne" (uusi käännös). Vanha käännös (1933/38) sanoo: "Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä". Uusi käännös mainitsee tämän vaihtoehtona alaviitteessä. Näillä kahdella käännöksellä on valtava ero pelastuksemme evankeliumin ymmärtämisen kannalta. Elävä usko syntyy juuri siitä, että Jeesus on meissä, ei meidän keskellämme (kts. Joh. 1:12, Gal. 2:20, Ilm. 3:20).

Erinomainen esimerkki siitä, kuinka uusi käännös (UK) johtaa ajatukset harhaan, on myös Hebr. 13:21.

Uudessa käännöksessä lukee: (Rauhan Jumala)... varustakoon teidät hyvillä lahjoillaan, niin että voitte täyttää hänen tahtonsa. Sen, mikä on hänelle mieleen, hän itse tehköön meissä, hän ja Jeesus Kristus...

1933/38 käännöksen mukaan sama jae kuuluu: (Rauhan Jumala)... tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta...

Uusi käännös johtaa harhaan kolmessa kohdassa ja antaa väärän kuvan evankeliumista.

Ensiksikin UK:n mukaan Jumala varustaa meidät joillain lahjoilla, jotta voisimme tehdä Hänen tahtonsa. Alkukielessä on kreikan verbi kat-artítzoo. Gyllenbergin sanakirja antaa tälle verbille kolme merkitystä: 1. laittaa kuntoon, korjata 2. palauttaa entiselleen, järjestykseen 3. valmistaa, tehdä kykeneväksi. Mistään lahjoista ei puhuta. Jumala tekee meistä uusia luomuksia! Tämän seikan UK tässä kieltää. Me muutumme sisäisesti ja tulemme kykeneviksi hyvään. Käännös 1933/38 on tässä erinomaisen tarkka. Lisäksi se on selkeämpää suomea.

Toinen erhe on siinä, että kaikki vastuu Herralle mieluisten tekojen tekemisestä vieritetään Jumalalle: "hän itse tehköön meissä". Jumala vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä, mutta on liikaa sanoa "hän itse tehköön". Meiltä edellytetään suostumista astua Jumalan tekoihin. Joka tapauksessa sanaa "itse" ei ole alkutekstissä. Näin ollen vuoden 1933/38 käännös on paljon tarkempi sanoessaan: "ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista".

Kolmas käännösvirhe, joka johtaa väärään käsitykseen, on jakeen lopussa: "... hän itse tehköön meissä, hän ja Jeesus Kristus". Isä Jumala toimii nimenomaan Poikansa kautta, niin kuin käännös 1933/38 oikein asian ilmaisee. Jeesus on välimies, jota ilman ei Isään saada kosketusta. Uusi käännös poistaa tämän välimies-ajatuksen kokonaan ja asettaa Isän ja Pojan toimimaan rinnakkain elämässämme, niin kuin sanat "hän ja Jeesus Kristus" johtavat meidät ajattelemaan. Evankeliumin pääsisältö on kuitenkin, että Isä on valtuuttanut Jeesuksen antamaan puolestaan parannusta ja syntien anteeksiantamusta (Apt. 5:31). Isä on valtuuttanut Jeesuksen vuodattamaan Pyhää Henkeä (Apt. 2:33). Tärkeintä kai on, että alkuteksti sanoo selvästi dia Ieesou Khristou = Jeesuksen Kristuksen kautta. Isä on siis antanut kaiken vallan Pojalle, mutta pitää kaikki "langat käsissänsä" toimimalla Poikansa kautta.

Riisuttu malli evankeliumista

Usein vilpitön etsijä kuitenkin Pyhän Hengen armollisesta vaikutuksesta osaa aidosti antaa elämänsä Herralle, vaikka julistus ei aivan täysipainoista olisikaan. Tästä johtuen nouseekin keskeiseksi kysymykseksi: Millaiseen uskoon vastakääntyneitä johdetaan uskoontulemisen jälkeen?

Jeesus jätti apostoleille selkeän neuvon, jota meidänkin olisi syytä noudattaa: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää" (Matt. 28:19-20). Jeesuksen käsky sisälsi kolme osaa:

1. Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.

Miten kansoja tehdään opetuslapsiksi? Tapahtuuko se kastamalla? Kuningas Eerik ja piispa Henrik käyttivät tätä menetelmää 1100-luvulla. Tulos ei ollut kovin hyvä. Vielä 400-vuotta myöhemmin Agricola pystyi kirjoittamaan täydellisen hämäläisten epäjumalien luettelon. Aikaa oli siis kulunut lähes yhtä kauan kuin meidän ajastamme Agricolaan. Miksi hän pystyi siihen? Selityksiä on vain yksi. Epäjumalia yhä palveltiin. Kaste ei tehnyt kansaamme Jeesuksen opetuslapsiksi.

Miekan ja kasteen sijaan Jeesus käski apostoleita: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu" (Mark. 16:15-16). Evankeliumin järjestys on selvä: evankeliumin julistus, usko, kaste.

2. Kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Keitä ovat "heitä"? Suomalaisen Raamatun tekstin mukaan vaihtoehtoja on kaksi, sillä edellä puhutaan kansoista ja opetuslap sista. Kreikkalainen alkuteksti sulkee kuitenkin "kansat" ulos. "Kansat" on nimittäin kieliopillisesti neutrisukuinen sana, kun taas sana "heitä" on maskuliinimuodossa, joka voi viitata vain opetuslapsiin. Niitä, jotka uudestisyntymisen kautta ovat tulleet opetuslapsiksi, on ohjattava kasteelle.

Miten tätä on toteutettu? Ns. vapaissa suunnissa kyllä neuvotaan opetuslapsiksi tulleita kasteelle. Tosin Ruotsissa ja Tanskassa on jo tapauksia, jolloin lapsikaste on katsottu näissäkin piireissä riittäväksi. Erään suomalaisen vapaan suunnan kirkkokunnan johtaja ilmoitti, ettei kasteesta saa saarnata julkisesti. Asia tulee hoitaa kahdenkeskisellä keskustelulla. Tähän voi vain todeta, että Johannes Kastaja ei olisi voinut olla tuon kirkon jäsen, koska Raamattu todistaa meille: "Johannes Kastaja saarnasi erämaassa parannuksen kastetta" (Mark. 1:4).

3. Opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.

Seurakuntien velvollisuus on opettaa opetuslapsiksi tulleita ja kastettuja pitämään kaikki, mitä Herra on käskenyt. Useimmissa vapaissa suunnissa kyllä aivan oikein johdetaan ihmiset seurakuntayhteyteen (Apt. 2:41-42) ja etsimään Pyhän Hengen kastetta armolahjoineen (Apt. 1:4-5).

Usein kuitenkin näiden uskovien edistyminen pysähtyy tähän. Heitä ei neuvota syvempään Herran tuntemiseen, Herran palvelemiseen ja Sanan kaikenpuoleiseen noudattamiseen. Tästä on seurauksena, että tuli uskovan sydämessä sammuu. Usko muuttuu puisevaksi. Alkaa pysähtyneisyyden aikakausi.

Elävä usko pyrkii luonnostaan yhä suurempaan Sanan valoon ja Hengen voimaan. Kiitos Jumalalle, että tämä on myös Jumalan suunnitelma uskoviin nähden: "Mutta vanhurskasten polku on kuin aamu rusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka" (Sananl. 4:18). Jumala haluaa, että jatkuvasti edistymme uskossamme: "... elä näissä, että edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä" (1. Tim. 4:15).

Vastakääntyneelle, mikäli uudestysyntyminen on tervettä ja aitoa, on tyypillistä, että hän ensirakkauden tulessa on alituiseen ihastuksissaan oppiessaan yhä uusia asioita. Raamatun Sana aukeaa yhä uusissa väreissään. Vastakääntynyt ottaa yhä uusia askeleita Sanan opettamalla tavalla. Jokainen askel vie lähemmäksi Herraa ja elävöittää Jumala-suhdetta. Tätä kutsutaan Herran seuraamiseksi. Se on elinikäinen koulu, jossa ei vielä kukaan ole täällä maan päällä suorittanut "ylioppilastutkintoaan". Näin toteutuu ihanasti Herran Sana: "Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi" (Joh. 6:45).

Sampo-usko

Nykyään on Jumalan seurakuntiin ujuttautunut Kristuksen seuraamisopin sijaan vanha pakanallinen Sampo-usko. Joidenkin Jumala on kuin sampo, joka Kalevalan väelle jauhoi onnea ja varallisuutta. Sampo antoi sitä kaikille, joiden hallussa se kulloinkin oli. Jumalasta on tehty velvollinen siunaamaan ihmistä, mihin hyvänsä hän meneekin. Raamatun mukaan taivaaseen päässyt joukko menetteli kuitenkin päinvastoin: "Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin hyvänsä Hän menee" (Ilm. 14:4). Siunaus on sidottu Karitsan seuraamiseen! Ihminen on velvollinen tottelemaan Jumalaa. Meidän ei kannata huolehtia Jumalan velvollisuuksista. Hän hoitaa varmasti asiansa.

Surulla olen seurannut monien seurakuntien taistelua ja rukousta niiden pyrkiessä siunaukseen ja herätykseen. Voidaan rukoilla vuosikymmeniä, mutta koskaan ei kysytä: Mitä Jumala tahtoo meidän muuttavan elämässämme ja seurakunnan elämässä? Uutta viiniä ei vuodateta vanhoihin leileihin. Myös leilin täytyy muuttua!

Muutoshaluttomuus sananmukaiseen elämään on kuitenkin usein niin suuri, että luopuneet seurakunnat ottavat mielellään vastaan mitä tahansa, mikä näyttäisi tuovan liikettä ja ihmisiä, kunhan vanhoista Sanan vastaisista systeemeistä ei tarvitse luopua. Kansaa pyritään saamaan kokoon julkkisten esiintymisillä tai mitä ihmeellisimmillä "hengen" ilmiöillä, joista tähän asti mielettömin on niin sanottu Toronto-siunaus.

Viimemainitusta ovat monet kirjoittaneet, josta syystä vain viittaan siihen, mikä on räikein todiste sen epäraamatullisuudesta. Se ei pyri ohjaamaan uskovia kokonaisempaan antautumiseen pitää kaikki, mitä Jeesus on käskenyt meidän pitää. Niissä monissa kaseteissa, joita olen kuunnellut, on Sanan julistuksen osuus mitätön. En tarkoita puheen pituutta, vaan Jumalan Sanan, Raamatun, osuutta puheessa. Sekin mitä on, keskittyy vain todistelemaan mielettömien Raamatulle vieraitten ilmiöiden jumalallista alkuperää. Torontolaisuus suorastaan pilkkaa kaikkea Sanan mukaista kristillisyyttä.

Karkein esimerkki on Jyväskylässä keväällä 1995 vierailleet kanadalaiset saarnaajat vaimoineen. He toimivat nimenomaan torontolaisuuden lipunkantajina. Erään saarnaajan vaimo todisti kertoen olleensa alkoholistin tytär, joka avioitui alkoholistin kanssa. He erosivat, jonka jälkeen hän tuli uskoon. Saatuaan seurakunnassa asemaa, hän rakastui eronneeseen mieheen ja tuli tästä raskaaksi. Peittääkseen jälkensä, hän teki abortin. Myöhemmin hän kuitenkin meni tämän miehen kanssa naimisiin. Sittemmin tämä mies oli häntä kohtaan uskoton. Tällöin rouva kertoi Pyhän Hengen kehoittaneen häntä jättämään tämän miehen ja ottamaan kolmanneksi miehekseen saarnaajan. Kyynelin hän kertoi, kuinka hääpäivä sattui samalle päivämäärälle kuin edellä kerrottu aborttipäivä. Näin Herra muutti mustan murheen päivän siunauksen päiväksi.

Mitähän Paavali olisi sanonut tähän? Hän kirjoittaa: "ettei vaimo saa erota miehestään; mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa" (1. Kor. 7:10-11). Jeesus ei antanut lupaa erota kuin yhdestä syystä - aviorikoksesta johtuen. Varmasti Paavali opetti samoin. Paavali salli siis uskottomuuden tapauksessa eron, mutta ei hyväksynyt uutta avioliittoa, vaan käski sopia puolison kanssa tai pysyä yksin. Herran Henki ei vuo renvarmasti kehoittanut ottamaan kyseistä saarnaajaa uudeksi mieheksi. Murheen musta päivä koettiin taivaassa kaksinverroin mustana.

Kun helluntailiike tuli Suomeen, painotti se opetuksessaan, että Pyhä Henki johtaa kaikkeen totuuteen. Jos näin ei tapahdu, joutuu kysymään, ovatko Hengen saaneet tottelemattomia vai onko lainkaan kyse Herran Hengen työstä. Todellinen Pyhän Hengen työ joka tapauksessa johtaa kaikkeen totuuteen. Hengen vuodatusta seuraa uusi innoitus tehdä Jumalan tahto. Näin luvattiin jo profeetta Hesekielin kautta: "Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne" (Hes. 36:27). Meidän on myönnettävä, että vanhat helluntailaiset olivat oikeassa. On syytä pyrkiä heidän jäljilleen.

Vilpitön sydän

Monet opettavat, ettei vilpitöntä sydäntä olekaan. Olemme pelkkää saastaa, eikä meistä tässä ajassa muuta tulekaan. Tämä on toisaalta totta ja toisaalta valhetta. Vanha luontomme, liha, "vanha-aatu", miten vain sitä kutsumme, ei todella voi muuta olla eikä muuksi tulla. Uudestisyntyneellä ihmisellä on kuitenkin myös uusi luomus, uudistettu sydän, josta Paavali sanoo, että se on "luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen" (Ef. 4:24). Niinpä tällä perustuksella meillä voi olla vilpitön sydän ja mielenlaatu. Tämä voi kuitenkin valvomattomuuden ja tottelemattomuuden tähden turmeltua, niinkuin Paavali kirjoittaa: "Minä pelkään, että... teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan" (2. Kor. 11:3).

Vilpitön sydän haluaa noudattaa sydämestään Jeesuksen viimeisiä maan päällä lausuttuja sanoja: "pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää" (Matt. 28:20). Joku sanoo, että tuo tavoite on mahdoton. Raamattu kuitenkin asettaa tavoitteeksemme Kristuksen kaltaisuuden: "Joka sanoo Hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niin kuin Hän vaelsi" (1. Joh. 2:6). Monet pitävät tällaista opetusta lakihenkisenä. Voi se sellaiseksikin muodostua, mikäli ei tunneta evankeliumin muuttavaa voimaa. Herran tahto kuitenkin on, että tämä tavoite johtaisi meidät ristin juurelle. Jatkuva vajavuuden tunto ajaa meidät näkemään Golgatan sovitustyön valtavan merkityksen läpi koko maallisen vaelluksemme. Me kilvoittelemme Kristuksen uhrin kautta, Jumalan silmissä täydellisiksi tehtyinä, kohti käytännön vaelluksessa ilmenevää täydellisyyttä. Olkoon meillä vilpittömän sydämen mielenlaatu toteuttaa Raamatun kehoitusta:"Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen" (Hebr. 6:1).

Tämä pyrkimys täydellisyyteen ei saa tapahtua omin eväin. Se on jotain, mitä Herra tekee meissä. Jatkuva rukouksemme olkoon sama kuin hebrealaiskirjeen kirjoittajalla: "Hän (Jumala) tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa Hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on Hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta" (Hebr. 13:21). Tai niinkuin Paavali kirjoittaa tessalonikalaisille: "Sitä varten me aina rukoilemmekin teidän puolestanne, että Jumalamme katsoisi teidät kutsumisensa arvoiseksi ja voimallisesti saattaisi täydelliseksi kaiken teidän halunne hyvään ja teidän uskonne teot" (2. Tess. 1:11).

Jos täydellisyyteen ei pyritä, joudutaan juuri siihen salakavalaan penseyden olotilaan, josta Jeesus nuhteli Laodikean seurakuntaa: "Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse" (Ilm. 3:15-17).

Kun ihminen tulee kylmin, sammunein sydämin Herran eteen anoen armoa ja uutta tulta, on hänellä aina vastaanotto Jeesuksen luona. Kun Herran tuli palaa sydämissä, iloitsee taivas. Mutta kun ihminen tulee omahyväiseksi, särkymättömäksi, joutuu hän tilaan, jossa Herra ei voi ilmestyä, sillä Hän ei voi siunata niitä, jotka eivät mitään tarvitse. Tällaiset ihmiset anovatkin Herralta vain muodon vuoksi apua elämäänsä. Suu puhuu, mutta sydän ei halua muutosta.

Vilpittömyyden testi

Vilpitön sydän aina lopulta ojentuu, kun sitä neuvotaan Jumalan Sanalla. Vilpillinen mieli taas vieroksuu Jumalan Sanaa. Hyvä esimerkki on Juudan kuningas Joojakim, joka paperiveitsellä leikkeli Jeremian kautta lähetetyn Jumalan sanan pala palalta ja heitti palat uuniin. Jumalan Sana ei kuitenkaan pala tulessakaan, vaikka paperi palaisikin. Kun Baabelin kuningas sittemmin kytki Joojakimin vaskikahleisiin viedäkseen hänet vangiksi Baabeliin, muisti hän varmasti Herran Sanan varoitukset, mutta liian myöhään.

Sanat "pala palalta" ovat tärkeät. Luopumus ei koskaan tule kertarytinällä. Perkele nyrhii Sanan totuudet vilpittömyyden menettäneestä sydämestä pala palalta. Klassinen esimerkki on eräs kirkkokunta Kanadassa. Ensin hyväksyttiin eronneitten vihkiminen poikkeustapauksissa, sitten kaikissa tapauksissa ja lopulta päädyttiin homojen vihkimiseen. Tällaisesta on viitteitä jo Suomessakin.

Vilpittömyys Kristusta kohtaan testataan silloin, kun vastakkain ovat ihmisten ja Jumalan näkemykset asioista. Perkeleen taktiikkaan kuuluu sitoa meidät ihmispelkoon. Kun hän vyöryttää luopumusta eteenpäin seurakunnassa, alkaa kaikki valtavalla painos tuskampanjalla. Lakihenkinen, tiukkapipoinen, epäinhimillinen, rakkaudeton, riidanhaluinen, seurakunnan hajottaja, patavanhoillinen ovat ne arvonimet, joilla vastustus pyritään nujertamaan. "Rauhoitu, kyllä armo kestää", vastattiin eräälle tilanteesta huolestuneelle saarnaajalle.

Voit heti hyljätä sen ajatuksen, että lopunajan taisteluissa tulisit ihmisten hyväksymäksi ja suosituksi. Eräässä hengelliseksi itseään sanovassa lehdessä kuvailtiin ulkomaista puhujaa tähän tapaan: "Hän puhuu niin rakkaudellisesti evankeliumia, että tuskinpa kukaan voi häneen loukkaantua". Olipa suuri rakkaus! Suurempi kuin itse Jeesuksella oli, sillä Hänelle apostolit totesivat: "Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat kuullessaan tuon puheen? Mutta hän vastasi ja sanoi: Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois" (Matt. 15:12-13). Mikäli tuo ulkomainen sisar olisi joskus yrittänyt nyhtää vieraita istutuksia ihmisten sydämistä, tietäisi hän paljonkin ihmisten loukkaantumisesta ja suuttumisesta.

Mitä sanan auktoriteetin rinnalle ja sijaan on asetettu?

Jeesus kysyi kerran juutalaisilta: "Miksi itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntöjenne tähden" (Matt. 15:3). Sitten Jeesus jatkoi: "Turhaan he palvelevat Jumalaa opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä" (Matt. 15:9).

Jumalan Sanan pahin vihollinen on meidän inhimillinen mielipi teemme. Siksi Paavali usein erotti toisistaan ne tapaukset, milloin hän toi esiin omia mielipiteitään ja milloin Herran käskyn. Eräs tunnettu evankelista piti kerran raamattutunnin suomalaisille papeille ja saarnamiehille. Hän kysyi: "Miksi kenenkään pitäisi kuunnella saarnojasi?" Sitten tuo evankelista osoitti, että maailmassa on viisi miljardia ihmistä ja heillä kaikilla on oma mielipiteensä. "Ihmisten täytyy saada kuulla Jumalan mielipide", hän jatkoi. Kuinka oikeassa hän olikaan.

Kirkkokuntien ja herätysliikkeitten säännöt

Vakava este Jumalan Sanan totuuksille ovat juuri perinnäissäännöt, kirjalliset tai kirjoittamattomat. Usein ne esiintyvät tunnustuskirjoissa, kirkkokuntien sääntökirjoissa tai yhdyskunta järjestyksissä. On murheellista nähdä, että näistä usein pidetään paljon hanakammin kiinni kuin Jumalan Sanasta konsanaan.

Eivätkö nämä säännöt yleensä kuitenkin pohjaudu Raamattuun? Paljolti näin on, mutta niin oli fariseuksillakin. Kuitenkin Jeesus käski juurineen repiä jokaisen istutuksen, joka ei ole taivaallisen Isän istuttama (Matt. 15:13). Kuinka vaikeaa onkaan repiä niitä istutuksia, joita on kirjattu kirkon tai herätysliikkeen sääntöihin. Silti jokainen ymmärtää, että niissä täytyy olla virheitäkin, sillä Raamattu sanoo: "monessa kohden me kaikki hairahdumme" (Jaak. 3:2). Miksi sitoisimme itsemme Lutherin tai herätysliikkeen isien erheisiin? Eikö jälkipolvilla tulisi olla varaa korjata asioita raamatullisempaan suuntaan? Luopumuksen hengelle on jo pelkkä sana "raamatullisuus" ivan ja pilkan kohde.

Joskus nämä säännöt johtavat todella tuskallisiin tilanteisiin. Tiedän tapauksen eräässä pienessä maaseutuseurakunnassa, joka oli sidottu herätysliikkeensä kirjallisiin sääntöihin. Säännöt sanoivat, että vanhimmistossa piti olla vähintään viisi jäsentä. Tässä seurakunnassa uskottiin myös Raamattuun, joten siellä ymmärrettiin, että näiden viiden tulee olla veljiä. Tilanteet olivat kuitenkin ajautuneet siihen, että seurakunta ymmärsi neljän veljen viidestä kokeneen niin pahoja lankeemuksia, että he eivät enää kelvanneet seurakunnassa esikuviksi niin kuin Raamattu edellyttää (1. Piet. 5:3). Seurakunta oli kuitenkin pieni ja naisvaltainen. Noiden viiden lisäksi koko seurakunnassa oli muistaakse ni vain kolme muuta veljeä. Näistä vain yhtä saatettiin edes jotenkuten harkita vanhimmistoon. Mitä piti tehdä? Sääntökirjan mukaan joko seurakunta oli purettava tai sitten täytyi valita veljiä, joista eräs ei ollut muutamaan vuoteen edes käynyt kokouksissa, toinen käytti alkoholia, eräs oli raskaasti langennut seksuaaliseen syntiin jne. Jos asiaa olisi katsottu Raamatusta, olisi ratkaisu ollut helppo. Raamattu ei edellytä viittä vanhinta. Yksikin olisi riittänyt.

Kirkkokuntien ja herätysliikkeitten hallitukset

Sääntöjen ohella Raamatun auktoriteettia vastaan nousevat usein erilaiset kirkkokuntien ja herätysliikkeitten hallitukset - viralliset tai epäviralliset. Ne alkavat ohjata paikallisseurakun tien asioita haluamaansa suuntaan. Asiahan on hyvä, jos ohjaaminen tapahtuu Raamatun ilmoituksen suuntaan. Jokaisella meistä täytyy olla varaa tulla neuvotuksi Jumalan Sanalla.

Koska Raamattu ei kuitenkaan tunne seurakuntien yläpuolella olevia hallituksia, täyttyvät nuo virkapaikat yleensä ennemmin tai myöhemmin kunnianhimoisista pyrkyreistä, joilla on hallitsemisen himo. Nöyrät, raamatulliset työntekijät eivät hallituspaikkoja kaipaa, koska he janoavat saada olla mukana seurakuntien keskellä tehtävässä herätystyössä. Niinpä hallituksiin tulee enemmistö, joka ei elä tinkimättömässä halussa pitäytyä yksin Jumalan Sanaan.

Usein nämä hallitukset vetoavat siihen, että apostolit toimivat seurakuntien yläpuolella ja katsovat edustavansa "apostolitason" joukkoa. Jälleen on Raamattua luettu hyvin epätarkasti. Apostolit eivät muodostaneet mitään pysyvää yliseurakunnallista hallitusta. Raamattu kertoo, että yhden kerran he kokoontuivat yhdessä seurakuntien edustajien kanssa tutkimaan vakavaa opillista kysymystä (Apt. 15. luku). Paavali, vaikka oli todellinen apostoli, nimenomaan ilmoittaa, ettei hän puutu muiden seurakuntien asioi hin, kuin niiden, jotka olivat syntyneet hänen toimintansa tuloksena (2. Kor. 10:13-16). Mutta näiden nykyisten hallituksien herrat eivät yleensä ole perustaneet herätyksen seurauksena yhtäkään seurakuntaa. Apostolien tunnusmerkit puuttuvat täydellisesti heidän toiminnastaan.

Keskusjohtoinen työntekijäkoulutus

Herätysliikkeitten keskushallituksista tulee yleensä "kuristuskäärmeitä", jotka alkavat tukehduttaa kaikkea toimintaa omien mittapuittensa mukaiseksi. Erityisen silmälläpidon kohteeksi tulee työntekijäkoulutus. Johtoportaan ylläpitämien raamattuopistojen kautta pyritään varmistamaan, että tulevat saarnaajat toimivat hallituksen toiveitten mukaan. Vähitellen päädytään siihen, että lähetystyöhön ja eri virkoihin kelpuutetaan vain "virallisen" raamattuopiston käyneet.

Opiskellessani Jerusalemissa tutustuin erääseen jaloon amerikkalaiseen veljeen. Hän oli ollut vuosikausia Saharan alueella lähetystyössä. Jumala oli voimallisesti käyttänyt häntä ja useita seurakuntia oli syntynyt. Sitten mies lähes 50-vuotiaana löysi vaimon itselleen. Naista ei voinut ajatellakaan viedä noihin karuihin oloihin. Siksi tämä veli päätti hakeutua kotimaahan seurakuntatyöhön. Mutta sepä ei enää niin vain käynytkään. Tuossa vapaakristillisessä yhteisössä nimittäin oli alettu edellyttää, että jokaisella seurakunnan paimenella tuli olla maisterin tutkinto! Ei siinä muu auttanut kuin lähteä koulun penkille. Täysin mieletöntä. Tuo mies olisi voinut opettaa kaikkia opettajiaan käytännön herätystyöhön ja seurakuntatyöhön liittyvissä asioissa. Mitä muuta me muka tarvitsemme?

En suinkaan vastusta tiedon hankkimista. Olen pyrkinyt hankkimaan sitä mahdollisimman paljon. Mutta sillä on useimmiten kovin vähän tekemistä tärkeimmän kanssa. Ensisijaiset saarnaajan avut ovat Pyhän Hengen armoitus ja voitelu, palava sielujenvoittamisinto, voimakas rukouselämä, erinomainen Raamatun tuntemus ja Jumalan antama viisaus ja johdatus työssä. Näitä ei opita koulun penkillä.

Usein näiden raamattuopistojen kurssit pitenevät pitenemistään. Syynä ei ole uusien työntekijöitten tarve saada entistäkin enemmän tietoa. Monesti opistot mitoitetaan hallituksille myötämielisten veljien teologisen koulutuksen hyödyntämisen mukaiseksi. Jostain syystä nämä opistot sitten potevat hirvittävää rahapulaa. Kaarlo Syväntö sanoi kerran minulle, että sellainen työ, jonka takana Herra on, saa aina tarvittavan rahoituksen. Uskon näin olevan. Yhtäkään "kerjuukirjettä" ei tarvitse lähettää. Toisin kuitenkin tehdään ja näin seurakuntien resursseista nyhdetään keskushallinnon kultaisen vasikan hyväksi vuosittain valtavia rahasummia. Koskaan ei kysytä, mikä olisi Jumalan tahto.

Entä millaisia ovat näistä laitoksista tulevat työntekijät? Pää täynnä, sydän tyhjä, sopii useimpiin. Suren monen nuoren kohtaloa. Heitä koulutetaan vuosia hengellisiksi virkamiehiksi. Monet ovat sittemmin uupuneet, koska heillä ei sittenkään ollut sitä varustusta hengelliseen työhön, jota olisi tarvittu. Seurakunnat odottavat ja tarvitsevat herätystä, mutta nämä oppineet eivät tiedä siitä puolesta niinkään paljon kuin useimmat seurakunta laiset. He siirtyvät loppuunpalaneina sivuun. Monet ovat menettäneet uskonsakin. Ei voi sanoa muuta kuin, että tälläisen myllyn pyörittäminen on vastuutonta toimintaa.

Alkuseurakunnan malli

Hallitukset välttävät kiistoja ja mielellään tekevät kaikkia osapuolia enemmän tai vähemmän tyydyttävän kompromissin. Näin eivät tehneet apostolisen ajan hengelliset johtajat.

He kyllä kokoontuivat vaikeitten yhteisten asioiden puitteissa (Apt. 15. luku). Raamattu kertoo "paljosta väittelystä" (Apt. 15:7). Israelissa asuneena voin vain kuvitella, mitä se oli. Siellä todella osataan väitellä. Asioita ei kuitenkaan ratkaistu äänestämällä tai etsimällä kompromissia. Ensin Paavali ja Barnabas vetosivat siihen, että Herra oli voimakkaasti siunannut heidän edustamaansa näkemystä. Onkin koetettava tutkia, mihin Herran Henki yhtyy ja mihin ei. Tämä ei kuitenkaan yksin riittänyt. Ratkaisun toi se, mitä Jerusalemin seurakunnan vanhimmistoon kuulunut Jaakob (joka siis ei edes ollut apostoli) toi esiin: "Tämän kanssa pitävät yhtä profeettain sanat(=Raamattu)" ja "Näin on kirjoitettu"(=Raamatussa). Raamattu kertoo näiden sanojen seurauksesta: "Silloin apostolit ja vanhimmat ja koko seurakunta näkivät hyväksi..." (Apt. 15:22). Yksimielisyys löytyi - ei kompromissin tuloksena - vaan tutkimalla Raamattua.

Luopumuksen hedelmät

Luopumus on aina yksilökohtaista. Edelläkuvatut epäraamatulliset organisaatiot tosin vaikuttavat sen laajuuteen ja syvyyteen. Ne usein myös tyrehdyttävät todellisen uudistuksen. Apostoli Johannes puhuessaan antikristuksen hengen - siis luopumuksen hengen - esiintymisestä (1. Joh. 2:15-19) viittaa kolmeen ihmiselämän alueeseen, joilla luopumisen hedelmät esiintyvät: elämän korskeus, silmäin pyyntö ja lihan himo.

Elämän korskeus

Alkukielessä elämän korskeus voitaisiin kääntää myös "omaisuuden korska". Sydämen luopuminen elävästä Jumala-suhteesta alkaa siis näkyä mm. suhteessamme omaisuuteen.

Karkein harhaoppi tällä alueella on ns. menestysteologia, jossa omaisuuden määrän katsotaan heijastavan suorassa suhteessa uskon määrää. Siis mitä enemmän uskoa, sen enemmän rahaa. En hetkeäkään epäile, etteikö Jumala halutessaan voisi järjestää asioita niin, että saisin miljoonan markan kuukausitulot. Sellaisen pyytäminenkin on jo syntiä! Raamattu sanoo: "Ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen" (1. Tim. 6:9). Meidän ei siis tule haluta rikkautta. Raamattu opettaa meille kohtuullisuutta: "älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulla ravinnoksi määräosani leipää" (Sananl. 30:8-9).

Useimmat eivät tietenkään lankea näin selvästi näkyvään ansaan. Kuitenkin heidän saattaa käydä niin, että varallisuus hallitsee heidän sydämiään. Jeesuksen luo tuli kerran eräs nuorukainen, jonka sydäntä hallitsi omaisuus. Asia paljastui, kun Jeesus sanoi: "Mene, myy kaikki, mitä sinulla on ja anna köyhille... tule ja seuraa minua" (Mark. 10:21). Nuori mies tuli murheelliseksi ja kääntyi pois Jeesuksen luota. Tosiasiallisesti hän rakasti omaisuutta enemmän kuin Jumalaa. Hän oli sisäisesti luopunut Herrasta.

Ehkä kysyt: Mistä voin tietää, miten minun laitani on? Tehkäämme raamatullinen testi:

1. Pohditko enemmän Jumalan valtakunnan menestymistä kuin kodin sisustusta, talokauppoja, uuden auton vaihtoa. Mikä hallitsee ajatusmaailmaasi?
2. Mihin käytät aikasi? Sanotko: En pääse paljon kokuksiin, koska työ (lue: rahan tekeminen) vie aikani. Tiedätkö, että Jumalan ihmiset etsiytyvät sellaisiin töihin, joissa parhaiten voivat elää Herralle ja palvella Häntä. Luopuneet etsivät töitä, joista maksetaan parhaiten.
3. Uhraatko ilolla Herran työhön vähintään kymmenyksesi? Ehkä sanot: Kymmenykset kuuluivat lakiliittoon. Evankeliumi ei puhu ainoastaan kymmenyksistä, vaan Jeesus asetti esikuvaksi lesken, josta Hän todisti: "he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä" (Mark. 2:44 ). Tämä nainen todella antoi koko elämänsä Jeesukselle! Periaatteessa asia onkin niin, että jos sinä olet Herran oma, niin rahasikin ovat Herran.
4. Estääkö jonkin taloudellisen edun menettämisen vaara sinua noudattamasta jotain Herran käskyä? On vanhuksia, jotka elelevät avoliitossa eläkkeen pienenemisen pelossa. Toisia on, jotka eivät lähteneet Herran työhön siinä muodossa kuin Herra kutsui, koska se olisi vähentänyt tuloja. Riisuuko rahan menettämisen pelko alttiuden kengät jalastasi? Pääseekö edes autosi Herran käyttöön, vai pelkäätkö, että se kuluu? Kerran Herra tarvitsi aasintammaa varsoineen. Hän käski opetuslapsia vain sanomaan omistajalle: "Herra tarvitsee niitä" (Matt. 21:3). Se riitti tuolle aasien omistajalle selitykseksi. Riittääkö se sinulle?

Silmäin pyyntö

Mitä sinun ensisijassa tekee mieli katsella? Paavali kirjoittaa: "Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia" (2. Kor. 4:17-18).

Mitä meidän tulisi katsella näkymättömässä maailmassa? Tähänkin Raamattu antaa vastauksen: "Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi" (2. Kor. 3:18).

Luopumus on tapahtunut silloin, kun taivaalliset, näkymättömän maailman asiat eivät enää kiinnosta. Sitä, mikä sinua kiinnostaa, sinä katselet. Katseletko iankaikkisia arvoja ja Herran kirkkautta Sanan peilistä? Pyritkö rukouksen maailmoissa tähyämään Häntä, joka voi tarpeesi täyttää hyvyyksillään? Näin teki psalmin kirjoittaja: "Minä nostan silmäni sinun puoleesi, joka taivaissa asut... meidän silmämme katsovat Herran, meidän Jumalamme puoleen, kunnes Hän armahtaa meitä" (Psalmi 123:1-2).

Kiinnostaako sinua katsella TV:sta Kauniita ja rohkeita sekä muita ohjelmia, joissa kaikkinainen synti rehottaa? Ketään Jumalan lasta ei pitäisi kiinnostaa sellainen.

Kun tullaan siihen tilanteeseen, josta Raamattu kertoo: "Herran Sana oli harvinainen, eivätkä näyt olleet tavallisia" (1. Sam. 3:1), niin silloin kaikki taivaallinen maallistuu ja jumalallinen inhimillistyy. Katse kiinnitetään epäolellisiin seikkoihin:

1. Kokousilmoitukset alleviivaavat puhujien kuuluisuutta ja laulajien nimekkyyttä. Täysin maailmalliset keinot otetaan käyttöön. Eräs erikoisimpia tapauksia oli seurakunta, joka kuulemani mukaan lupasi sadalle ensimmäiselle kokoukseen tulijalle ilmaisen ilmapallon! Ne, jotka katselevat taivaallisia, ymmärtävät, etteivät esim. apostolit milloinkaan olisi voineet astua tällaiselle tielle.
2. Kun silmäin pyyntö voittaa alaa seurakunnissa, nousee tarve olla jotain ihmisten silmissä. Silloin tulevat tärkeiksi tittelit ja temppelit. Temppeleitten rakennusmateriaaleiksi halutaan marmoria ja kristallia. Kokouksissa ilmoitetaan, että nyt todistaa Herrastaan diplomi-insinööri, lääketieteen tohtori, tuomari, rehtori se ja se. Samoin vanhimmiksi aletaan valita niitä, joilla on inhimillisesti ottaen titteleitä. Eräs veli huokaisikin, että nykyään valitaan vanhimmaksi "sonniyhdistyksen puheenjohtajuuden" perusteella. Muistakaamme kuitenkin monia Herran valitsemia ja käyttämiä palvelijoita: kattilanpaikkaaja John Bunyan, rajasuutari William Carey, pienviljelijä "löyhkä"-Paavo Ruotsalainen, kauppa-apulainen D. L. Moody jne. Oli toki joukossa oikeusoppinut Charles Finney ja luonnontieteilijä Laestadius, mutta he eivät koskaan korostaneet tätä puolta. Raamattu neuvookin meitä: "älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme Jeesukseen Kristukseen olko sellainen, joka katsoo henkilöön" (Jaak. 2:1) sekä "Alhainen veli kerskatkoon ylhäisyydestään (että on Kuninkaan lapsi), mutta rikas alhaisuudestaan" (Jaak. 1:9-10).Nykyään ns. julkkikset ovat aikamme aatelistoa. Kun joku heistä tulee uskoon, puristavat hengellisen näkökykynsä menettäneet seurakuntien ja herätysliikkeitten johtajat heistä kaiken julkisuusarvon irti. Kun heidän vanha, maailmassa hankittu maineensa alkaa haalistua, he ovat pulassa. Useimmat 80-luvulla uskoon tulleet julkkikset ovat tänään täysin sivussa varsinaisesta he rätystyöstä. Osa on palannut vanhoihin kuvioihin ja osa elää sivuraiteilla ihmisten unohtamina. Jos sinä tämän päivän "uskova julkkis" luet tätä, niin sanoudu mitä pikimmin irti entisestä tai nykyisestä maineestasi. Kun Paa vali tuli uskoon, oli hän aikansa julkisuuden henkilö. Hänen uskoontulonsa kohahdutti koko juutalaista maailmaa. Sen ajan veljet lähettivät hänet Tarsoon kasvamaan uskossa ja todellisessa Herran voimassa. Jumala ei halua vetää joukkoja inhimillisin keinoin, vaan Pyhän Hengen voiman kautta!
   
3. Silmäin pyyntöön liittyy myös ulkonäön korostaminen. Sen tarkoitus on aina ihmisen itsekorostus - että minut huomattaisiin. Apostolit neuvoivat karttamaan koruja ja välttämään huomiota herättäviä tukkalaitteita tai vaatteita. En halua kirjoittaa luetteloa sopivista tai sopimattomista asioista. Haluan, että vapaudut sydänjuuria myöten itsesi korostamamisesta ulkonäkösi avulla.
4. Myös saarnaajat haluavat monasti tulla huomatuiksi. Valitettavia ovat ne ilmiöt, jolloin vieraileva puhuja pyytää: "Panethan nyt vähän isomman ilmoituksen", "Pane nyt ilmoitus myös herätysliikkeen lehteen maininnalla: Tervetuloa kauempaakin". Kuinka kaukana tämä kaikki onkaan hänen toiminnastaan, josta Jeesus itse todisti hyvää. Tarkoitan Johannes Kastajaa, jonka periaate oli: "Hänen (Jeesuksen) tulee kasvaa, mutta minun vähetä" (Joh. 3:30).

Lihan himo

Eräs luopumukseen johtavista pääasiallisista syistä on ihmisen taipumus helliä lihansa vaatimuksia. Paavali teki tämän hyvin selväksi sanoessaan: "älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät" (Room. 13:14). Sen sijaan hän neuvoi uskovia: "Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen haluineen" (Gal. 5:24). Omasta vaelluksestaan hän toteaa: "Minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi" (1. Kor. 9:27).

Kiitämme Herraa, että Hän on lähettänyt lihamme taltuttajaksi suurimman mahdollisen voiman, Pyhän Hengen: "Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman, mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää"(Room. 8:13). Pyhän Hengen voiman alla tokenee liha kuin liha, jos vain itse haluamme sitä ja valvomme tilaamme.

On mielenkiintoista, että liha jyllää Raamatun mukaan erityisesti neljällä alueella. Tarkastelemme näitä alueita Gal. 5: 19-21 mukaan:

1. Seksuaalinen alue: haureus, saastaisuus, irstaus
2. Okkultismin alue: epäjumalanpalvelus, noituus, harhaopit, lahkot (ei ole sama kuin jonkin virallisen kirkon ulkopuolella oleva ryhmä)
3. Huono mielenlaatu: vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet
4. Himot: juomingit, mässäykset

Luopumus on ilmeinen kaikilla näillä osa-alueilla:

1. Seurakuntiin kuuluu avoliitossa eläviä jäseniä. Uskovatkin eroavat ja saarnaajat siunaavat uusiin liittoihin surutta. Itse tyydytys on hyväksyttävää - ei missään tapauksessa syntiä, niin kuin eräässä vapaitten suuntien lehdessä kirjoitettiin.
2. Ihmiset kiinnittävät uskonasioissa yhä enemmän huomiota ulkoisiin ilmiöihin: jalkojen venytyksiin, kaatumisiin, suuriin joukkoihin, juhlallisiin puitteisiin jne. Sensijaan sydämen puhtaus ja kuuliaisuus Herralle ja Sanalle ei saavuta suosiota. Kaikki tämä johtaa harhaoppien syntymiseen ja jopa okkultistisista lähteistä nousevien ilmiöiden esiintymiseen.
3. Huono mielenlaatu ei ole enää synti lainkaan, vaan luonteen heikkous. On lakihenkistä väittää, ettei kateellinen peri Jumalan valtakuntaa.
4. Uskovienkin piireissä yhä useammat käyttävät alkoholia, lääkkeitä huumeina, tupakoivat, nuuskaavat jne.

Suhde Pyhään Henkeen

Minään aikakautena ei ole korostettu Pyhää Henkeä niin kuin nyt. Ihmiset ovat hulluina tunnustekoihin ja ihmeisiin. Pyhä Henki onkin elintärkeä. Ihmeet ja tunnusteot ovat tarpeellisia. Tämä kaikki sillä ehdolla, että ne ovat aitoja ja oikeassa suhteessa muihin evankeliumin osa-alueisiin nähden. Huomaa, että Ilmestyskirjan taivasta kuvaavissa osissa Pyhä Henki pysyttelee sivussa, mutta Isä ja Poika ovat jatkuvan ylistyksen kohteena. Meidän tulisi elää taivasta todeksi jo täällä maan päällä. Pyhä Henki korottaa Isää, kirkastaa Kristusta ja vahvistaa ihmein ja merkein Jumalan Sanan.

Jeesus käski tarkata enemmän Hengen hedelmää kuin Hengen ilmiöitä tai lahjoja: "Heidän hedelmistään te tunnette heidät" (Matt. 7:16). "Moni sanoo minulle sinä päivänä: Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa? Ja silloin minä lausun heille julki: Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät" (Matt. 7:22-23). Kaikki Jeesuksen nimessä toimivat ihmeitten tekijät eivät siis ole Jumalan palvelijoita!

Ihmeitten tekijöitä on Raamatun mukaan ainakin neljää tyyppiä:

1. Jannes & Jambres-tyypit (2. Tim. 3:8). Heistä sanotaan, että he vastustivat totuutta so. Jumalan Sanaa. He toimivat noitavoimin, jotka ovat riivaajista lähtöisin. Tähän joukkoon voidaan lukea myös noita Simon, josta sanotaan:"Simon... hämmästytti Samarian kansaa sanoen olevansa jokin suuri" (Apt. 8:9). Siellä, missä on tavoitteena hämmästyttää kansaa eikä julistaa kirkasta parannuksen ja uskon sanomaa, ovat liikkeellä noita Simonit. He myös korostavat olevansa jotain suurta tai erityistä. Huomaa, että jopa Lapin noitien rummuissa oli merkit Jeesukselle ja Pyhälle Hengelle. Hekin siis toimivat Jeesuksen nimessä. Heidän "jeesuksensa" ei kuitenkaan ole sama kuin Raamatun Jeesus!
2. Ahabin profeettojen tyypit. Jumalattomalla kuningas Ahabilla oli 400 Herran nimessä toimivaa profeettaa. He joutuivat hurmoksiin ja julistivat myönteistä voiton sanomaa. Milloinkaan he eivät kehoittaneet parannukseen tainuhdelleet synnistä (lue: 1. Kun. 22. luku). Heidän hurmoksensa oli sielullista, ja sanoman antoi Jumalan sallimuksesta valheen henki.Tällaisia ovat nykyäänkin suolattomat mielistelijät, jotka pyrkivät saamaan kokoon paljon väkeä "yhteiskristillisyyden" nimissä oman kunniansa ja taloutensa pönkittämiseksi. Ahabin aikana vain yhdellä profeetalla, Miika Jimlan pojalla, oli Herran Sana. Se oli jyrkkä tuomion sana kuninkaan ja profeettojen jumalattomuutta vastaan. Kuinka usein olenkaan istunut tilaisuuksissa, jotka muistuttavat edelläkuvattua kokousta Ahabin hovissa. Niissä olen kaivaten odottanut, että Jumala vieläkin lähettäisi Miika Jimlan pojan julistamaan suolalla höystettyä armon ja totuuden sanaa.
   Miika ei ollut samanlainen kuin se suomalainen missio-evankelista, jota korkea-arvoinen katolinen jesuiittaisä siunasi julkisesti neitsyt Marian ja kaikkien pyhimysten nimessä. Kyseinen evankelista kirjoittaa kirjassaan, että päätti suhtautua tähän sanomalla "halleluja". Lisäksi hän toteaa samassa kirjassa, että Jumala tulee lopun ajassa erityisesti käyttämään katolista ja ortodoksista kirkkoa. Voiko mikään kristilliseksi itseään kutsuva yhteisö olla Raamatusta luopuneempi kuin nämä?
   Olin kerran Siinailla Pyhän Katariinan luostarissa opastamassa ortodoksista turistiryhmää. Nämä ryhmään kuuluneet miellyttävät ihmiset epäilemättä toimivat tietämättömyydessä. Menimme jonkin laiseen luostariveljien pitämään iltavigiliaan. Tilaisuuden alkuosa kulki kirkkolaulujen, Raamatun luvun ja suitsutusten merkeissä.
   Sitten alkoi elämäni järkyttävimpiin lukeutuva kokous - pyhän Katariinan jäännösten kunnioitusseremonia. Pöydälle tuotiin pääkallo ja luurangon käsi. Seremoniaan osallistujat (ilmeisesti kaikki paikallaolijat paitsi vaimoni ja minä) heittäytyivät ensin pääkallon eteen otsalleen, nousivat tehden ristinmerkkejä ja suutelivat pääkalloa. Sitten he jälleen tekivät ristinmerkkejä ja kumartuivat maahan. Tuohon hetkeen laskeutui voimakkaasti pimeyden henki niin, että minun oli lähdettävä ulos.
   Onko tämä ortodoksisuus sitä kristillisyyttä, jota Jumala tulee käyttämään erityisesti lopun aikana?! Varmaa on, että kyseinen kirkko ei koskaan tule luopumaan näistä perinteistään. Jos edellä mainittu evankelista todella tarkoitti tätä, hän on sokea sokeain taluttaja.
   
3. Simson-tyypit. He ovat karismaatikkoja, jotka ovat langenneet vähintäänkin sisäisesti syntiin. Simsonin voima oli peräisin Jumalasta. Silti kerrotaan, että nostaessaan Gassan portit selkäänsä hän oli juuri tulossa bordellista! Jumala ei armolahjojaan ja kutsumistaan kadu (Room. 11:29). Hän ei halua saattaa palvelijoitaan julkihäpeään. Hän odottaa, että he tekisivät parannuksen. Voi, kuinka ihmeellinen on Jumalan pitkämielisyys! Jos parannusta ei tule, niin monet jatkavat ihmeitten tekemistä joko saatanan voimin tai ns. sielun voimin (lue asiaa käsittelevä kirja, Watchman Nee: Sielun piilevä voima). Jumala väistyy heistä, niin kuin Simsonistakin.
4. Paavali & Pietari-tyypit. Halleluja! On oikeaakin. Mistä heidät tuntee? He korostavat Jeesusta, eivät itseään. Edesmennyt Denis Clark esim. nuhteli kokousten järjestäjiä, jotka olivat panneet hänen kuvansa suurikokoiseen tienvarsimainokseen, kysyen: "Kuka on antanut luvan laittaa pahimman vastustajani kuvan kokousmainoksiin?"He rakastavat Raamattua ja julistavat puhdasta, kirkasta Jumalan Sanaa luottaen Raamatun kirjoituksiin: "Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti Sanan sitä seuraavien merkkien kautta" (Mark. 16:20). "He... puhuivat rohkeasti, luottaen Herraan, joka armonsa sanan todistukseksi antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta" (Apt. 14:3).
   He kutsuvat ihmisiä rehelliseen parannukseen ja uskoon. He saarnaavat taivaasta ja helvetistä, synnistä ja armosta Karitsan veressä, ylösnousseesta Herrasta Jeesuksesta, Hänen iätikestävistä opetuksistaan sekä johtavat ihmisiä Pyhän Hengen täyteyteen ja uskon kuuliaisuuteen Kristusta kohtaan. Heidän ei tarvitse selitellä toiminnassaan tapahtuneita ihmeitä ja merkkejä, koska ne ovat ilmeisiä. Heidän saarnansa eivät koostu siitä, mitä "Jumala on heidän kauttaan tehnyt" - yleensä jossain, mistä asioita ei voi tarkistaa.
   Jopa monet jumalattomat iloitsevat Herran teoista ja vastustajatkin tunnustavat Jumalan suuruuden, niin kuin apostolien aikana: "Sillä että heidän kauttansa on tapahtunut ilmeinen ihme, sen kaikki Jerusalemin asukkaat tietävät, emmekä me voi sitä kieltää" (Apt. 4:16). Näissä julistajissa yhdistyvät taivaan tuli ja moraalinen suoraselkäisyys. He ovat armahtavia, mutta totuudellisia. Heihin sopivat ne tuntomerkit, jotka heti apostolien ajan jälkeinen uskovien sukupolvi esitti oikeiksi: "Herran profeetan tuntee siitä, että hänellä on Herran tavat" (Didakhe- niminen teos noin v:lta 80-100 jKr. ).
   Tällaisiksi Herran palvelijoiksi Jumala kutsuu sinuakin. Hän haluaa yhä täyttää alkuperäisellä, seitsemästi puhtaalla Pyhällä Hengellä. Hän haluaa täyttää suusi, että julistaisit Hänen anta maansa Sanaa. Hän haluaa sulattaa sydämesi rakastamaan kadotukseen matkalla olevia syntisiä ihmisiä.

Pyhän Hengen "auttaminen"

Kun Pyhä Henki ei aidosti toimi, on vaara ryhtyä "auttamaan" Henkeä. Tuloksena on silloin usein jäljitelmä - ei aito kokemus. Valaisen asiaa muutamilla esimerkeillä:

Eräällä maaseutupaikkakunnalla pidettiin kesäjuhlia. Pääpuhujanaoli tuohon aikaan suosittu (nyt jo sivuraiteille joutunut) karismaatikko. Hän kutsui kokouksen lopuksi ihmisiä rukousjonoihin. Hän luetteli eri Hengen lahjoja ja osoitti yleisölle jonon sen mukaan, minkä lahjan he toivoivat saavansa. Eräs maatalon isäntä kaipasi kielten selittämisen lahjaa. Niin hän asettui "selitys"- jonoon. Tultuaan saarnaajan kohdalle, hän sai kuulla seuraavan neuvon: "Nyt otat lahjan uskossa vastaan. Minä puhun ensin kielillä. Sitten sinä selität. Mitä vain ensimmäiseksi tulee mieleesi, se on kielten selitys." Mitä todennäköisemmin tulos oli epäaito. Tosin tiedän, että Jumala suuressa armossaan on joskus antanut vilpittömälle etsijälle tällaisissakin tapauksissa aidon lahjan.

Jumalan Sana ei kuitenkaan opeta näin. Se sanoo: "Mutta kaiken (Hengen lahjat) vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niin kuin tahtoo" (1. Kor. 12:11). Meitä kyllä kehoite taan tavoittelemaan parhaita lahjoja (1. Kor. 12:31). Tämä ei kuitenkaan tapahdu "uskossa vastaanottaen", vaan rukoillen: "Se ntähden rukoilkoon se, joka kielillä puhuu, että hän taitaisi selittää" (1. Kor. 14:13). Pyhä Henki pidättää itsellään harkintavallan viime kädessä päättää, mitä lahjoja kullekin antaa. Sitäpaitsi ei armolahjan perustana voi olla se, mitä mieleemme tulee, vaan Hengen ilmoitus..."kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi" (1. Kor. 12:7). Pyhä Henki antaa uskonvarmuuden ja ilmoittaa, miten ja missä voimme lahjaa käyttää. Jos lahja kiistatta toimii, on se Jumalasta. Muussa tapauksessa olemme erehtyneet luulemaan tunne-elämämme kokemuksia Hengen ilmoitukseksi.

Samantyyppisiä ohjeita on annettu myös Hengen kastetta odotta ville. Eräässä karismaattisten piirien jakamassa traktaatissa neuvottiin: Ensin varmistu siitä, että olet uskossa (tähän asti kaikki on oikein). Sitten varmistu, ettet ole riivattu (tässä lähtee lipsumaan). Raamattu ilmoittaa, että uudestisyntynyt ihmi nen ei voi olla riivattu: "Jumalasta syntynyt pitää itsestään vaarin, eikä häneen ryhdy se paha" (1. Joh. 5:18). "Hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa" (1. Joh. 4:4). Luuleeko joku, että Jeesus todella jakaisi asuntonsa riivaajan kanssa! Raamattu kertoo, mitä Hän tekee: "Kuinka voi kukaan tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaroitansa, ellei hän ensin sido sitä väkevää" (Matt. 12:28). Voiko riivaaja sitoa Jeesuksen? Ei, vaan Jeesus sitoo riivaajan ja heittää ulos. Tämän jälkeen kyseisessä traktaatissa neuvottiin ottamaan Hengen kaste uskossa vastaan ja lausua ääneen ensimmäiset äänteet, jotka mieleen nousevat, olkoot ne vaikka "blaa, blaa".

On hyvä rukoilla uskossa. Varmasti Hengen kastetta odottavalle uudestisyntyneelle uskovalle, jolla on Jeesuksen verellä puhdistettu sydän, sopivat Raamatun sanat: "Jos me jotakin anomme Hänen tahtonsa mukaan, niin Hän kuulee meitä. Ja jos me tiedämme Hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme Häneltä anoneet" (1. Joh. 5:14-15). Voit iloita, riemuita ja kiittää Herraa, että rukouksesi on varmasti kuultu, Herra ei valehtele.

Älä kuitenkaan ala tuottaa kielilläpuhumista itse. Kun itse täytyin ensi kertaa Hengellä, en puhunut sanaakaan kielillä, mutta tuon kokemuksen seurauksena profetoin! Profetia kävi toteen samalla viikolla. Vuosia jälkeenpäin täytyin uudelleen Pyhällä Hengellä ja puhuin kielillä. Älä myöskään estä kielilläpuhumista. Tiedän parikin veljeä, jotka purivat lähes kielen verille, ettei se, mitä Henki halusi antaa, pääsisi ilmoille.

Monet ovat kysyneet: "Mistä voin tietää, ovatko kieleni Jumalalta?" Olen neuvonut näin: Jos vieraat sanat etsimättä pyrkivät kielellesi sellaisissa tilanteissa, joissa henkesi innoittuu Jeesuksesta, niin että tahdot sydämestäsi kiittää ja ylistää Häntä, niin se on aitoa. Anna palaa! Pyhä Henki kirkastaa Kristusta. Aidot Hengen kokemukset johtavat ajatusmaailmamme ja oman sisäisen henkemme kohtaamaan Kristusta. Outoja sen sijaan ovat Hengen ilmiöt, joissa esim. "Hengen vallassa" ollut ihminen mietiskeli lapsuuttaan tai joutui aivan tajuttomuutta muistuttavaan tilaan.

Pelkkä "uskossa vastaanottaminen" voi johtaa hyvin kummallisiin ilmiöihin. Tiedän tapauksen, jossa henkilö oli kelannut pyörätuolilla vuosikausia julistaen olevansa terve. Ei tällaista löydy Raamatusta. Sairas on sairas ja terve on terve. Kun Herra paransi, niin tuli ihmissilmälläkin tervettä jälkeä. Tämän miehen käytös perustui ns. "positiivisen julistamisen" oppiin, jonka mukaan sitä, mitä puhut, sinulle myös tapahtuu. Ehkä siinä on sen verran perää, että "sydämen kyllyydestä suu puhuu". Me saamme sydämen tilamme mukaan.

Joosualla ja Kaalebilla oli uskon henki ja he pääsivät luvattuun maahan. Tuo uskon asenne perustui Jumalan antamiin lupauksiin - ei omaan uskotteluun! Suu vain heijasti sydämen luottamusta lupauksiin. Meidän suullamme ei muutoin ole valtaa sen enempää hyvään kuin pahaankaan. Eikä meidän liioin tule luottaa sellaiseen, mitä Herra ei ole luvannut.

Toisessa tapauksessa eräs veli kertoi rukoilleensa paikkoja ihmisten risoihin hampaisiin. En epäile, etteikö Herra voi tehdä ihmettä tälläkin alueella. Tapa, jolla asiaa hoidettiin, oli kuitenkin epäraamatullinen, jopa valheellinen. Kyseinen veli neuvoi, että ei tulisi tunnustella kielellä sitä kohtaa, missä "ennen oli reikä". Tällöin epäuskoinen mieli saattaisi siinä reiän tunteakin. Sama veli oli rukoillut lasisilmän näkeväksi. Kun lääkärit sen tutkivat, havaittiin, ettei lasisilmällä edelleenkään nähnyt mitään. Näköä rukoillut veli selitti asian siten, että silmä ei toiminut lääkärien epäuskon vuoksi. Kun Herra paransi ja parantaa, niin se kestää epäuskoisimmankin tarkastelun. Älkäämme siis tehkö uskostamme Kristusta. Herra pidättää vieläkin viime kädessä kaiken vallan taivaassa ja maan päällä itsellään.

Pyhän Hengen alue on ihmeellinen. Ilmiöt, joita Henki vaikuttaa, voivat olla erikoisiakin. Itse kuitenkin olen pyytänyt Herralta omalle kohdalleni, että ne pysyisivät Raamatun rajoisssa. Haluan olla epäluuloinen niihin ilmiöihin nähden, joita ei kuvata Raamatussa. Evankeliumi on iankaikkinen (Ilm. 14:6) ja Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti (Hebr. 13:8).

On havaittavissa, että Hengen vaikutuksilla on taipumus myötäillä henkilön sielun rakennetta. Toiset ovat taipuvaisia nauramaan ja toiset itkemään. Afrikkalaiset intoutuvat helposti karkeloimaan. Joku huutaa julki iloaan ja toinen ei pysty puhumaan sanaakaan. Ihmisen sielu reagoi, kun Pyhä Henki kohtaa hänen sielullista puoltansa. Näitä purkauksia ei tarvitse rajoittaa, jos ne eivät ylitä sopivuuden rajaa tai eivät häiritse Jumalan Sanan julistusta. Niitä ei kuitenkaan tulee pitää Pyhän Hengen vaikuttamina "pakkoliikkeinä", vaan ne ovat ja pysyvät sielumme liikkeinä.

Tilanne on toinen, jos sielullinen ihmisemme ei pysy alistettuna Pyhälle Hengelle. Silloin sielu itse tuottaa ilmiöitä. Pahimmassa tapauksessa riivaajat pääsevät vielä "lyömään löylyä kiukaaseen". Tällöin voi esiintyä ilmiöitä, jollaisia olen kuullut erityisesti "torontolais-kokouksissa" ilmenneen. Esimerkkeinä voisi mainita tapauksen, jossa tyttö järsi seinää kuin hevonen ja mies röhki sian lailla tuntikausia.

Eräissä tapauksissa on esiintynyt siveetöntä käytöstä. Itse näin kuinka "siunauksen saanut" nainen riuhtoi paitansa helmaa ylös. Kuulin myös tapauksesta, että joku oli "viuhahdellut" ilkosillaan kokouksessa. Kolmas tapaus oli, kun eräs nainen oli "siunauksen" koettuaan innoissaan todistanut saaneensa orgasmin. Saarnaaja oli osoittanut hyväksymistänsä tälle. En ole itse kaikkia näitä tapauksia nähnyt, mutta minulle ovat luotettavina pidettävät tahot vakuuttaneet niiden olevan totta. Olen myös tarkastanut edellä esitetyn "orgasmi"-tapauksen. Silminnäkijät ovat sen omalla todistuksellaan vahvistaneet. Tämän kaltaisista ilmiöistä ei voi todeta muuta kuin, että ne ovat riivaajien innoittamaa sielullisuutta.

Mitä meidän tulisi tehdä?

Meidän tulisi päästä sisäiseen mielenlaadun uudistukseen. Aina se ei ole helppoa. Kun ihminen on ollut vuosikausia vääristyneessä hengellisessä tilassa ja hengellisesti sairaiden uskovien yhteydessä, vaaditaan aikaa ja kärsivällisyyttä. Itse Herrakin toteaa tämän puhuessaan laodikealaisille: "ahkeroitse siis ja tee parannus" (Ilm. 3:19). Parannushan on juuri mielenlaadun muutos. Aikamme pensistyneen uskovan on siis suorastaan ahkeroitava pyrkiessään mielenuudistukseen.

Varmaa on, että taivas haluaa auttaa sinua. Jeesus tahtoo seistä rinnallasi. Hän kehoittaa meitä: "älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä" (Room. 12:2). Huomaa mihin uudistuminen tähtää! Se ei ole sisäistä parantumista synnin tai muun seikan seurauksena tulleista sielun vammoista, vaikka Herra toimii niilläkin alueilla. Se on sellaisen mielenlaadun etsimistä, joka johtaa syvään kiinnostumiseen kaikesta, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, Jumalalle otollista ja täydellistä. Tämä kiinnostus johtaa myös käytännön tekoihin, mikäli se on aitoa.

Uudistuminen alkaa Herran kutsusta parannukseen. Tuo kutsu kehoittaa meitä menemään itseemme. Tuhlaajapojasta on sanottu: "Niin hän meni itseensä" (Luuk. 15:17). Mitä me voimme löytää menemällä itseemme? Herra sanoo:"Ainoastaan tunne rikoksesi, että olet luopunut Herrasta" (Jer. 3:13). Jumala haluaa, että tutustumme synteihimme! Hän haluaa meidän arvioivan uudelleen suhdettamme niihin. Mene niiden luo, katso niitä silmiin. Kysy, mitä ne ovat sinulle antaneet. Sanot: Se on tuskallista ja epämiellyttävää. Näin Jumala haluaakin sinun kokevan. Kerran itsensä polttanut osaa karttaa tulta. Ennen kaikkea kysy: Haluatko jatkaa tuttavuuttasi syntiesi kanssa vai haluatko sanoa niille hyvästit?

Herra haluaa auttaa sinua vetämällä sinua parannukseen: "Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen" (Room. 2:4). Hän haluaa antaa uudistuksen armon juuri tänään: "sisällinen (ihmisemme) kuitenkin päivä päivältä uudistuu" (2. Kor. 16). Jumala lupaa siis joka päivälle vaikutuksensa sinun sisäisen ihmisesi uudistamiseksi.

Siunauksen sateet

Miksi monien uudistusprosessi jää kuitenkin kesken? Eikö Jumala vuodattanut siunauksen sateita? Kyllä vuodatti, mutta Raamattu sanoo: "... maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sa teen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljel läänkin, saa siunauksen Jumalalta" (Hebr. 6:7). Jumala antaa siis siunauksen sateet sitä varten, että me kasvaisimme hedelmää Jumalalle. Usein kuitenkin käy niin kuin seuraava jae kuvailee: "... mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan" (Hebr. 6:8). Samat siunauksen sateet lankesivat tämänkin pellon ylle, mutta viljan sijaan siitä nousi ohdakkeita ja orjantappuroita. Siunauksen sade yksin ei riittänyt tuottamaan hyvää hedelmää. Olisi tarvittu parannuksen "syväkyntöä" rikkaruohojen juurimiseksi.

Oppikaamme niistä esikuvista, joita löydämme Vanhan Testamentin puolelta. Kun Israel jakautui kahtia Juudan ja Israelin valtakunniksi, lähetti Herra profeettoja kummallekin. Israel pystytti kaksi kultaista vasikkaa ja myöhemmin alkoi vielä palvella kanaanilaisia epäjumalia Astartea ja Baalia.

Elisan päivinä hänen oppilaansa voiteli kuninkaaksi Jeehun. Hän kävi hyvin perusteelliseen uudistustyöhön Herran palvelemisen puolesta. Uudistus kantoi hyvää hedelmää ja Raamattu kuvailee sitä: "... he kukistivat Baalin patsaan. He hävittivät Baalin temppelin ja tekivät siitä käymälöitä; näin aina tähän päivään asti. Näin Jeehu hävitti Baalin Israelista" (2. Kun. 10:27-28). Voin vain kuvitella, kuinka enkelit taivaassa iloitsivat. Vihdoinkin ilmaantui mies, joka Herran voitelemana lähti todellisten uudistusten tielle.

Samassa kuitenkin enkelien riemu sammui. Raamattu kertoo: "Beetelissä ja Daanissa olevista kultavasikoista Jeehu ei luopunut" (2. Kun. 10:29). Tämän seurauksena uudistus jäi puolitiehen ja pian kuihtui. Siunauksen sateet tulivat. Ensin nousivat hyötykasvit, mutta kun rikkaruohoihin ei koskettu, jäi uudistuminen toteutumatta. Tämä pelto jäi lähelle kirousta ja pian se poltettiin.

Sanan miekka

Sinun tulee olla halukas siihen, että Herran miekka painetaan sydämessäsi pohjaan asti. Tuosta ihmeellisestä miekasta Raamattu sanoo: "Sillä Jumalan Sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka" (Hebr. 4:12). Eräänä hetkenä se osui Jeehun sydämessä Baalin patsaaseen ja temppeliin saakka ja vaati niiden kukistamista. Jeehu salli miekan antaa elämää ja voimaa. Niin Baalin patsas ja temppeli kukistuivat. Seuraavaksi Herran miekka tunkeutui syvemmälle ja karahti kultaisiin vasikoihin. Jeehu parahti: Herra, ei näitä! Näistä en luovu! Silloin uudistuksen tuoma elämä ja voima katosi.

Jos haluat uudistua, älä aseta Jumalalle ehtoja. Jumala on se, joka asettaa ehdot meille. Heittäydy tomuun ja tuhkaan. Pyydä armoa, että Herran voimallinen miekka kukistaisi rakkaimmankin epäjumalasi. Heitä pois inhimilliset laskelmat, ihmisten laatimat perinnäissäännöt ja sääntökirjat. älä kysy uudistuksen hintaa. Herra sanoo: "Mene ja myy kaikki." Anna Herran Hengen johtaa sinua sitä tietä, joka kirkastuu kirkastumistaan. älä ole niin ylpeä, että luulet jo tietäväsi kaiken, sillä apostoli opettaa meitä: "Jos joku luulee jotain tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niinkuin tietää tulee; mutta joka rakastaa Jumalaa, sen Jumala tuntee" (1. Kor. 8:2-3). Sinulla on vielä varaa kasvaa kohti täydellisyyttä.

Jeesuksen veren armo

Raamattu osoittaa, että voimme säilyttää hyvän omantunnon vain, jos meillä on vilpitön halu kaikessa vaeltaa hyvin: "... meillä on hyvä omatunto, koska tahdomme kaikessa hyvin vaeltaa" (Hebr. 13:18). Omantunnon puhtaus ei tietenkään perustu ensisijaisesti meidän haluumme. Se, niin kuin koko uskomme, perustuu Jumalan armoon Kristuksessa. Tuo armo sallii syntisen, rikkoneen ihmisen tulla Herran luo. Jeesuksen veri on lähtökohta Jumalan armon kokemiseen. Armo ei kuitenkaan ole ilmaista helppoheikkitavaraa. Sen hinta on korkeampi kuin kaikki tämän maailman kulta ja hopea. Sen hintana on Jeesuksen veri. Jeesuksen verestä Raamattu todistaa: "... kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri... puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa" (Hebr. 9:14). Tahallinen synnissä eläminen on Jumalan armon halpana pitämistä. Taivu siis mielenuudistukseen jokaisella elämäsi alueella, niin pitkälle kuin Sanasta ymmärrät.

Tule siis, luopunut ystävä, tänään Jeesuksen luokse. Jätä kaikki tappiosi Hänelle, josta Raamattu todistaa: "mutta jos joku syntiä tekeekin (so. lankeaa syntiin), niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja Hän on meidän syntiemme sovitus" (1. Joh. 2:1-2). Langennut saa armon, kun hän tulee Herran luokse selvittämään asiansa. Puolustusasianajaja odottaa sinua. Hän tuo oikeuden istunnossa pöytään ratkaisevan todistusaineiston ja lausuu: "Minä olen maksanut kaiken verelläni." Iankaikkinen voittohuuto on voimassa Jumalan oikeussalissa: "Se on täytetty". Tämän voi Jeesuksen ristillä käyttämän aramean kielen pohjalta kääntää kahdella tavalla: "Työ on loppuun suoritettu" tai "Kaikki on maksettu"! Mutta jos tahdot jatkaa lankeemuksessasi, niität lopulta kirousta ja päädyt kadotukseen.

Väärän rauhan ansa

Kaikkina aikoina on ollut uskovia, jotka ajattelevat pelastuvansa Kristuksen armon kautta - ainakin tulen läpi - vaikka eivät luovukaan synnistä. Kuule Paavalin vakavaa varoitusta, jonka hän kirjoitti Korintton uskoville: "Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat ('makeaa elämää' rakastavat), eikä miehimykset (homot), eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat, eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa" (1. Kor. 6:9-10).

Jotkut sanovat, että vain ne eivät pelastu, jotka harjoittavat nimenomaan edellä kuvattuja syntejä. He katsovat, että on pienempiarvoisia syntejä, jotka eivät johda kadotukseen. Jumala ei erittele eri synnin laatuja. Hän sanoo Sanassaan:"Kaikki vääryys on syntiä" (1. Joh. 5:17) "... synnin palkka on kuolema" (Room. 6:23).

Kysymys ei ole ensisijaisesti siitä, kuinka hyvin olemme onnistuneet synnin voittamisessa. Kysymys on siitä, mikä on mielen laatumme syntiin nähden. Siksi Paavali kirjoittaa: "Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä (so. mielenlaadun puolesta) Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia" (Room. 7:25). Lihamme palvelee aina syntiä. Se ei muutu. Mielenlaatumme voi muuttua. Sen tuleekin muuttua sellaiseksi, että se ilolla palvelee Jumalan lakia. Silloin myös Pyhä Henki pääsee kuolettamaan lihamme teot käytännön elämässä.

Voinko todella uudistua?

Monet tuntevat olevansa jo liian kaukana Herrasta. Synnillä on niin voimakas ote, että he ovat menettäneet uskonsa uudistumisen mahdollisuuteen. Jumala on tästä asiasta eri mieltä. Jätän tutkittavaksi neljä ihanaa Raamatun katkelmaa. Lue ne hyvin huolellisesti moneen kertaan. Tiedä, että ne koskevat myös sinua.

Jumalalla on voimaa sinua varten, jos Kristus saa asua sydämes säsi: "... (Kristus) ei ole heikko teitä kohtaan, vaan on teissä voimal linen" (2. Kor. 13:3)

Jumala haluaa, että näkisit kuinka suuri Hänen voimansa sinua kohtaan on: "... anoen,että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala... valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on... Hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme" (Ef. 1:17-19)

Jumalan voima annetaan sisäiselle ihmisellesi Pyhän Hengen kautta sen rakkauden tähden, jolla Kristus sinua rakastaa: "Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä..., että Hän kirk kautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua Hänen Henkensä kautta... ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä" (Ef. 3:14-19)

Jumala voi paljon enemmänkin kuin jaksat uskoa ja rukoilla: "Mutta Hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, Hänelle kunnia..." (Ef. 3:20-21)

Entä sitten, kun olet uudistunut?

Jumala tarvitsee sinua, kun olet uudistunut. älä ole hiljaa. Silloin on aika käyttää Hengen miekkaa, joka on Jumalan Sana. Muista kuitenkin, että voit käyttää Hengen miekkaa vain, jos Henki käyttää sinua. Nouse taistelurintamaan luopumuksen voimia vastaan. Sivalla Hengen miekalla mätäpesäkkeisiin. Nyt on aika, josta Jeremia sanoo: "Kirottu olkoon se, joka pidättää miekkansa verestä" (Jer. 48:10). Nyt ei saa pelätä ihmisten mielipiteitä eikä säilyttää väärää rauhaa: "älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan" (Matt. 10:34). Me emme saa nostaa sotaa huonolla käytöksellämme. Meidän on sen sijaan tuotava kaikkialle tieto siitä, mitä Herra sanoo kustakin asiasta. Emme saa hutkia Pietarin tavoin taidottomasti, vaan niin kuin Paavali meitä opettaa: "Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan (Jumalan Sanaa) ja pahaa kärsimään (kestämään vastustusta); hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuu den" (2. Tim. 2:24-25). Tarkoitus ei ole haukkua ihmisiä pystyyn tai voittaa väittelyitä. Päämääränä on voittaa iankaikkinen sielu Jumalalle ja saada ihmiset kokemaan sama uudistus, minkä itse olet kokenut.

Tätä tarkoitusta silmällä pitäen on hyvä, että uudistukseen tähtäävät piirit pitäisivät keskinäistä yhteyttä, niinkuin Paavalikin sanoo: "harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä" (2. Tim. 2:22). Muista myös Raamatun sana: "älkää eksykö. Huono seura hyvät tavat turmelee" (1. Kor. 15:33). älä antaudu hengelliseen yhteistyöhön luopuneitten kanssa, vaan pyri voittamaan heidät Herralle.

Loppusanat

Haluan toivottaa jokaiselle lukijalle Jumalan siunausta. Toivon, että mielessäsi arvostelet kaiken lukemasi Jumalan Sanan avulla. Saakoon Herran Sana tämänkin kirjan lehdillä vaikuttaa kestävää uudistumista nykyisen mädän ajan keskellä. Jeesus tulee pian. Merkit täyttyvät. Erityisen selvästi näemme sen Israelin jälleenrakennuksen yhteydessä. Kunpa kaikki olisimme valmiit Karitsan veren kautta, kun Hän tulee! Vain puhdassydämiset saavat nähdä Herran (Matt. 5:8).

Herra itse tähdensi valvomisen tärkeyttä. Hän ilmoittaa Sanassaan tulevansa keskellä luopumuksen aikoja:

"Sillä se päivä ei tule, ennen kuin luopumus ensin tapahtuu" (2. Tess. 2:3)."Ja silloin monet lankeavat pois, ja antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan. Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta. Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan kylmenee useimpien rakkaus. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu" (Matt. 24:10-13).
"Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä" (Luuk. 21:36).

Ota siis vaarin Jumalan Sanasta sielusi tähden. älä tee kuin kuningas Joojakim, joka ivallisesti heitteli Jeremian kautta tulleen Herran Sanan uunin hiillokselle. Ehkä hänkin ajatteli kevytmielisesti: "Jeremia, rauhoitu, kyllä armo kestää."

"Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin... Minä tulen pian..." (Ilm. 3:10-11).

---