KRISLAM, LISÄÄNTYVÄ EKSYTYS

Meidän ei tulisi hämmästyä sitä, että Kristuksen paluun lähestyessä uskovat lankeavat yhä suurempiin kompromisseihin villitsevien henkien ja riivajien oppien vaikutuksesta. Joukko kristittyjä johtajia on allekirjoittanut Yalen yliopiston asiakirjan, jossa kristinuskon Jumala samaistetaan islamin Allahiin, muinaiseen nabatealaiseen kuunjumalaan. Allekirjoittajien joukossa ovat mm. Rick Warren, Bill Hybels, Robert Shuller, David Yonggi Cho ja satoja muita nimiä eri kirkkokunnista...

Virallisesta Yalen yliopiston asiakirjasta käy selvästi ilmi, että edellä mainitut johtajat edistävät islamin ja kristinuskon yhteyttä painottavaa liikehdintää, jota kutsutaan ”Krislamiksi”. Tämä Yalen asiakirja on vastaus muslimiteologien aikaisempaan julkilausumaan, jossa painotetaan muslimien ja kristittyjen yhteistä historiallista perustaa, korostetaan molempien uskontojen opetusta Jumalan ja lähimmäisen rakastamisesta sekä vedotaan maailmanrauhan puolesta. Sen otsikko on ”Rakastakaamme yhdessä Jumalaa ja lähimmäistämme”. Asiakirjan alussa pyydetään muslimeilta ja Allahilta anteeksi kristittyjen väärintekoja muslimeja kohtaan....

Sota terrorismia vastaan tunnustetaan virheellisesti ”kristittyjen syntinä” muslimeja vastaan. Uskontojen välistä yhteyttä selitetään rakkauden sanoman kautta. Juuri Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen on kirjelmän mukaan se yhteinen maaperä, joka on molempien uskontojen maaperä. Muhammed rinnastetaan Jeesukseen sympaattisena miehenä...

Asiakirjan lopussa allekirjoittaneet kristityt johtajat vakuuttavat haluavansa edistää yhteisiä tapaamisia muslimijohtajien kanssa kaikilla tasoilla ja sitoutuvat toimimaan yhdessä heidän kanssaan sen selvittämiseksi, miten molempien uskontojen yhteinen Jumala haluaisi meidän toteuttavan vaatimusta rakastaa Jumalaa ja toinen toistamme. Asiakirja on kirjoitettu ”Äärettömän Hyvän Jumalan” nimessä (muslimien käyttämä eräs nimi Allahista), jota meidän tulisi rakastaa koko olemuksellamme.

Yalen asiakirja on jälleen yksi askel maailmanlaajuisen ekumeenisen liikkeen kehittymisessä kohti antikristillistä yhden uskonnon järjestelmää.

(Lähteet: Moriel Ministries 6.4.2012 ja Pekka Sartolan kirja ”Minä käsken sinua Goog”)

 

 Mirva Kaljunen Facebookissa 21.2.2017: (Lupa julkaisuun blogissani pyydetty)

"HÄN OHJAA MINUT OIKEALLE TIELLE NIMENSÄ TÄHDEN..." Ps.23

Mitä on tapahtunut ja miten tähän on tultu?

Tästä on kauan kun viimeksi olen täällä mitään kirjoittanut tai yleensäkään ollut. Minulla on ollut syyni siihen ja se mitä nyt aioin sanoa, ei ole helppoa. Olen ollut kriisissä, enkä ole halunnut kuulla enkä nähdä asioita täällä siksi, koska tietyt asiat saavat minut äärettömän surulliseksi. Nyt kuitenkin koen, että minun täytyy kertoa joitakin asioita.

Ja vielä alkuun, että mitä nyt aion kertoa, sitä en tee sen takia, että olisin kokenut itseeni kohtaan jonkinlaista vääryyttä, minua kohtaan olisi käyttäydytty huonosti, minua olisi petetty, minut olisi suljettu ulkopuolelle, olisin katkera, haluaisin panetella, haluaisin olla ilkeä, haluaisin kostaa, haluaisin jotain pahaa... ei, ei mitään sellaista! Eräät ihmiset kun oli vastaavassa tilanteessa ja julkisesti toivat asioita päivänvaloon, olin itse kärkkäästi yksityisviestein puhumassa "järkeä", että ota pois tuo postauksesi. Syy siihen oli, etten itse ollut vielä totuudessa. Halusin löytää vaikka jotain henkilökohtaista ongelmaa mielummin heidän postauksiin kuin nähdä totuuden. Eli, kun joku uskalsi jotain sanoa uskon sanaa tai Patrickia vastaan, olin henkeen ja vereen puolustamassa häntä ja seurakuntaa. Tein kaikkeni, että saisin ihmisten päät käännettyä ja luopumaan epäilyksistä ja jopa omista kokemuksistaan... Niin, olen nyt siinä tilanteessa, että minun täytyy puhua totta näistä asioista, koska olen tullut totuuteen ja koska meidän tulee rakastaa enemmän totuutta kuin ihmistä ja tämä totuus vapauttaa.

Tässä ihan muutamia päivä sitten koin jotain, joka sai minut todella murtumaan, itkemään ja katumaan, minulle tuli synnintunto. Olin noin yhdeksän kuukautta sitten jättänyt uskon sana- seurakunnan ja tuli välillä semmonen olo, että olinko seurannut ihmistä? Kyllä, sitäkin, mutta, ajattelin, että vilpittömästi halusin Herraa palvella. Keskustelimme mieheni kanssa tästä ja puhuimme, että kuinka jotkut ihmiset seuraavat Patrickia jopa niin, että johtajiston jäsenkin kertoo tekevänsä kaiken, mitä Patrick sanoo. Hän on niin taitava puhumaan ja kaikella lailla ihana sekä rakastettava ja kuinka hän saa ihmiset lumoutuneena seuraamaan tätä oppia. Koin silloin siinä valtavaa surua itkin ja huusin; anna Jeesus rakas anteeksi, olen seurannut ihmistä enemmän kuin Sinua! Olin niin murheissani ja sanoin, että olenko rakastanut luotua enemmän kuin luojaa? En voi edes sanoin kertoa mitä koin, kun olin niin surullinen. Mutta siinä tuli vapaus ja täydellinen anteeksianto.

Kun menimme seurakuntaan ensimmäistä kertaa, tunsin jonkinlaista levottomuutta ja rauhattomuutta sisimmässä, mutta sanan nälässä ahmin mitä kuulin, lähtiessämme oli rauhattomuus vielä jäljellä ja eikä ollut varmuutta tulisiko uudelleen mentyä. Mutta uudestaan menimme kun uteliaita olimme tämän uuden seurakunnan toiminnasta, kuulimme saarnoja ja kuulimme kun Patrick puhui, että evankeliumia laimennetaan ja ei tuoda koko sanan totuutta seurakunnissa. Tämähän sai meidät tuumimaan keskenämme, että tästä ja tästäkään asiasta meitä ei oltu opetettu ja onko sanan totuutta on pidetty pimennossa, tai sitten... "Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika." 2joh 1:9

Liityimme sitten kuitenkin aika nopeasti seurakuntaan ja siinä ennen liittymisen aikoihin kyselin pastorilta, että olen vuosia sitten jo tutkinut Kenneth Haginin manifestaatioista yms. etteihän tämmösiä ilmiötä olisi tiedossa koska uskon todella, että Pyhä Henki ei tee tämmösiä asioita? Patrick sanoi, että ei. Silloin kyseenalaistin myös seurakunnan nimen, koska sillä on menestysteologinen alkuperä, mutta Patrick sanoi, että sillä ei ole mitään tekemistä amerikan uskon sanan kanssa. Melko pian näitä manifestaatioita alkoi sitten esiintymäänkin, ensin seurakuntalaisilla ja sitten Patrickilla korvia poltti, jalat oli niin tulessa että sukat ja kengät piti riisua, humalaista puhetta ja käytöstä. Lapset pelkäsivät selvästi aikuisia, jotka humaltuivat ja hoipertelivat. Oli erilaista nykimistä ja kramppaamista, eteen ja taakse päin huojumista, spontaaneja oudon kuuloisia naurahduksia, lattiaan liimautumista. Meillä oli kerran nuorten solu ja aloimme ylistämään, niin eräs nuori mies olohuoneemme lattialla vääntyi sellaiseen solmuun, että en uskonut sen olevan mahdollistakaan. Sitä luonnotonta vääntyilyä kesti todella pitkään ja mies oli hiestä märkä. Yksi huusi suoraa huutoa, mikä oli kuulunut kuulemma tielle asti. Jumala on järjestyksen Jumala, mutta mitään järjestystä ei ollut ja olin kauhuissani, enkä tiennyt mitä tehdä. Myöhemmin puhuin pastorin kanssa tästä ja hän sanoi, että Pyhä Henki tekee tässä nuoressa uutta valmistellen häntä johonkin suureen tehtävään, mutta hän vastusteli? Kauhea on tätäkin sanoa, mutta kun otimme myös yhteyttä yhteen johtajiston jäseneen, tuoden tämän huolen, hän sanoi, että pääasia, että seurakunnassa tapahtuu, koska hän on ollut seurakunnassa, missä ei tapahdu mitään. Eräällä bussimatkalla pysähdyimme huoltoasemalle. Kun muut menivät sisään, me jäimme mieheni ja vauvamme kanssa bussiin, niin näimme illan hämärtyessä jotain outoa ikkunasta. Patrick oli kauempana viistosti bussin takana ja nousi seisomaan yhdellä jalalla tehden lentoliikkeitä käsillään, sitten hän sujahti juosten bussin ohi yhtäkkiä sivuttain vääntynyt ilme kasvoillaan. Tuosta bussireissusta hän myöhemmin blogissaan (poikien ja tyttärien aika) kertoo käyneensä taivaassa, missä hän kohtasi temppelipalvelijan, joka hänelle kertoi tulevia. Patrick kertoi myös, että näki vuohen kaltaisia uhrattavia eläimiä ja että hän kuuli, että maan päältä tuleva ylistyslaulu olisi Jumalalle mieluisampi kuin nuo uhrattavat vuohet. Ilmestystiedot ja taivasmatkat olivat usein toistuvia. Eräälle vieraspaikkakuntalaiselle ystävällemme Patrick näytti videota missä Kenneth Hagin levitteli käsiään ja ihmiset tippuivat tuolilta. Patrick sanoi hänelle, että tuollaista hänkin haluaa tänne. Kaikenlaista näimme tuon kahden vuoden aikana, jota en koskaan kuvitellu näkeväni... aivan, kuin katsomissani youtubevideoissa.

Hämmästykää ja ihmetelkää, tuijottakaa sokeiksi itsenne ja sokeiksi jääkää! He ovat juovuksissa, vaikkeivät viinistä, hoipertelevat, vaikkeivät väkijuomasta. jes 29:9

Olimme jo aiemmin lähdössä pois, mutta halusimme vilpittömästi uskoa, että on paljon sielullisuutta, ihmiset matkii yms, niinkuin Patrick meille sanoi. Mutta siinä vaiheessa kun näimme näitä pastorillamme, niin emme enää voineet ajatella, että hänellä olisi sielullisuutta tai hän matkisi... Jumalan Pyhä henki ei häpäise ketään tai tee naurunalaiseksi. Jumalan pyhä henki ei saa lapsia pelkäämään tai aikuisia hengessä kokemaan tuskaa nähdessään jotain tuon kaltaista. Apostolit eivät olleet kokoontuneena humalassa niinkuin väitetään muutamien paikalla olleiden uskottomien ajatellessa kun he rukoilivat kielillä ylistäen Jumalaa. Pietari kielsi tämän humaltumisen ja jos olisivatkin ollet "hengestä humalassa" niin Pietari olisi varmasti sanonut eivät ole viinistä juopuneet vaan hengestä juopuneet. He täyttyivät hengellä, mutteivät juopuneet siitä tullen humalaan. Pyhä Henki on raittiuden henki.

Voi kunpa ihmiset heräisivät ymmärtämään ja käsittämään, mitä Jumalan pyhyys on!

Tämän päivän ylistys esimerkiksi. Voi kysyä suoraan onko se tarkoitettu vaan niin, että Jumala saa kaiken ylistyksen ja kunnian niin että se menee suoraan Hänelle, eikä siinä odoteta itselle mitään, koska Hänelle se kuuluu pyyteettömästi. Mutta tänäpäivänä ylistys vetoaa sieluun ja tunteisiin niin että ylistettäessä Häneltä odotetaankin, että itse saisi jotain, jotta silloin kokisi sielussaan asioita, voisi tyhjentää mielensä ja avautua. Näissä tilanteissa synnittömyysopin kautta, pääsevät muutkin henget kuin Pyhä henki koskettamaan.

Rakkauden kaapuun ja rakkauden nimissä ihmiset lumoutuvat tästä uskon sana opista, eikä sitä valhetta enää pysty erottamaan, niinkuin yksi kommentti jäi mieleeni, niin "ei ihminen niele myrkkyä paljaaltaan vaan silloin kun sitä on sekoitettuna hänen lempiruokaansa."

Meille opetettin että rukoillaan niin kauan, että ihminen tulee terveeksi tai Patrickin sanoja lainaten "jos uskovaiset vain uskoisivat tarpeeksi, heidän rukouksensa voisi parantaa minkä tahansa sairauden." Ymmärrän sen kuitenkin itse niin, että Jumala sanoo viimeisen sanan. Uskomalla Jeesuksen ristintyöhön, syntiemme ja sairautemme sovittajana, voimme sanoa, kuitenkin sairastavan kohdalla lopuksi vain, että tapahtukoon kuitenkin Sinun tahtosi!

Sellaisen asian vielä haluan lopuksi sanoa ja rohkaistakseni sinua, että kun pyydät Jumalta, että Hän näyttäisi sinulle totuuden, niin uskon että hän sen tekee, mutta... niin kauan, kun haluat uskoa kaiken olevan hyvin vaikkakin näennäisen rauhan alla velloo pienikin epävarmuus, niin Jumala antaa sinun jäädä siihen, jos sitä haluat, eli... jos sydämestäsi pyydät, että Jumala anna nähdä totuutesi tästä, Hän sen tavalla tai toisella varmasti tekee.

Nyt kun tämän kaiken olen sanonut, niin sydämeni itkee ja tunnen suurta hätää, että jos edes yksi ihminen vapautuisi, kuka on eksynyt totuuden tieltä. Siunaan sinua, joka luet tätä ja edelleen rakastan Patrickia ja uskon sanalaisia, mutta meidän tulee rakastaa enemmän totuutta kuin ihmistä, siksi jouduin tämän myös kirjoittamaan.

psalmi 139:23-24 "Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle."

Ilmestyskirja avautuu:

Seurakunnan ylösotto

Ajankohtaista asiaa:

Lopunajan liitonrikkojat

NÄIN TIEN

Se tapahtui varhain aamulla joitakin vuosia sitten. Sytyttämättä lamppua nostin rullaverhot ylös ja nousin kirjoituspöydän ääreen. Ulkona oli hämärää. En oikeastaan ajatellut mitään. Olin vain ja kuuntelin hiljaista rukousääntä olemukseni sisimmässä.
Silloin se tapahtui. Aivan yhtäkkiä näin sisäisillä silmilläni tien. En ajotietä enkä polkua. Se muistutti lähinnä hyvää, joitakin metrejä leveää kävelytietä.
Se ei ollut näky Hengessä. En ollut horroksissa vaan täysin hereillä. Ja kuitenkin näin tien niin selvästi, että aivan yhtä hyvin olisin voinut katsella kuvaa edessäni. Näen sen nytkin.
Näin, että tie alkoi ahtaasta portista ja tiesin sen päättyvän autuuden maailmassa. Mutta siitä en nähnyt mitään. Näin vain portin ja tien alun.
Tien keskellä kulki valojuova, joka näytti tulevan jostakin äärettömästä valonlähteestä. Tien molemmin puolin oli hiilenmustaa.
Tien reunustalla ei ollut ojaa eikä aitaa. Mutta raja muodostui siitä epäselvästä alueesta, jossa pimeys ja valo kohtasivat. Raja oli epämääräinen.
Näin ihmisiä kulkemassa tiellä. Sekä naisia että miehiä, nuoria ja vanhoja. He eivät kulkeneet ryhmissä. He eivät kulkeneet edes pareittain. Kaikki kulkivat yksin. Ja se johtui siitä, että Herra, joka oli kutsunut heidät tielle, oli sanonut: "Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani."
"Joku" "… niin minä… aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani." Tämä tarkoittaa, että Kristuksen todellisen seuraajan sisimmässä on tila, joka on varattu ainoastaan Häntä varten. Ja sinne ei kukaan voi eikä saa tulla.
Nuo ihmiset oli puettu valkeisiin vaatteisiin. Hohtavan valkoisiin vaatteisiin, jotka hetki hetkeltä puhdistuivat aina uudestaan ja uudestaan. Ei siksi, että vaeltajat olisivat sitä pyytäneet tai janonneet hetkellistä puhtautta, vaan siksi, että he vaelsivat keskellä tietä. Suoraan yliluonnollisen valovirran alla. Puhdistuminen Jeesuksen veressä oli jatkuva prosessi.
Ja minä näin heidän kasvonsa. Nekin olivat täynnä valoa. Vaikka moni heistä oli sekä iän, surun että sairauden leimaama. Hohde oli sekä sisäisen valon heijastumaa että heidän sisällään kantamansa valon säteilyä.
Olisin mielelläni halunnut silmilläni seurata näiden ihmisten kulkua aina kotiin asti. Mutta en saanut. Minun oli pakko kääntää katseeni tien alkuun ja ahtaaseen porttiin. Ja siellä näin seisomassa suuren joukon. He olivat pysähtyneet aivan portin eteen. Ja merkillistä oli se, että monet heistä näyttivät olevan iloisia. He olivat iloisia siksi, että luulivat olevansa tiellä. Vaikka he eivät olleet koskaan menneet todellisen kääntymyksen ahtaan portin kautta.
Ehkä kauheinta oli se, että heidän keskellään liikkui hahmoja papinpuvussa ja evankelistan varusteissa. Ei, vieläkin pahempaa oli se, että näin oman kuvani varjon tuossa joukossa. Sillä me olimme olleet epärehellisiä, me, jotka kutsuimme itseämme Elämän julistajiksi. Vaikka meidät on kutsuttu olemaan Jumalan Elämän eläviä jäseniä. Meistä on tullut uskonnollisia puhekoneita sen sijaan, että olisimme Elämän toimivia jäseniä.
Olemme taanneet ihmisille heidän iankaikkisuutensa siksi, että heidät on kerran kastettu. Olemme taanneet, että etsivät sielut on syntyneet Hengestä, vaikka he ovat syntyneet vain ihmisen vaikutuksesta. Olemme sanoneet, että he ovat Jumalan lapsia vain siitä syystä, että he ovat "kilttejä". Meistä on tullut uskonnollisia puoskareita, jotka olemme etukäteen vakuuttaneet hengellisille etsijöille, että he ovat syntyneet Jumalasta. Vaikka he ovat vasta heränneet. Ja me olemme joskus juuri tämän kautta rikkoneet hengellisen syntymäprosessin.
Tämän tuloksena löytyy tänään joukoittain ihmisiä, jotka luulevat olevansa matkalla taivaaseen, vaikkeivät he sitä olekaan. Mutta Jeesus sanoi, että niin tulisi olemaan tämän aikakauden ilta.

• Taivaan valtakunnassa tulee olemaan niin kuin kymmenen neitsyen kohdalla, jotka lähtivät vastaanottamaan ylkää. Viisi heistä oli ymmärtämätöntä. He eivät ottaneet öljyä mukaansa. Ei öljyä! Ei Henkeä! Ei myöskään toimivaa hengenelämää. Nimi ja tunnustus. Ja he luulivat, että se riittää.
  

Mutta näin vielä enemmän. Näin ihmisiä, jotka olivat menneet portista, kokeneet uudestisyntymisen ihmeen ja lähteneet kulkemaan tietä, mutta jotka sitten olivat muuttaneet tien joksikin muuksi kuin se oli tarkoitettu. He olivat pysähtyneet ja tehneet tiestä lepopaikan sen sijaan, että olisivat pitäneet sitä matkareittinä. He eivät olleet pysähtyneet vanhuuden vuoksi. He olivat vain pysähtyneet kasvussaan ja kehityksessään. He olivat pysähtyneet ja alkaneet elää muistoissa. Ja jotkut olivat vain pysähtyneet. Ja nukahtaneet. Mutta kaikki he olivat unohtaneet paavalilaisen käskyn: "Vaikka olemme jo edistyneet matkassamme, vaeltakaamme yhä eteenpäin samaa tietä!"
He olivat olleet kuuroja ja sokeita suuren apostolin todistukselle omasta hengellisestä tilastaan: "Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla… että voittaisin omakseni Kristuksen… tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden… Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut."
Hän, jonka "Jeesus on valinnut", käänsi selkänsä sekä menestykselle että pyhille kokemuksille ja jatkoi eteenpäin voidakseen yhä paremmin oppia tuntemaan Kristuksen Hänen ylösnousemusvoimassaan. Ja tämän pyhän intohimon salaisuus ei ollut se, että kerran Kristus oli vallannut hänet vaan että elävä Kristus yhä sai hallita häntä. Sillä missä näin ei enää ole, siellä otetaan rennosti. Nukutaan ja uneksutaan suloisia unia. Uskonnollisia unia. Siinä missä Paavalia hallitsi pyhä köyhyys, siinä näitä ihmisiä hallitsee laodikealainen tyytyväisyys: - Meillä on kylliksi.
Näin vielä muutakin. Näin ihmisiä, jotka olivat vetäytyneet pois keskellä tietä loistavan yliluonnollisen valon piiristä. He olivat vetäytyneet tien kummallakin puolella olevaan hämärään. Hämärään, jossa näky sekä synnistä että autuudesta oli pimeyden peitossa. Kaikki oli hämärää ja harmaata ja epätodellista. Ja tuo harmaa epätodellisuus teki mahdolliseksi sellaisen, mikä ei ollut mahdollista tien keskellä: leikittelyn sekä synnillä, puheella että teoilla.
Ja näin tien kummallakin puolen olevasta pimeydestä tuleekin heidän suurin mielenkiinnon kohde. Heille on käynyt samoin kuin Israelille, joka alkoi uudestaan kuunnella Egyptin lihapatojen kutsua. Kuuntelemisesta kasvoi himo. Nälkä, joka vangitsi heidän ajatuksensa ja tunteensa. Se valtasi heidän unensa ja mielikuvansa. Ja niin he kulkivat tien syrjässä, vaikka näyttivätkin edelleen olevan tiellä.
Sitten tapahtui jotain kammottavaa. Hiljaa kuin varjot he luisuivat pois tieltä, jossa ei ollut ojia eikä aitaa. Pois tieltä, jolle he kerran kyynelin ja rukouksin olivat pyrkineet. Pois valosta ja sisälle pimeyteen. Pois Elämästä ja sisälle kuolemaan. Pois elävästä toivosta ja sisälle toivottomuuteen. Toivottomuuteen, jota he eivät itse tunteneet. Sillä he olivat kuolleita. He olivat kadottaneet kyvyn tajuta ja reagoida. He olivat kadottaneet kyvyn kokea hengellinen kriisi.
Kun olin nähnyt kaiken tämän, vajosin hiljaa polvilleni ja puhkesin itkuun. Toivoin, että olisin edes puoli vuosisataa nuorempi kuin olin. Ja että minulla olisi mahdollisuus, paremmin kuin olin tehnyt, panostaa kaikkeni, jotta Jumalan Pyhä Henki saisi vapauden käyttää minua vielä enemmän kuin oli tapahtunut.
Kun Frank Mangs oli 91-vuotias, Jumala asetti hänet näkyjen ja ilmestysten eteen aiheena Pohjolan kristikunnan tie.

Frank Mangs

 

KETKÄ PÄÄSEVÄT TAIVAASEEN?

Tässä sekasortoisessa, harhaoppeja sisältävässä ajassa moni miettii sydämessään onko taivaskelpoinen. Monilla vilpittömillä ja herkällä omallatunnolla vaeltavilla uskovaisilla on aiheetontakin pelkoa ja epäilystä, mutta myös aiheellista. Otan tässä esiin Raamatusta vastauksia tähän ihmisen tärkeimpään kysymykseen – olemmeko valmiita kohtaamaan Jeesuksen, ja missä vietämme ikuisuuden?

Ensinnäkin - seurakunta, joka on se näkymätön Jeesuksen morsian, on meille salaisuus. Karitsan elämänkirjaan ei kopioida nimiä maanpäällisten seurakuntien rekistereistä, vaikkakin samoja nimiä löytyy sekä sieltä että todellisesta taivaallisesta ”seurakuntarekisteristä”. Karitsan elämänkirja on elävän seurakunnan ainoa todellinen kirja. Todelliset, taivaalliset rajaviivat kulkevat ihmisten sydämissä, ja siksi nämä maalliset ja taivaalliset kirjat poikkeavatkin paljon toisistaan.

MISSÄ KULKEE PELASTETTUJEN JA ULKOPUOLISTEN RAJA?

Sinetöidyissä ja sinetöimättömissä! Jumala sinetöi omaisuuskansansa näin:

Ef.1:11-14 Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan, että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen. 
 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, 
 sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi - hänen kirkkautensa kiitokseksi.

Näitä Jumalan sinetöimiä ihmisiä löytyy jokaisesta kristillisestä seurakunnasta. Mikään seurakunta ei kuitenkaan ole kokonaan sinetöity – valitettavasti.

Pyhän Hengen sinetti tarkoittaa uudestisyntyneitä uskovaisia. Sanonta ”Minä uskon Jeesukseen” ei vielä todista sitä, että on uudestisyntynyt. Riivaajatkin uskovat ja vapisevat:

Jaak.2:19 Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.

Pyhän Hengen sinetti erottaa Jumalan omat maailman ihmisistä:

Room.8:9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.

Kristuksen Henki on sinetti, joka saadaan uudestisyntymisessä. Ei kasteessa eikä sakramenttien kautta. Tämä sinetöinti on kaikkein suurin ihme. Jumala tekee tämän. Hän siirtää syntisen ihmisen pimeydestä valkeuteen, kun ihminen tekee parannuksen ja antaa elämänsä ohjat Jeesukselle.

Joh.1:12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.

Jumala kutsuu, ja ihminen on silloin valinnan paikalla. Tähän kutsuun voi ihminen vastata myönteisesti tai kielteisesti. Arvokkain kutsu, mitä koskaan ihmiselle on annettu, on Jumalan kutsu pelastukseen.

Ilm.3:20 Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.

Jos ihminen avaa sydämensä oven, niin Jumala siirtää hänet armon piiriin – Jeesukseen.

Kol.1:12-13 kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa, häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.

Joh.6:37.39 Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt. 
 Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.

JUMALA EI KUTSU JATKUVASTI, JA SIKSI SE ON NIIN ARVOKAS AIKA, KUN JUMALA KUTSUU

Sanl.1: 24-33 Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut, 
 vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini, 
niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte; kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus. Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä. 
 Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa 
 eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi, 
 saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan. 
Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa. 
 Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.

Jumalan sana varoittaa, että joku voi kevytmielisesti ohittaa Jumalan rakkauden kutsun, ja sitten kun on hätä, ei kaikilla enää ole voimassa kutsua. Kukaan ei voi tulla Jeesuksen luokse, ellei Isä häntä vedä ja anna (Joh.6:44,65). Jeesus itki Jerusalemin tulevaa kohtaloa, koska se ei etsikkoaikaansa tuntenut:

Luuk.19:41-44 Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä 
ja sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; 
 ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut.

Kuitenkin Raamattu antaa sen lohduttavan lupauksen, että jokainen, joka HUUTAA AVUKSI Herran nimeä, pelastuu (Room.10:13). Tämä huuto on huuto synnintunnosta, ei pelosta!

JUMALAN ARMO

Jumala on armollinen Jumala. Jumalan tahto on, ettei kukaan hukkuisi (2Piet.3:9, 1Tim.2:4). On kuitenkin aivan selvä asia, että tämä armo on siinä, kun ihminen tulee syntisenä Jeesuksen ristin luokse tunnustaen syntisyytensä ja tekee parannuksen. Ristin luokse ei kannata tulla sillä mielellä, että vanhaa syntielämää voi taas jatkaa ”puhtaalta pöydältä”. Armo ei peitä tahallista synnin harjoittamista!

Snl.28:13-14 Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.

Joh.8:11 Hän vastasi: "Herra, ei kukaan." Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee."

Tämä on valtavaa armoa! Me vajavaiset opetuslapset saamme aina rohkeasti tulla Jeesuksen luokse, jos olemme langenneet, ja rehellisesti tunnustaa virheemme. Kun ne Hänelle tunnustamme ja tahdomme luopua sellaisista asioista, jotka murehduttavat Pyhää Henkeä, niin veri puhdistaa omantuntomme kuolleista teoista.

1Joh.1:8-10 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 
 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.

Heb.9:13-14 Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka, saastaisten päälle vihmottuna, pyhittää lihanpuhtauteen, kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!

Odotetaan Ylkämme tuloa ilolla ja pyhällä pelolla – Hän hakee pian morsiamensa kotiin!

Siunausta

Juhani Laukkonen

 

TUNNE, LUULOT, VALHE JA PELKO

Sielunvihollisen tehokkaimmat aseet uskosta osattomien ihmisten ja uskovaistenkin kohdalla ovat pelko ja valhe. Viime aikoina olen huomannut sen, että näiden tehoaseiden ohella sielunvihollinen käyttää hyvin menestyksekkäästi aseinaan myös luulottelua ja tunteita. Nämä muokkaavat ja ohjaavat hyvin voimallisesti ihmistä vastaanottamaan valheet.

Luuk.2:44 He luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivänmatkan ja etsivät häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta.

Jeesus oli jäänyt Jerusalemiin, mutta hänen vanhempansa luulivat Hänen olevan matkaseurueessa. Kuinka moni tänä päivänä ”kotimatkalla” luulee Jeesuksen olevan mukana? Pitää hyvin paikkansa vanha sananlasku: ”Luulo ei ole tiedon väärti”. Luulousko ei ole sama asia kuin pelastava usko, joka asuu ihmisen sydämessä. Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi, ja suun tunnustuksella pelastutaan. Kannattaa tarkistaa asiat! Näin Paavalikin kehottaa:

2Kor.13:5 Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.

(Kuitenkaan ei kannata sairaalloisesti koetella ja tutkia itseään, koska meistä ei löydy mitään hyvää, mutta Hengen todistus pitää löytyä, ja sen jälkeen luodaan katse Jeesukseen. Häntä katselemalla me muutumme!)

Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy (Heb.11:1), ei luja tunne! Mihin tämä luottamus tulee kiinnittää? Jumalan Sanaan! Tuntui miltä tuntui, Jumala valvoo Sanaansa toteuttaakseen sen (Jer.1:12).

Tämä lopunajan eksytys on monille vaikeasti konkretisoitavissa (Heb.4:11-13).

Viktor Klimenko eräässä tilaisuudessa sanoi tietävänsä hengessä menestysteologian harhan mutta kertoi, ettei pysty noin vain selittämään, mikä siinä on se suoranainen harha. Tämä on monien vilpittömien uskovaisten tilanne tänä päivänä. Harhautus on niin monisäikeistä. (Vihollinen on tuhanten juonten mestari).

Miten sitten voi turvallisesti vaeltaa uskossa? Siten että otetaan Raamatusta Jumalan ilmoituksena se, mitä siellä sanotaan, eikä mennä yli Raamatun Sanan. Luetaan rukoillen Raamattua ja nostetaan Sana sille kuuluvaan ARVOON. Korkeammalle kuin näyt, unet, profetiat ja ihmeet. JUMALA TARKOITTAA SITÄ, MITÄ HÄN SANOO!!! SANASTA EI KATOA PIENINKÄÄN PIIRTO!

2Piet.1: 2-4 Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, 
joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee,

Ote Richard Smithin näystä, joka kokonaisuudessaan on blogissani (vanhemmissa kirjoituksissa) luettavissa, on hyvin ajankohtainen ja vakavasti otettava:

Richard Smith: syövyttävä happopilvi:

"Torstaiaamuna 29.09.1994, juuri kun olin aikeissa ryhtyä erinäisiin tutkimustöihin, sain epätavallisen selkeän ja yksityiskohtaisen näyn. Tätä päivää oli edeltänyt ajanjakso, jolloin olin raskautetuin mielin vuodattanut sydäntäni rukouksissa seurakunnan tilan tähden Jeesukselle, taivaalliselle asianajajallemme.

Näin suoraan edessäni suuren, mustan ja sykkivän pilven, joka kantoi mukanaan paljon nokea ja muita saasteita. Sen rikinkatkuinen löyhkä paljasti, että kyseessä ei ollut mikään luonnollinen pilvi vaan juuri senkaltainen syövyttävä `happopilvi', joka syntyy kemiallisen laitoksen tai öljynjalostamon räjähdyksestä. Oman liikevoimansa kuljettamana tämä happopilvi nopeasti suuntasi kulkunsa kohti vedetöntä erämaatasankoa, joka sijaitsi muutaman kallioisen vuoren alapuolella. Tasankoa täytti monenlaiset kansantyypit, joiden ymmärsin edustavan Englannin kristittyä väestönosaa. Useimmat olivat tavanomaista valkoista anglo-saksista väestöä, mutta joukossa oli myös eri etnisten vähemmistöjenkin edustajia. He kuvastivat Englannin siirtolaisväestöä."

Lähemmin tarkastellessani pystyin näkemään, että tämä suuri yhteenkokoontunut joukko jakaantui neljään pääryhmään. Ensimmäinen niistä oli kaikkein lähimpänä pilveen nähden ja mitä ilmeisimmin oli joutumassa sen vaikutuspiiriin. Tätä erityistä ryhmää voidaan kuvata sanalla "päihtyneet". Heidän takanaan läheisesti yhteen limittyneinä olivat toinen ja kolmas ryhmä: näitä vastaavasti kuvataan sanoilla "pelokkaat" ja "vihaiset". Edelleen hieman taaempana vähän matkan päässä oli pienempi ryhmä, joka vuorostaan tunnetaan nimellä "valmistautuneet". Yksi asia oli kuitenkin ilmeistä: happopilvi oli tulossa kaikkien neljän ryhmän päälle, huolimatta siitä, halusivatko he sitä vai eivät.

Tällä kohtaa panin merkille, että tämä pilvi lähestyi lännen suunnalta. Reaktiona tähän pilveen ensimmäinen ryhmä nauroi, karkeloi ja lauloi. Muutamat ryhmästä lojuivat maassa joko kontallaan tai pitkällään ja päästelivät monenlaisia eläimellisiä ääniä. Jotkut olivat niin haltioituneita, että muodostivat jopa tanssikulkueen, joka sitten congan tahdissa keinuen kiemurteli suoraan pilveen. Tämän kaiken alkaessa tapahtua tajusin heidän virheensä. Jo valmiiksi päihtyneenä niistä näkymättömistä kaasuista, jotka erittyivät pilven etureunasta, tämä ryhmä virheellisesti otaksui, että saastepilvi oli virvoittavan sateen pilvi, joka edusti Jumalan läsnäoloa. He eivät onnistuneet huomaamaan, mikä sen todellinen luonne oli.

PYHÄN HENGEN VAIKUTUS ON KUIN TUULI (Joh.3:8)

On aivan vilpittömiä uskovaisia, jotka suhtautuvat eksytyksiin sellaisella asenteella, ettei niistä saa puhua, koska ne sammuttavat Hengen ja herätyksen, tai he eivät halua tietoa, koska se ahdistaa heitä. He myöskään eivät halua ymmärtää, että olemme armotalouskauden lopussa ja Jeesus hakee puhtaan morsiamensa pian kotiin. Olen huomannut, että eksytyksen ensimmäisiä vaikutuksia on mm., ettei haluta enää kuulla puhetta Jeesuksen tulon läheisyydestä; ei haluta kuulla Israelista ajan merkkinä ja sen profeetallisesta kellosta jne. Halutaan kuulla ja puhua suuresta herätyksestä, suuresta Jumalan voimasta, suurista ihmeistä ja kaikesta suuresta ja halutaan olla itsekin suuria, iskulauseena ”me valloitamme Suomen Jeesukselle”. Me, me, minä! Minä... suuri (Matt. 7:22-23), ylpeä ihminen luulee saavansa sen aikaan!

Vilpittömät ja tietämättömät uskovaiset ovat suuressa vaarassa tässä ajassa. Useimmiten heidän uskonelämäänsä johtaa ja voimakkaasti vaikuttaa sielullinen tunne-elämä. Jumalan Sana ei ole heille sulautunut siinä määrin, että se olisi tiekarttana ja kaiken auktoriteettina.

Richard Smithin saamassa näyssä oli kysymys myrkkypilvestä. Monet vilpittömät uskovaiset luulivat sitä Jumalan lähettämäksi siunauksen pilveksi.

He ottivat sen vastaan ”pyhän hengen” voiteluna.

JUMALAN SANA SYRJÄÄN, OPPAAKSI VÄÄRÄT PROFEETAT JA TUNTEET

Miellyttävät tunteet totuuden mittarina! Huumeissa ja muissa päihdyttävissä aineissa saadaan hetkellisesti miellyttäviä tunteita. Uskonnollisessa ”myrkkypilvessä” on varmasti hyviä tunne-elämyksiä. Sielullisuus on tunteiden temmellyskenttä. Seurakunnissa juuri sielullisuus saa aikaan hajaannusta:

Juuda 1:18-20 sanoen teille: "Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan." Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole. 
Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä

Jos meidän uskomme ei ankkuroidu Jumalan Sanaan, se hakee tukea ja vahvistusta toisista samanmielisistä uskovaisista ja opettajista. Valitettavasti kaikki myrkkypilvessä olevat eivät lähde hakemaan apua niiltä, jotka vaeltavat ulkopuolella tämän eksytyksen ja varoittavat siitä. Heidän mieliinsä kylvetään ennakkoluuloja varoittajista. Varoittajat ja ilmiöiden arvostelijat ovat heidän mielestään kylmiä ja hengettömiä, koska he eivät tule mukaan tähän lumoukseen, eivät ymmärrä jne. Luulot ja niiden puolustaminen alkavat muuttua todellisuudeksi ja pimeys kasvaa. Valhe, joka näitä tunteita johtaa, on irroittamassa vilpittömiä uskovaisia totuudesta, Jumalan Sanasta! Valheen ja totuuden raja alkaa hämärtyä.

2Tim.4:2-4 saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. 3 Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia 
4 ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.

Todelliset Jumalan profeetat ovat aina joutuneet vainottaviksi. Miksi? Koska he näkevät vihollisen juonet ja varoittavat, sillä ihmisen lihan taipumus on kulkea helpointa tietä. Jumalan profeetat ovat aina varoittaneet ja tuoneet esiin väärän suunnan tuomat seuraukset. Väärät profeetat ovat aina pyrkineet kumoamaan ja syyllistämään profeetat ja leimanneet heidät ilonpilaajiksi. Valheprofeettojen sanoma on kautta aikain ollut ”Rauha, rauha ei mitään hätää”, vaikka pitäisi tehdä parannusta synneistä... (Jer.6:14)

Jeesus tulee pian hakemaan morsiamensa kotiin – otetaan tämä Jeesuksen kehotus vakavasti!

Luuk 21:36 Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.

Siunausta

Juhani Laukkonen